Pöljä, pätevä pentu

Hilpa on kaksijakoinen penska, toisena päivänä se aiheuttaa harmaita hiuksia ja tuumailuja, että pitäiskö koko otus viedä takaisin kasvattajan hoteisiin, ja toisena päivänä siitä on vaan niin ylpee ja oottaa innolla tulevia koulutustuokioita.

Mutta aloitetaas alusta. Keskiviikkoiltana suunnattiin pitkästä aikaa mökille ihan yökuntiin ja samalla käytiin myös toistamiseen saaressa eli oli Hiipan toinen venereissu.

Saaressa Saiva rallasi menemään Nitan kanssa, joten siitä ei suuremmin kuvia ole, kun viuhtoivat vaan mennä ohi hirmuista haipakkaa. Hilpa pysyi lähistöllä, mitä nyt välillä laukkoi vähän matkaa isojen perässä, kun ne viilettivät ohi, ja chihut tietenkin pyörivät melkeinpä jaloissa. Ilta alkoi jo hämärtää.

Kierrettiin saari kerran ja lähdettiin sitten paluumatkalle, nimittäin taivaanrannasta nousi uhkaavia pilviä, jotka jysähtelivätkin sitten komeasti parin tunnin päästä, kun oltiin mökillä suojassa. Koirat siis jollaan ja matkaan. Meillä on tapana pitää koirat hihnoissa ja hihnat kädessä, kun veneillään, ja itse pidän hihnat sen verran tiukalla, että koirat yltää nippanappa kurkkimaan reunan yli, mutta nyt ilmeisesti kävi joku ajatusvirhe, sillä kun käänsin katseeni koirista lähestyviin ukkospilviin niin samantien huomasin, että hihna tiukkeni kädessä. Käännyin heti katsomaan niin eipäs Hilpaa näkynyt missään. Karjaisin jotain epämääräistä "ei" ja "pysäytä" välimaastosta ja aloin kiskomaan hihnasta. Moottoriveneessä kun oltiin, niin Piippa oli painunut veneen alle uppeluksiin ja ilman hihnaa se olisi todennäköisesti päätynyt potkuriin. Hyi, en halua ees aatella. Virta oli sen verran kova, etten saanut penskaa ylös kuin vasta sitten, kun veneen vauhti hiljeni, mihin ei varmastikaan mennyt oikeasti kuin ehkä 5 sekuntia jos sitäkään., mutta hetki tuntui pieneltä ikuisuudelta. Kaikenlaiset kauhuskenaariot pyöri mielessä, kun kiskoin litimärkää pentua takaisin veneeseen, mutta kunnossa se oli. Järkyttynyt ja tärisevä, mutta muuten kunnossa. Ilmeisesti hihna oli sen verran löysällä sitten kuitenkin, että Hilpa pääsi hyppäämään keulasta. Jarrutuksia tai kiihdytyksiä tai pomputtavaa aallokkoa ei ollut, joten ne eivät selitä sitä, miten penikka veteen joutui. Loppumatkan Hips istui tiukasti miun kyljessä vettä valuvana, näytti surkeaa naamaa ja tärisi. Ihan lopussa se alkoi virkistyä ja mökille päästyämme se juoksi samantien vetämään rallia pitkin mättäitä. Seuraavana aamuna käytiin liikkumattomassa veneessä istumassa eikä tuo ollut milläsäkään paitsi sitten, kun rupesin nostamaan sitä keulan kautta pois, niin vähän mietiskeli, että tulisiko vai ei.
Mutta sanonpa vaan, että huhhuh. On niin ehtiväinen otus tuo, että sekunniksi kun katseensa kääntää, niin on jo pulassa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Tässäpä vielä muutama kuva mökiltä.

Uljain

Punertaa jo

Pilvi tarkkailee tilannetta

"Hilpa, EI kiusaa"

Pallopallopallopallo

Alussa mainitsin, että välillä on myös hetkiä, kun Hilpasta saa olla myös hyvillään. Torstai-iltapäivänä vein Hilpan sen ensimmäisiin häiriötreeneihin, jonka järjestää paikallinen koiraharrastusyhdistys, jonka jäsen en ole, mutta koulutus oli hieman kalliimmalla hinnalla avoin myös ei-jäsenille. Koulutus on myös siitä kiva, että jokainen käyntikerta maksetaan aina erikseen, eli en sitoudu mihinkään. Sinnepä siis suunnattiin Hilpan kanssa ja yllätyksekseni paikalla oli ihan mukavasti koiria. Oli saksanpaimenpentu, pari spanielia, havannankoira, mitteli ja cairni, sekä etäämpänä rauhoittumista harjoitteleva tuttu Tedi-kaveri. Alkuunsa Hips vähän pöhähteli muille koirille, mutta aikansa siinä katseltuaan rauhoittui. Kouluttajan todettua, että tällä kertaa paikalla on paljon nuoria koiria ja pari ihan pentuakin, hän päätti, että otetaan ihan vain kontaktiharjoittelua ja luoksetuloja, mikä toki sopi meille oikein hyvin.

Hilpa yllätti miut totaalisesti. Sille on tähän asti ollut vähän vaikeaa ottaa katsekontaktia, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun alkoi tuijotella meikäläistä jatkuvasti namin toivossa. Kun kontakti oli hyvä tässä vaiheessa, lähdettiin pujottelemaan muiden koirakoiden lomitse ja palkkaamaan kontaktista. Vähäks pähee penikka, sen keskittyminen herpaantui vain rähähtävän koiran kohdalla ja kun sattui jäniksenpapanoita hollille. Hiippa sai tosi paljon kehuja hienosta kontaktista ja kouluttaja yllättyi perinpohjin, kun sanoin, että tää on eka kerta, kun häiriössä reenataan. Ennen luoksetuloharjoituksia Tedi tosiaan saapui paikalle ja Hilpa tunnisti sen haukun, joten aattelin, että mitenhän tässä käy. Mutta se tuli täysiä juokse, kun kouluttaja irrotti hihnan käsistään. Mun hieno taitava pentunen!