Tänään oli jännittävä päivä pienen Saivan elämässä, nimittäin ensimmäistä kertaa kylässä kävi koira! Islanninlammaskoira Myssla piipahti käymään omistajansa kanssa illan mittaan ja voi sitä tohinaa.
Saiva meni häntä heiluen ovelle vastaan, mutta oli kuitenkin hieman varuillaan. Myssla olisi innokkaasti halunnut tervehtiä, mutta pikku likka ujosteli alkuun kovasti ja pysyi turvallisen välimatkan päässä. Koirakaveria pidettiin siis hihnan päässä ja odoteltiin, että Saiva tottuu sen läsnäoloon. Mysslalla oli kova hinku päästä haistelemaan ja tekikin ryntäyksiä Saivaa kohti ja haukahteli. Ymmärrettävästi se oli pienestä hiukkasen pelottavaa, häntä heilahteli kuitenkin kokoajan ja elehti siihen malliin, että kiinnostus toista kohtaan oli kova. Mysslan omistaja päästi koiran hetkeksi hihnasta irti ja Myssla juoksi Saivan perään. Pikku koiruus juoksi pakoon ja vikisi siihen malliin (pissiäkin tuli hieman), että nappasin sen syliin (istuin lattialla) ja Myssla taas hihnan päähän.
Aikansa kaveria katseltuaan Saiva kuitenkin rohkaistui hieman yllättäen ja siitäkös riemu repesi! Toverukset laukkasivat ympäri kämppää ja painiskelivat. Välillä juotiin yhdessä vettä ja lepäiltiinkin vähän. Sitten sama rumba uudestaan! Saiva meni välillä sängyn alle piiloon, minne isompi Myssla ei mahtunut ja sekös oli Saivasta kivaa! Myssla sitten keksi hypätä sängylle, jonne pienempi taas ei vielä pääse. Sitten taas laukattiin pitkin poikin.Oli ihana katsella kaverusten telmimistä. Kovasti tyttö murisi painiessaan. Aikaisemmin ei ole kuin vähän urahdellut leikittäessä, mutta nyt pääsi murina. Ja ison koiran murinalta kuulostikin! Muuten leikki reippaasti, vingahti pari kertaa kun meno kävi liian kovaksi. Isoja loikkia teki Myssla-raukan päälle ja pureskeli pentuhampaillaan toisen jalkoja. Hienosti Myssla jaksoi toisen tohinaa eikä murahdellut. Toki välillä piti pistää pikkuinen kanveesiin.
Nyt sitten uni maistuukin, jospa jaksaisi nukkua koko yön aamuun asti. Viikonloppuna mennään katsomaan toisia koiria allekirjoittaneen kotiin. Siellä odottelee itäsiperianlaika Nita ja kaksi chihuahuaa, Pilvi ja Pepi. Kenties jopa veljen koira Sani. Saas nähdä mitä siitä tulee kun koko lauma kokoontuu. Jos aloittaisi tutustuttamisen Nitasta, se kun on lauman vanhin ja on ennenkin tykännyt leikkiä pentujen kanssa. Koiran ehdoilla mennään.
Eka yö on nyt onnistuneesti takana. Makkarin lattialla nukkui, suurimmaksi osaksi sängyn alla, jonne mahtuu juuri ja juuri. Petikin olisi toki ollut tarjolla, mutta lattia vei voiton. Hetken verran piippasi aamuyöstä, rapsutteli vähän ovea, mutta rauhoittui kun mutisin sille jotain. Muuten meni yö todella hienosti! Reipas likka.
Tänään on jokainen pisu tullut sanomalehdelle tai ulos, joka on mielestäni todella ilahduttavaa! Ei tarvitse olla koko ajan luutu kädessä. Tosin, yksi hauska leikki kaverilla on: juomakipon veden läpsyttäminen. Kasvattaja varoitti, että tytsy tykkää kaataa kipon, joten laitettiin sitten keraaminen kippo tarjolle. Eihän se sitä nurin saa, mutta vaikka on suht korkeat reunat niin yltää läpsyttelemään ja sekös on aivan huisin hauskaa! Joten märkiä tassun jälkiä on joka paikassa. Herra talossa on myös sitä mieltä, että kyseinen operaatio on koominen. Itse en ole tykästynyt.
Ulkona on aivan älyttömän hauskaa! Siellä on kivoja lehtiä ja jäätäkin nurmikon seassa. Hihnaa on myös hauska riepottaa tai muuten vain pyöriskellä menemään pitkin poikin. Hihnaan tosiaan on pakko laittaa kun tykkäisi laukata turhankin kauas, eikä näin kaupungissa voi vapaana pitääkään, vaikka suht suojaisa sisäpiha onkin. Luoksetuloa ollaan toki jo alettu opettelemaan ja yllättävän hyvin onnistuukin, mutta ulkona ei viitsi kuunnella. Siellä on niin lystiä.
Sylissä ei kovin tykkää olla, alkaa piippaamaan ja kiemurtelemaan. En laske alas ennen kuin on nätisti. Korvia antaa katsella ja tunnustella, ainakin silloin kun herralla on herkkuja käsissä. Harjaustakin pikaisesti jo kokeiltiin, harjaa olisi ollut kiva maistella.
Nyt on sitten koiruus haettu kotiin. Tuossa se nukkua puksuttaa paljaalla olohuoneen lattialla (kaikki matot ovat paremmassa paikassa ja peti oli selvästikin liian kaukana, eli makkarissa).Matka meni yllättävän kivuttomasti. Läähätytti kyllä kovasti, mutta malttoi kuitenkin ottaa välillä unosiakin. Loppumatkasta tuli jo pisuhätä, mutta päästiin kuitenkin oikeaan pihaan asioimaan, ei tarvinnut matkalla pysähtyä.Sisällä on jo ehditty syödä, vääntää sikarit sille yhdelle ainoalle matolle, leikkiä pallolla ja maistella pöydän jalkaa. Niin ja peiliäkin piti nuoleskella, mutta ei se kaveri sieltä halunnut tulla leikkimään. Pantakin laitettiin kaulaan, mutta me ihmiset totesimme sen huonoksi, vaikka kaupassa sitä kovasti suositeltiin! Huomenna siis pantakauppaan.
Vielä 8 päivää. Hyvä kun ei lasketa jo tunteja pennun hakuun.
Suomenlapinkoiranarttu, Saiva on tulossa arkeamme ihastuttamaan siis aivan piakkoin! Malttamattomana sitä odotellessa tarvikkeita on hankittu ja kaikki odottaa valmiina pennun kotiutumista.
Saivan seikkailuja tähän blogiin kirjailen. Saas nähdä millaista metkuilua tuleman pitää.
