Toivotus hyvän joulun

Joulurauhaa

Tänään käytiin Muston ja Sallin kanssa lenkillä ja sen jälkeen oli tarkoitus ajella eläinten hautausmaalle, jossa olisi ollut Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä eläinten joulurauhan julistus. Kyseinen tapahtuma jäi kuitenkin tänä vuonna välistä, kun keli oli melkoisen kurja ja kahvitellessa (lue: glögitellessä) aika vierähti suitsait sukkelaan. Eiköhän siinä ole tarpeeksi joulurauhaa, kun lenkillä hunnikolmikko törmäsi ajossa olleeseen suomenajokoiraan, mutta välikohtauksesta selvittiin ilman suurempia ongelmia. Liekö joulu vallannut koirienkin mielen, kun pystyttiin ohittamaan ajokoira n. metrin etäisyydeltä - ilman hihnoja!

Tällä viikolla ollaan paketoitu joululahjoja. Saivalle miulla ei ole mitään lahjaa, kun se on saanut pitkin syksyä kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin. Jonkun luun jos aattona saisi, niin eiköhän se ole sillä hyvä. Ollaan myös leivottu torttuja ja pipareita, Saikkuli on aina valmiina toimimaan vapaaehtoisena maistelijana.

Mukavaa adventtia kaikille.

Vuoden 2012 suunnitelmointia

Vuosi lähenee loppuaan ja nyt voisinkin käydä läpi saavutetut/saavuttamattomat tavoitteet. Tammikuussa listasin tämän vuoden suunnitelmat ja nyt käyn listan läpi. Koko blogiteksti luettavissa tästä.

-  Terveystarkit
-> Elokuussa tutkittiin lonkat, kyynärät, kaula- ja selkäranka, silmät, polvet ja sydän. Lonkat C/C, kyynärät 0/0, kaula- ja selkäranka terve, silmät terveet, sydän terve, polvissa mediaalinen patellaluksaatio 2/2.

- Agilityn alkeiskurssi
-> Ei käyty, eikä käydä. Syynä patellaluksaatio.

- Muutamat näyttelyt
-> Käytiin Tamminäyttelyssä, tuloksena JUN ERI3. Helmikuussa Tornion ryhmänäyttelystä NUO EH ja huhtikuussa Ristijärven ryhmänäyttelystä NUO H. Loppuvuodesta ei näyttelyissä käytykään.

- Verijälki ja jälki
-> Muutamat jäljet ajettiin kesällä. Edistystä tapahtui, mistä olen hyvilläni. Olen tosin pettynyt itseeni, kun ei tullut vedettyä jälkiä useammin. Ihmisjälkeä ei menty kuin kerran ja sekin meni plörinäksi kun kesken ajon viereisestä puskasta hyppäsi jänis. Pääpaino oli tänä kesänä siis mejässä.

- Koiratanssi
-> Joitain liikkeitä opeteltu. Sekä Saiva että minä pidämme temppuilusta, joten kivaa on ollut tämän lajin parissa.

- Luoksetulojen hiominen ja toisten koirien ohittaminen vapaana
-> Luoksetulot ovat erittäin hyvällä mallilla. Mikäli Saiva näkee jotain kiinnostavaa (esim. oravia), niin emännän pitää vain olla tarkkana ja ehtiä käskyttämään ennen kuin koira näkee tämän kiinnostavan asian. Loppuvuodesta toisten koirien ohittaminen vapaana ollessa on alkanut sujua huomattavan hyvin. Kohtaamiset lenkkipoluilla eivät ole johtaneet kohtaamisiin, vaan Saiva on ollut hyvin kuulolla. Jee!

- Porojen paimennus
-> Ei päästy kevättalvella poroaidalle,  mutta kesällä Saiva pääsi paimentamaan villejä metsäpeuroja lenkkisaaressa. Ei toki sama asia, mutta jotain paimennusta kuitenkin.

- Terveenä pysyttiin, mitä nyt tuo polvien tilanne oli todella iso juttu (ja huono sellainen), mutta ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä ei tullut, mistä olen kyllä hyvilläni.

Ja seuraavaksi vuoden 2012 suunnitelmia:

- Keväällä (maaliskuussa?) polvikontrolli, missä selviää onko polvien tilanne mennyt huonommaksi. Samalla keskustellaan eläinlääkärin kanssa polvien paranemisennusteesta ja muista tärkeistä seikoista.
- Em. seikkojen perusteella tehdään päätös leikataanko toinen polvi kesällä(/alkusyksystä).
- Mikäli polvi leikataan, niin loppuvuosi menee toipilaan kuntouttamiseen ja lihasten takaisin saamiseen.
- Koiratanssitemppuja ja verijälkeä, sekä vähän kotitokoilua.
- Jos terveys (ja rahatilanne) sallii, niin luonnetesti.
- Terveenä pysyminen.

Lisäksi toiveissa olisi saada Saivalle koirakaveri, josta olisi allekirjoittaneelle myös harrastuskaveriksi. Pentu tulee - jos on tullakseen - heti keväällä tai vasta loppuvuodesta. (Kesällä pentua en ota, mikäli Saiva silloin leikataan.)

Päivityksiä

Ulkoasun päivitystä talvisempaan lookiin. Lisätty välilehtiin myös Kaksijalkainen-osio. Olen tehnyt parin viime kuukauden aikana pieniä päivityksiä myös muihin osioihin.

Valkoista itsenäisyyspäivää!

Eilen sitä tuli! Lunta! Sen kunniaksi käytiin Muston ja Sallin kanssa eilen illalla lenkillä. Kuvia ei ole kun oli jo pimeää, mutta voitte kuvitella, että pienet lapinkoirat olivat hyvin hyvin iloisia. Tässä muutama kuva tältä aamulta, kun Saivan kanssa hihkuen totesimme, että lumi on edelleen maassa.
Toivottavasti muuallakin olette saaneet nauttia lumesta!

Tuolta sitä tuli, lunta

Nenä

Saivan serkku Lumes oli esitellyt blogissaan lempilelujaan. Lumeksen emäntä oli toteuttanut suorastaan tieteellisen tutkimuksen asian tiimoilta, mutta me ei Saikkosen kanssa jaksaneet moiseen ruveta. Varsinkaan, kun emännän olohuoneeseen kantamasta lelukopasta löytyi puhtaaksi kaluttuja putkiluita, joiden puhtaus piti toki Saivan toimesta tarkastaa. Tässäpä lellipennun lelukasa.

Sieltähän löytyy kaikkea nylkytyskirahvista (krhm..) itse tehtyyn solmuriepuun. Aktivointipallojakin on kaksi, toisen Saiva löysi pihalta ja kantoi kotiin. Samoin pesäpallo ja footbag ovat Saivan löytöjä.

Saiva ei ole kovin tarkka sen suhteen, mitä lelua riepottaa, mutta ehkä kaikista suosituimmat ovat nämä:

Kuten kuvasta näkyy, pallot ja pyöreät otukset ovat in. Sininen ihmisen muotoinen hemmo kantaa nimeä människa, sisällä on vinku. Pallojen ohella Saiva rakastaa vinkuleluja, mikä on välillä suorastaan rasittavaa. Vaaleanpunainen(ruskea) possu on joskus aikoinaan röhkinyt ja se on moneen kertaan paikattu. Värikäs pehmopallo on Saivan ensimmäinen pallo, senkin sisällä on ollut vinku, mutta kovassa käytössä pallo on (ihmisten onneksi) hiljentynyt. Narupallo on menettämässä suosiotaan, koska pallo on ulkokäytössä napsahdellut rikki.

Kaikista suurin lemppari lienee kuitenkin vähän kiellettykin pehmo. Herran emännälle ostama lehmäpehmo, johon Saiva ei periaatteessa saisi kajota, mutta koska tyyppi rrrrakastaa kyseistä pehmoa niin paljon, on emäntä antanut periksi. Ja sen näköinen mokoma lehmä onkin.

Vähiten on käytössä kumiset lelut, pehmot kun ovat Saivan juttu pallojen lisäksi. Kumisillakin leluilla voi kuitenkin leikkiä, mutta ehdottomia inhokkeja ovat kuminen röhkivä possu ja skunkki, joilla se ei edes suostu leikkimään. Skunkki oli aivan huippuleikkikalu, kunnes herra astui sen päälle (sisällä vinku) ja sai siitä irtoamaan niin karmean äänen, että minäkin sain melkein slaagin. Moisen onnettomuuden jälkeen Saiva hylkäsi skunkin totaalisesti.

Laitetaanpa loppuun vielä Saivan ikkunasta kyttäilyä. Jokseenkin yliryhdikästä menoa.

Leppoisaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Jollei jouluna ole lunta...

Onko pihalla lunta, onko?

Onhan siellä himpun verran, muutama hiutale.
Saivan mielestä sitä ei kyllä ilmeestä päätellen lasketa.

Dyyd, ei näissä voi kieriskellä!

Tänään käytiin Letonniemessä Mysslan ja Klepan kanssa. Kävimme talsimassa samaisen polun omalla porukalla kesällä. Nyt Letonniemi ei ollut otollisimmallaan, vesi katkaisi välillä polun ja räntää satoi. Paljaissa puissa on jotain karun kaunista, mutta kauniimpia ne olisivat olleet auringonpaisteessa. Pitkospuut olivat liukkaat ja saikin olla tarkkana. Saivakin oli muutamat kerrat livetä pitkospuilta jorpakkoon. Ihan hauska extremereissu oli kuitenkin ja saatiin liikuntaa, mikä on se pääasia.

Laatuaikaa

Emäntää hemmotellaan useammalla vapaapäivällä, vasta keskiviikkona tarvitsee seuraavan kerran raahautua harjoittelupaikkaan. Otamme siis Saivan kanssa ilon irti ja tarkoitus olisikin viettää laatuaikaa omalla porukalla, mutta myös tavata tuttuja koirakavereita.

Tänään suuntasimme aamupäivästä metsään. Ajattelin, että lauantai ja hyvä sää ovat sellainen yhdistelmä, että lähimetsämme kuhisee koirakkoja. Otettiin siis mukaan uudenkarhea liina (pyykkinaru, 20 m ja hintaa vajaa 3e) kameran lisäksi, jotta emäntä voisi keskittyä kuvaamiseenkin pelkän kyttäämisen sijaan. Testikäytössä uusi liina osoittautui huomattavasti järkevämmäksi kuin vanha pyörää punosta oleva liina. Uusi liina on kevyempi, liikkuu liukkaammin maastossa eikä takerru yhtä helposti juurakkoihin yms. En myöskään usko, että uusi liina rispaantuu käytössä kuten vanha liina teki. Kuvissakin liina vilkkuu, kiitos valkean värin, mutta älkää siitä häiriintykö.

Eipä sillä, että liinaa olisi tarvittu. Nähtiin vain yksi koirakko! Loppumatkasta keskenkasvuinen sakemanni pääsi meidät yllättämään, Saiva näki sen ensin ja pysähtyi, jolloin allekirjoittanutkin tajusi, että jotain tapahtuu. Astuin liinan päälle, mutta ei Saikkonen edes yrittänyt mennä vieraan koiran luokse. Luoksetulokäskyn kuultuaan empi ensin (sakemanni louskutti leukojaan about 4-5m päässä), mutta toisesta käskystä tuli luokse ja matka jatkui. Mun pieni koirani taitaa kasvaa aikuiseksi.

Lintubongari osa XxX

Joulukuisia joutsenia

Tulossa ollaan

Poseerauksenko halusit?

Valolla leikkimistä

Kullanmuru

Maanmainio posepaikka: ylösalaisin oleva vene

Saiva tuumii

Ja tuli siihen tulokseen, että on hippaleikin aika!

Akka, ala jahdata!

Näyttelyreenit

Uhmasimme tänään myrskysäätä; tuulen tuisketta ja sadetta, ja käytiin harjoittelemassa näytelmöintihommia. Saivan kanssa ei olekaan seisomista ja kehäkäyttäytymistä reenailtu varmaan sitten viime kevään, mutta yllättävän hyvin oli jutun juoni muistissa. Mittakepilläkin riehuttiin ja kyllä tuo hurtta vaan on sen 43cm korkea (tai matala- miten sen nyt ottaa). Ihan mukavasti antoi katsoa hampaatkin, sitähän aikoinaan treenattiin vähän enemmäkin, kun sitä hommaa vähän ujosteli ja vetäytyi pois. Saivan mielestä lääppiminen on aika ällöttävää, mutta antaa kopeloidakin kyllä kun herkulla vaan houkuttelee pysymään aloillaan.

Myrsky taisi karkottaa suurimman osan osallistujista ja paikalla olivatkin vain neljä koiraa Saivan lisäksi. Mutta tulipahan reenattua. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta harjoittelukertojen määrään nähden meni mukavasti. Treenien jälkeen Saiva pääsi tutustumaan Niuniuhun, paimensukuiseen lapinkoiraan. Tyttäret ovat melko samanikäisiä, joten pienellä varauksella suhtauduin asiaan. Tytöt päästettiin irti ja alkuunsa jäykistelivät, mutta vetivät sitten ralliakin.

Vähän mielistelyäkin oli aistittavissa

Rallia! Ja Saivan piti tietenkin haukkua

Alku vaikutti sangen lupaavalta siis, mutta sitten tunteet kuumenivat. Tapahtuikohan se silloin, kun Hupi-koira pääsi vapaaksi? En ole aivan varma.

Niu irvistää

Saiva väisti ensin järkevästi Niuniun irvistelyt, mutta sitten jostain kumman syystä hyppäsi sen selkään, eikä siinä sitten enää muuta mahdollisuutta ollut kuin rähinä. Käytiin kiskomassa tytöt erilleen ja Niu joutui hihnaan. Saikkonen vähän ontui toista etujalkaansa, mutta ei siitä mitään löytynyt, taisi filmata kuten jalkapalloilijat konsanaan ja nopeasti ontuminen unohtui. Saikku pääsi riekkumaan Hupin kanssa ja tällä kaksikolla menikin hienosti yksiin. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.

Pusi!

Lopuksi Hupi otettiin kiinni ja Niuniu päästettiin taas vapaaksi. Käveltiin treenipaikkana toimineen parkkipaikan ympäri tytöt vapaina, jotta päällimmäiseksi ei jäisi tappelu mieleen. Ei tytöt leikkineet vaan pitivät etäisyyttä - vaan eipä rähinöitäkään syntynyt. Niuniu ja emäntänsä vielä saattoivat meitä jonkun matkaa kotia päin, eikä mitään kyräilyjä ollut, mikä on hienoa. Saivaa selvästi kiinnostaisi Niu hirveästi, kävellessäkin kiilasi vähän väliä Niun lähelle ja eleistä päätellen hyvissä aikeissa.

Kiitos siis treeneistä ja seurasta! Kaikkien kuvien copyright Taru V. Kiitos kuvalainasta!

Pikkuneitiseuraa

Tänään Saiva sai riehuseuraa pikkuneiti Bieggasta (Dagolas Violetta). Puolivuotiaaksi ehtinyt napero oli kovasti kasvaa sitten viime näkemän ja oli jo isompi kuin Saikkuli! S oli innoissaan, kun Bieggan näki, mutta silti piti alussa vähän mörnätä. Selkeästihän tuo ääntely leikin varjolla tapahtuikin, mutta liekö pitänyt "vauvalle" kertoa, että oletpas muuten kasvanut sen verran, ettet enää ihan pikkupentu olekaan. Eipä noissa leikeissä mitään ongelmaa ole, tosi hienosti tytöt leikkivät keskenään. Saiva oli kuulema opettanut Bieggalle, että kepeillä voi härnätä muita koiria leikkiin; taito, jota Biegga ahkerasti käyttää hyväkseen.

Tytskyt vetivät ensin vauhdikasta rallia ja sen jälkeen keskittyivät riehumaan kepeillä. Höntit pienet lapinkoirat.

Bieggaa ei marraskuinen vesi hirvittänyt vaan pulahti uimasille

Saiva tuumasi, jotta on se pikkukaveri huima

Eräänlainen keppileikki tämäkin

Lopuksi vielä Bieggasta muutama poseerauskuva. Saiva oli tämän ajan kiinni ja häiriköi loppuajasta tunteella, kun alkoi tympäisemään mokoma kuvien räpsiminen.

Hankintoja, naksuttelua ja häkitystä

Yllä olevassa kuva pötköttää Saiva kera kahden uuden lelunsa. Pullean lehmän likka sai allekirjoittaneen äiteeltä ja tuon vähemmän pullean lampaan (?) emäntä itse harhautui ostamaan. Molemmat on mieluisia, lehmää on kiva ravistella ja se toimii myös ihan kelvollisena pallona. Pötkylä taas on mukava napata suuhun silloin kun me ihmiset tulemme kotiin.

Saiva sai myös vihdoin ja viimein uudet valjaat! Onhan sillä jo kahdetkin valjaat, molemmat Hurtan, toiset y- ja toiset t-malliset. Y-valjaat ei istu kunnolla ja t-valjaista en itse pidä. Nämä uusimmat on mittatilaustyönä tehty ja istuvat juuri niin kuin pitääkin. Y-malliset ja tarpeeksi pitkä selkäkappale, jotta remmi ei paina kainaloita. Nylonista tehty ja pehmusteena mokkamainen kangas. Koskapa ystäväni nämä teki niin hinta painui alle 20 euron. Iso kiitos vielä kerran! Niin ja kun tänään käytiin Muston ja Sallin kanssa lenkillä, saatiin juoksuvyö, joka oli jäänyt ylimääräiseksi.

Saivan kanssa on alettu opettelemaan häkitystä. Tulevia polvileikkauksia silmällä pitäen aloitettiin alkuviikosta kevythäkkiin opettelu. Häkki on hankittu jo aikoja sitten (en pikaisella selauksella löytänyt kyseistä päivitystä blogista, mutta jossain täällä se on), mutta tilanpuutteen takia se on ollut varastossa säilytyksessä. Polvileikkauksesta toipumiseen liittyy olennaisesti vähäinen liikkuminen; koiran pitää liikkua aivan toipilaskauden alussa mahdollisimman vähän ja se pitäisi mieluiten kantaa pissallekin. Joten olemista helpottaa huomattavasti jos Saikkonen osaa nätisti kevythäkissä majailla ja kokee sen mieluisaksi paikaksi.

Opettelu onkin aloitettu niin, että nakkaan useamman kerran päivässä häkin sisälle nameja ja Saiva saa omia aikojaan käydä ne sieltä syömässä. Alusta asti Saiva on ollut heti juonessa mukana ja mennyt mielellään häkkiin nameja syömään, mutta en ole siitä sen kummemmin kehunut. Pari päivää siihen meni, että Saiva jäi häkkiin namien syönnin jälkeenkin. Tästä palkkasin ja kehuin erikseen. Nyt olen myös antanut likalle "maahan"-käskyn sen syötyä häkkiin nakatut namit ja palkannut siitä, että se menee makuulle. Parina viime iltana nukkumaanmenoaikaan Saiva on mennyt itse vapaaehtoisesti ilman nameja häkkiin ja ruvennyt sinne yöpuulle - ei tosin ole nukkunut siellä, kun taitaa tulla turhan kuuma.

Ajatuksena olisi, että näin hissuksiin edeten Saiva tottuu parhaiten häkkiin. Jos sitä alkaa liikaa käskyttämään ja painostamaan, niin häkistä tulee varmasti epämukava juttu. Mutta edistys näyttää erittäin lupaavalta.

Tällä viikolla aloitettiin myös naksutinkoulutus. Kyseisestä koulutusmuodosta löytyy mukavasti tietoa ihan googlettamalla, mutta esimerkiksi tässä on yksi linkki. Lyhyesti selitettynä koira siis ehdollistetaan naksautukseen, opetetaan sille, että naksahdus on hyvä juttu ja se tarkoittaa esimerkiksi ruokaa. Jo pelkkä naksautus on koiralle merkki siitä, että se on tehnyt oikein ja palkka on tulossa. Tästä ehdollistamisesta on toivottavasti hyötyä erinäisten temppujen opettelussa, kun emännällä on vaikeuksia ajoittaa namin antaminen juuri oikeaan kohtaan esimerkiksi etäisyyden tai asennon (koiratanssi) takia.

Saivan kanssa ollaan vasta opetteluvaiheessa eli pidämme tuokioita, joissa opetellaan sitä, että naksahdus = nami. Vaihtelemme huonetta (ensi viikolla siirrymme ulos) ja minulla on toisessa nyrkissä nameja ja toisessa naksutin. Samaan aikaan kun naksautan Saikkuli saa namin. Kunhan naksauksen tarkoitus on hiffattu, niin voimme käyttää naksutinta hyödyksi kaikenlaisten asioiden opettelussa.

Eniten pidän tällaisesta naksusta: klik. Muunkinlaisia naksuttimia on, mutta tuossa on sopivan mieto ääni. Euron taisi tuo kustantaa, joten hinta ei ole paha.

Saivan siskonpoikkii

Tänään hurruuteltiin koko porukalla Saivan kasvattajan luokse Oulaisiin. Saivan sisko Isla (Tulettaren Caramelli) sai pentuja 22.9., joten tokihan halusimme nähdä mokomat pikkuriiviöt nyt "pahimmassa" iässä. Tällä viittaan siis siihen, että lapinkoirapennut ovat vastuttamattoman hurmaavia juuri tässä iässä.

Emännällä oli toki kamera mukana ja aikomuksena oli ottaa paljon kuvia ihanista muhkupennuista, mutta kuinkas ollakaan. Harmaa ja synkkä sää yhdistettynä Canonin perusobjektiin (surkea!) sekä amatöörikuvaajaan vesitti tämän hienon ideani. Kiukuttaa edelleen, mutta minkäs teet. Muutaman kuvan sain pelastettua ja lisää voi tsekkailla Tulettaren kennelin blogista.

Pentujen Isla-emä ei olisi varmaankaan ollut kovin mielissään siskonsa vierailusta, joten Saiva sai luvan jäädä ulos siksi aikaa kun me ihmiset ihasteltiin sisällä pentuja. Lisäksi Saiva-raukka joutui olemaan hihnan nokassa kiinni, sillä tottakai se aloitti tärppipäivänsä. Kahvittelujen jälkeen vietiin pentulauma ulos, samoin kuin kasvattajan uusin hankinta Kaneli-tyttö (Fihtolas Kaneli) ja keskenkasvuinen Veksi-poika (Tulettaren Feijari), joka ei vielä Saivan tuoksuista mitään ymmärtänyt.

 Tässä tulee kermanvärinen poitsu, Tulettaren Gosmos. Muhkea urospentu. Muistuttaa paljon Saivan Ransu-veljeä (Tulettaren Cummitus).

Vaaleampi kermanvärinen poika, T. Gisälli. Vähemmän muhku kuin veljensä. Kuva on vähän huono asennon osalta, mutta minkäs teet kun tyyppi yllätettiin kanin papanoiden syönnistä.

Gisälli tutustuu Saiva-tätiin. Kaikki pennut kävivät Saivan tervehtimässä ja kiusaamassa. Yksi roikkui Saivan valjaissa ja toinen kiskoi hihnaa. Saikkuli välillä vähän pyöräytti pentusia ympäri ja jäykisteli, mutta sitten sitä harmitti jos yksikään pentu ei ollut sen luona. Eli taisi tykätä pikkuisista, vaikka vähän piti välillä esittää. Likkaa harmitti vietävästi, kun ei saanut ollut vapaana.

Tässä riistanvärinen poitsu, jolla persoonallinen piirto. Hauska ja äänekkäin penska. Taustalla on Veksi, josta tuli selvästi mieleen isänsä, mutta myös Saivan serkkupoika Lumes (T. Benji).

Ja viimeisenä toinen riistanvärinen poika, allekirjoittaneen henkilökohtainen lemppari. Muistuttaa luonteeltaan hyvin paljon Saivaa ollen ihmisläheinen, mutta kuitenkin itsenäinen seikkailija, jota ei ruoka-aika paljoa kiinnosta.

Galaxi ja Gomeetta vauhdissa. Reippaita pentuja kaikki.

Saiva tykkäsi painiskella Kanelin kanssa. Kanelia ensin vähän pelotti vieras musta koira, mutta sitten Saiva osoittautuikin kivaksi tyypiksi.

Veksi taas oli erittäin vauhdikas ketale.

Kiitos vielä kasvattajalle, kun saatiin käydä kylässä! Toivottavasti loputkin pennut löytävät pian kodin.