Saivanteri seiska vee!

Saiva sisaruksineen saavutti tänään jo 7 vuoden iän, hurjaa miten nopeasti aika menee! Pitkästä aikaa Saiva sai lahjankin, treenilelun, joka näkyy alla olevassa kuvassa. Kakkuhan on meidän perinteisiin kuulunut jo pidemmän aikaa, nyt oli tylsästi maksalaatikkoa ja nakkeja, mutta eipä tuo haitannut vaikkei emäntä jaksanut sen kummemmin panostaa luovuuteen.

Toissaviikolla uusittiin rokotuksetkin, ei taas tarvitse kolmeen vuoteen muistaa mokomia. Hilpalle uusittiin samalla, vaikka olisi tarvinnut vasta vuoden päästä - onpahan nyt synkassa rokotusohjelma.

Ps. Behind the scenes.

Hilpan fyssarikäynti 14.7.

Olen todennut, että koiran käyttäminen fysioterapeutilla on antoisaa, varsinkin jos rakenteessa on yksikin heikko lenkki. Saivahan on fyssarilla käynyt jo ja sieltä hyvät lihashuolto- ja jumppaohjeet saanut, mutta heinäkuussa tarjoutui tilaisuus käyttää koira fyssarin ja dobo-ohjaajan yhteisvastaanotolla. Sinne ilmoitin siis Hilpan.

Hilpan ongelma on suht suorat kulmaukset (onni on, että se on tasapainossa kulmauksiensa kanssa kumminkin) ja hieman luisu lantio. Lisäksi sillä on ne C:n lonkat, mikä tarkoittaa sitä, että koiralla saisi olla kiitettävä lihaskunto. Arjessa havaittava ongelma Hilpalla on hihnassa peitsaaminen. Se lähtee kyllä liikkeelle ravilla, mutta sen ravi on nopeaa ja kun hihna loppuu, alkaa peitsaaminen. Meillä osa lenkeistä tapahtuu väkisinkin hihnassa, joten tämä olisi ratkaistava, koska peitsi ei ole järkevä askellaji koiralle: se ei kehitä lihaksia ja nivelten sekä selän liikkuvuus on huono, kun koira vain nakkelee jalkaa toisen eteen.

Vastaanotto alkoi sillä, että fysioterapeutti katsoi Hilpan liikkeitä ja sitten siirryttiin rauhalliseen takahuoneeseen, missä Hips kopeloitiin läpikotaisin. Vasemman polven sisäpuolelta löytyi vähän rahinaa, mutta fyssari epäili, että se rahisee käyttämättömyyttään (paljon peitsilenkkiä alla). Hän neuvoi minulle, mistä kohti rahinan löytää ja miten taivuttamalla sen saa esiin, enkä ole sitä havainnut enää jumppailujen jälkeen. Lihakset Hilpalla on kuitenkin tasapainossa, ei ole toispuoleisuutta, eikä löytynyt jumeja.

Keskusteltiin peitsaamisesta ja kuinka päästä siitä eroon. Ensimmäinen ohje tietenkin oli se, että vauhdin pitäisi olla sellainen, että koira ravaa. Tämän toki tiedostin jo valmiiksi. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että miun pitäisi hölkätä ja miun kunto ei riitä hölkkäämään jokaista lenkkiä, eikä totta puhuen edes lähelle sitä. Toinen ohje oli, että paljon liikuntaa pehmeässä maastossa ja ylämäessä ja sitä tehdäänkin mahdollisimman usein muutenkin. Kolmanneksi saisimme jumppaohjeita, joita kävimme seuraavassa vaiheessa läpi yhdessä dobo-ohjaajan kanssa.

Ilmapatjat ja/tai -tyynyt on hyviä. Niiden päällä istu-seiso -harjoituksia, rauhallisesti tehtyjä kieppejä ja taivuttamisia, peruuttamista sekä tassun antamista seisoen. Lisäksi sivuaskelten opettelua ja niidenkin siirtämistä patjalle, takapääharjoitteita (esim. etujalat tyynyllä, takajalat liikkuu) sekä kävelyesteitä. Kävelyesteet tarkoittaa sitä, että sijoitetaan keppejä (esim. aurauskeppejä) asuntoon tai pihalle erinäisiin asentoihin ja laitellaan nameja sekaan niin, että koira niitä etsiessään tulee nostelleeksi jalkojaan milloin korkeammalle ja milloin matalemmalle. Miun kämppä on suhteellisen ahdas tuohon hommaan, eikä omaa pihaa ole, mutta saimme myös kivan vinkin, että saman asian ajaa kivikkoiseen/juurakkoiseen maastoon kylvetyt namit.

Näillä harjoitteilla on tarkoitus lisätä takapään liikkuvuutta ja käyttöä, ns. herätellä sieltä kaikki mahdolliset lihakset. Taivutteluilla ja venyttelyillä huolehditaan siitä, että harrastavaan koiraan ei kehity esim. seuruutusten myötä lukkoja ja jumeja. Hips sai paljon kehuja siitä, miten reippaasti se touhusi mukana ja yllättäen se osoitti olevansa parhaimmillaan nopea oppimaan! Se kun ei varsinaisesti ole ollut Hilpan vahvuus.

Jumppailuja en ole vielä saanut vakinaistettua viikko-ohjelmaamme, kun tämä kesä on ollut yhdenlaista hulinaa, mutta kunhan lomat saadaan pidettyä ja arki taas rutinoituu, niin helpottaa. Koska hihnalenkkejä en yksinkertaisesti jaksa juosta kuin max. pari lenkkiä viikossa, niin Hilpa on nyt muutaman viikon kulkenut meidän aamu- ja iltalenkit 8-metrisessä flexissä (päivisin en tykkää flexiä käyttää ihmisten ilmoilla, kun liikennettä on sen verran paljon). Lisääntynyt liikkumavara tarkoittaa pidempiä ravipätkiä ja vähemmän peitsiä. Onhan sekin jo jotain. Toivotaan, että näillä eväillä saataisiin heräteltyä lihaksia ja löytyisi vaikka vaihde hitaampaankin raviin.

Rally-tokovalmennus

Kuopiolainen lapinporokoiraharrastaja järjesti rally-tokovalmennuksen lappalaiskoirille ja sinnehän minä toki likkojen kanssa tänään suuntasin. Ollaan pikkuhiljaa opeteltu itsekseen alokasluokan kylttejä, joten tässä tarjoutui oiva sauma katsastaa oonko tehnyt oikein ja saada hieman vinkkiä pariin takkuavaan liikkeeseen.

Saivalle paikallaan pysyminen on hankalaa. Parilla kyltillä ohjaajan pitää kävellä koiran ympäri koiran pysyessä aloillaan, mutta Saiva meinaa kääntyä mukana siinä vaiheessa, kun katoan sen selän taakse. Tähän saatiin hyvä ohje, samoin saksalaiseen käännökseen, josta en ollut aivan varma kuinka lähtisin sitä opettamaan. Eteentulon ja liikkeestä maahanmenon vahvistamista se tarvitsee vielä myös. Saivalla on hyvä ja vahva seuruu, mistä se sai kehuja, ja sen voimalla selviää aika monesta liikkeestä kunniakkaasti.

Hilpa sai myös ohjeet saksalaiseen käännökseen. Hips on varsin energinen ja pomppivainen koira, mikä on sen vahvuus ja heikkous, mutta pomppiminen vähentynee, kun alan enemmän ketjuttamaan liikkeitä ja palkkaa ei tipu niin tiheästi. Hilpan bravuuri on yleensä ollut liikkeestä maahan, mutta nyt se ei tehnyt sitä ilman käsiapua, joten vahvistamista tarvitsee sekin siihen. Paikallaan pysyminen on sillä parempi kuin Saivalla, mutta vahvistusta sille siihen myös kumminkin.

Lopputulemaksi aika kisavalmiita koirulaisia olisi siinä kaksin kappalein. Takapään käyttö voisi molemmilla olla parempaa, mutta sen asian kohentaminen onkin meillä ohjelmassa jo muutenkin, joten eiköhän sekin sieltä tule. Ja emäntä opettelee käsittelemään hihnaa, se se vasta hankalaa onkin - oikeasti (kertaakaan hihnaan ei tullut vetoa, se vain oli niin lyhyellä ettei roikkunut, koska inhoan tiellä roikalehtavia hihnoja)! Höh, ehkä tässä joutuu joskus matalankynnyksen kisat korkkaamaan rally-tokon saralla.

Kaikki treenauskuvat: Minna Keinänen.