Harvoin nykyään enää törmää siihen, että suoraan päin naamaa sanottaisiin, että "se on vain koira". Onko se tietoisuutta siitä mikä "vain koira" todellisuudessa on, vai vain pelkästään tahdikkuutta ettei pahoiteta koiranomistajan mieltä? Pohjavirtauksia kuunnellessa toisinaan kuitenkin törmää siihen, että vähätellään koiran merkitystä omistajalleen. Sehän on kuitenkin vain eläin.
 |
| Toim. huom. Koira oli parin metrin päässä rannasta eikä päässyt jäälle toistamiseen. |
Annamme koiran elämälle tiukat tahdit oikeastaan alusta asti. Opetamme sille minne on soveliasta tehdä tarpeensa, kuinka sen on sallittua kommunikoida, missä sen tulee kulkea ja mitä tahtia, milloin se saa syödä ja mitä. Vaatimukset ovat aika korkeat. Tästä syystä esimerkiksi itse omien koirien kanssa kulkiessa sallin niiden jäädä nuuskuttelemaan ja ihmettelemäänkin asioita, myös hihnalenkeillä. Jos hiihtäjä sattuu kiinnostamaan koiraa, niin se saa jäädä sitä katsomaan - tietenkin valitettavasti sen puitteissa onko itsellä tiukka aikataulu ja pitää jonnekin ennättää. Nyt kun on oma aidattu pihamaa, niin on helppoa suunnata leikkihetket sinne, mutta meillä leikitään myös sisällä. Joskaan ei juosta, koska lattiat ovat liukkaat. Omista koirista Saiva on kova kaivamaan ja pyrin löytämään sille ajoittain paikkoja, joissa se saa tätä tarvettaan toteuttaa. En ole vielä aloittanut pehmittelyä isännän suuntaan, josko joku nurkkaus omalla pihamaalla olisi suunnattu tähän käyttötarkoitukseen. Ulkona on myös ok haukahdella leikkiessä, mutta esim. naapureille ei räksytetä. Haluan, että koirani saavat olla koiria ja siksi toimin näin. Kaikkien vaatimusten keskellä niillä olisi myös väyliä, jolloin niiltä ei vaadita asioita, vaan ne saavat olla sitä mitä ovat.
Sain juuri luettua loppuun Clive D. L. Wynnen kirjan "Dog is Love". Otsikko on... noh, vähän hassu, romantisoiva ja kuulostaa varmasti monen korvaan humpuukilta. Mutta kirja käsittelee kattavasti ja perusteellisesti sitä, miten koirien ja ihmisten välinen suhde on kehittynyt ja millainen se on. Ja sehän on varsin poikkeuksellinen, kun ajatellaan lajien välisiä suhteita. Kirjassa käydään elävästi läpi historiaa ja tutkimuksia aina puhtaista käyttäytymiskokeista koiran aivojen ja hormonien toimintaan. Ja niin se vain on, että paras sana kuvailemaan koiran tunnetta sen omistajaa kohtaan on rakkaus.
Rakkautta on tietenkin montaa erilaista laatua. On äidin rakkaus lastaan kohtaan, puolisoiden välinen rakkaus jne, eikä ole tarkoitus nyt niputtaa näitä samaan. Mutta kaikki tutkimukset tukevat sitä, että koiramme rakastavat meitä. Ja varsin pyyteettömästi. Tämä tukee sitä ajatusta, että olemme velvollisia kohtelemaan näitä olentoja reilusti ja välittäen. Että soisimme koiralle tilaisuuden olla koira, emmekä aina vaatisi niin hirveän paljon. Se on kuitenkin vain eläin, koira, jolla on omat tarpeensa ja erilainen maailma hajuineen kaikkineen kuin meillä. Mutta tämä "vain koira" näyttelee usein suurta roolia omistajansa elämässä.
Minulle koirat ovat edustaneet jo monta vuotta tietynlaista pysyvyyttä, vaikka niiden elinikä onkin harmillisen lyhyt. Kun elämä on myllertänyt ja kaikki on muuttunut, niin Saiva oli nuoruusvuosinani se pysyvä osanen omassa arjessa. Olen sille ikuisesti kiitollinen siitä, että se oli sitä vaikeimpina kipuiluvuosina. Pyyteettömästi, aina paikalla. Joko vakaasti silmiin tuijottaen tai pilke silmäkulmassa häntä heiluen. Tarpeen mukaan se tuli viereen tai varpaiden päälle makaamaan, vaikkei koskaan ole ollut halailtavaa tyyppiä. Myöhemmin Hilpa on ollut myös osa tätä kokonaisuutta. Ei niin herkästi tunnetiloja lukeva, mutta läsnä ja aina valmiina haliterapiaankin. Näiden kahden ansiosta ei ole ollut päivää, jolloin en olisi vähintään hymyillyt. Eikä päivää, että olisin jäänyt sänkyyn makaamaan.
Kun elää yli 10 vuotta näin, että joitain lyhyitä aikoja lukuunottamatta jokin sinua kohtaan kontaktia hakeva ja tunteva olento elää rinnalla, niin kuinka siitä ei voisi muodostua jotain hyvin tärkeää. Tottahan toki näille haluaa tarjota niiden arvoisen elämän. Joskus se voi tarkoittaa myös koirasta luopumista esim. uuteen kotiin. Mutta pidetäänhän arjen vaatimusten keskellä myös mielessä, että tutkitusti myös koirat ovat tuntevia olentoja, jotka kiintyvät ihmisiin. Ne eivät ole vain koiria.
 |
| Lepän siitepölyt otsalla |
Kuvituskuvat otettu 20.4.
