Kilpavarustelua

Eli mitä sitä on tullu koirille hankittua viime aikoina. Noh, jokin aika sitten ostamieni Rukan pantojen kaveriksi päätin ostaa hihnat. Valjaita käytän pitemmillä lenkeillä ja pantoja lyhemmillä, ja hihnojen vaihtaminen valjaista pantaan ja toisin päin on yllättävän rasittavaa puuhaa. Kaupasta käteen tarttui lopulta ihan Best-Friendin heijastimelliset hihnat, Saivalle punainen ja Hilpalle pinkki. En oo vieläkään varma oliko Hilpan pinkkiintyminen hyvä idea vai ei. Aiemmin oon vierastanu pinkkiä niin paljon, että pyörittelin silmiäni jos äitinikin osti chihuille jotain pinkkiä. Ehkä ikä pehmittää?

Myös uusi kädet vapauttava vyö tarttui eräällä ostosreissulla matkaan. Entinen ei kestänyt edes Saivalta kovempaa nykäisyä, joten kokeillaas miten tän kanssa käy. Varsinaiseen testiajoon ei oo vielä päässyt, mukavalta se tuntuu vyötäisillä sentään. Kuvassa näkyvä hihna tuli mukana, pitempi pätkä siitä on joustoa ja lyhyt pätkä ei.

Hilpalle ostin myös valjaat, pitkällisen harkinnan ja mittailujen jälkeen päädyin tilaamaan Manmatin Soft-valjaat netistä. Kaikenlaista tuli harkittua, mutta nämä nyt vaikuttaisi oikein passelilta pikkulikalle. Pitää ottaa kuva joskus, kun ovat päälläkin.

Tänään kävin hankkimassa fyssarin suosituksesta Jyskistä ilmapatjan, ns. köyhän miehen dobon. 20 e maksoi patja + pumppu, joten ei paha. Päälle nakkasin käytöstä poistetun päiväpeiton, onneksi olin säästänyt sen mustetahroista huolimatta, nyt tuli käyttöä. Tässä tytöt vähän mallailee, kuviin sattui myös likkojen hieman kärsineet joululahjat.

Saikkuli fyssarilla

Saiva pääsi (/joutui) tänään ensimmäistä kertaa elämässään fysioterapeutin vastaanotolle. Kyseinen käynti on ollut mielessä jo pitkään, mutta nyt vihdoin rahatilanne, aika ja oma mielentila (ei ylimääräistä stressiä mistään) olivat otollisia. Vaikka tietenkin oma selkänikin kaipaisi vähintään hierojan käsittelyä, mutta näin kai se koirahuushollissa menee, että ensin hiskit sitten itse? Käsittely oli suhteellisen hintava (56 e), mutta kyseessä oli arvostettu, suosittu ja suositeltu fyssari, joten eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Vastaanotolle saavuttuamme saimme hetken odottaa omaa vuoroamme, mitäs oltiin taas hyvissä ajoin paikalla. Kierrettiin odotustila, Saiva nuuski paikat ja sitten istuttiin odottamaan. Saikkonen oli tuttuun tapaansa rennolla fiiliksellä mukana, sen kanssa on ihanan helppoa kulkea. Sitten moikattiin westie-uros, joka tuli "toimenpidehuoneesta" ja sitten olikin meidän vuoromme.

Fyssari katsoi ensin käytävässä Saivan liikkeitä kävelyvauhdissa ja hölkässä, totesi liikkeen varsin nätiksi ja sitten menimme huoneeseen, jossa Saiva sai tutkia paikat sillä välin, kun minua haastateltiin. Kyseltiin kattavasti Saivan taustoista, onko suvussa patellaluksaatiota, onko vaivannut, mitä lääkärit ovat sanoneet, mitä harrastetaan jne. Minua kiiteltiin kovasti siitä, että olin valinnut likalle rauhalliset harrastukset, enkä esim. agilityä. Vähän hämmennyin, että onko se nyt oikeasti niin kumma, että haluan harrastaa koiran ehdoilla?

Mutta sitten oli käsittelyn vuoro. Saiva oli fyssaritätistä vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on eläinlääkäri, joka varmasti tekee jotain kiusaa. Se kökötti vain miun jaloissa, eikä korvaansa lotkauttanut kutsuille. Neuvoin sitten, että Sai on niitten kaveri, joilla on ruokaa, joten terapeutti kaivoi koirankeksit esille, ja johan muuttui ääni Saivankin kellossa.

Fyssari tunnusteli ensin koiran läpikotaisin, tunnusteli lihaksistoa, onko jumeja, onko toispuoleisuutta. Etupää oli varsin hyvä, ei jumeja, ei toispuoleisuutta. Ristiselkä oli juntturassa, mikä on melko yleinen jumipaikka koirilla ja Saivan tapauksessa takajalat vielä vähän lisää jumiutumista. Lisäksi reidet oli hieman pinkeinä. Vasen reisi on Saivalla oikeaa hieman heikompi lihaksistoltaan, mikä onkin varsin loogista, kun sen vasen polvi on oikeaa hieman huonompi. Saiva rauhoittui mukavasti pötkölleen käsittelyä varten. Etupäätä ei käsitelty juuri ollenkaan, koska se oli kunnossa, vaan hoito keskittyi takapäähän ja selkään.

Siinä Saivan hoidon aikana sain myös oivallisen liudan vinkkejä takapään lihaksiston parantamiseksi. Ohjeeksi saatiin tehdä esterataa niin, että laitan keppejä tms. niin, että vasen pää on noin 15 cm korkeudessa ja oikea pää maata vasten. Sitten vain kävelytän koiraa rauhallisesti keppien yli, jolloin sen oikean jalan ei tarvitse nousta normaalia enempää, mutta vasen jalka nousee. Lisäksi Saivalle tekee hyvää tasainen, suora ravi, joten hölkkäämään hop hop, heti kun kelit sallii! Höttölumessa kahlaaminen on myös jees, vedessä kahlaaminen (ja uiminen) sekä mäkien nouseminen rauhallista tahtia, jotta koira joutuu oikeasti työntämään jaloillaan. Mitä nopeampi tahti, sen helpommalla tyyppi pääsee, joten hi-taas-ti.

Olen harkinnut dobo-pallon ostamista likoille, mutta halusin kysyä siitä ensin jonkun viisaamman mielipidettä ja hyvä että muistin nyt kysyä fyssarilta asiasta. Hän suositteli meille ehdottomasti mieluummin löysäksi puhallettua ilmapatjaa, kuin doboa. Dobossa totutteluaika on pitkähkö (koska pallon muoto ja myöskin korkeus), koirasta riippuen toki, lisäksi pitää aloittaa tosi rauhallisesti ihan vain sillä, että koira makaa pallon päällä ja siitä edetä pikkuhiljaa. Suurin syy on kuitenkin, että pallon päällä koira joutuu liikkumaan varsin pienellä pinta-alalla, jolloin liikkeet ovat ns. terävämpiä. Saivan kohdalla kannattaa nimenomaan suosia laajoja liikekaaria, ettei polviin kohdistu äkillistä painetta, ja ilmapatja tämän sallii. Testasimmekin paikalla ollutta ilmapatjaa ja Saiva käppäili ja pyörähteli sen päällä kuin vanha tekijä, joten käyn tuommoisen patjan meille hommaamassa piakkoin. Hintakin on muuten selkeästi huokeampi kuin dobo-pallolla. Patjan päällä saimme ohjeeksi tehdä "mitä nyt mieleen tulee, mutta rauhallisesti". Seuruuttamista, "istu-seiso" hinkkaamista, laajoja pyörähdyksiä ja ihan vain seisomista samalla kun itse hytkytän patjaa, näin esimerkiksi. Patja tulee tosiaan jättää löysäksi, että koira joutuu oikeasti tekemään töitä. Harjoitukset kannattaa pitää lyhyinä, kuulosti kuulemma hyvältä jos treenaan molempia koiria vuorotellen 5+5 min.

Fysioterapeutin mukaan jonkinlaisia tuloksia voimme odottaa 6 viikon päähän, jos treenaamme säännöllisen ahkerasti lepopäivät muistaen. Mitään varsinaista hoitoa Saiva ei tarvitse, mutta tosiaan jumppaamalla takapäähän lisää lihasta polvia tukemaan. Pyysi kertomaan kuulumisia ja ottamaan yhteyttä mikäli tulee jotain kysyttävää. Ja sanoi että uudelleenkin saa tulla käymään, mutta ettei se ole välttämätöntä, kun kerta itekin osaan Saivaa hieroa ja alan jumppaamaan em. ohjeiden mukaisesti. Varsin mukava alansa ammattilainen kyseessä ja sain sitä mitä hainkin: vinkkejä ja ohjeita Saivan varalle.

Lo-loppiaista

Loppiaisena oli kirpsakka pakkassää kera auringon! Alma oli emäntänsä kanssa tullut Kuopiossa käymään, joten raahasimme kaksikon metsälenkille, mukaan otettiin myös Oili, Raija ja Sanna. Lenkillä muut riekkasivat irti, paitsi mammautuva Oili ja epä-mammautuva Saikkuli. Pääsi Mustasurmakin vapaaksi, eikä menny kauaa kun sinkosi kunniakierrokselle jonnekin metsään vieden Hilpan mukanaan. Siinä hyvä tovi käveltiin ees ja taas ja huudeltiin parivaljakkoa takaisin. Hilpahan sieltä pinkaisi takaisin ja viimein Saivakin. Ei kai ne oikeesti niin kauaa olleet pois (15-20 min?), mutta odottavan aika on pitkä. Saiva sai vielä mennä tovin matkaa vapaana ja ihan nätisti kulkikin, kun oli saanut pahimmat patoumat laukkoa pois, mutta vaati sen verran tiivistä käskyttämistä -> palkkaamista, että otin sen lopulta flexiin (allekirjoittaneen sorminakit jäätyi makupaloja syöttäessä). Muuten oli kiva lenkki meillä. Sanna oli kamerankin raahannut mukaan, onneksi, mie kun laiskana jätin omani matkasta. Olihan muuten sippiä porukkaa kotiinpaluumatkalla: Saiva, Hilpa ja Alma kolmikko matkusti täysin tyytyväisinä farmarin takakontissa, vaikka tulomatkalla en ollut kärsinyt kiroilevaa Saivaa taakse laittaa.

Joulu oli, joulu meni

Vihdoin löysin aikaa joulun "päivittelyyn". Olimme tuttuun, hyväksi havaittuun tapaan kotipaikalla joulun vietossa ja lupsakasti se sujuikin. Nähtiin paria kummilasta, syötiin, ulkoiltiin ja levättiin. Tytöt saivat lelut: yliääni-käärmeen ja pallonmuotoisen lintulelun. Nita-ystävämme ehti jo käärmeen teurastaa, joten se muuntautui roadkill-leluksi ja lintupallokin on jo littana, että niin onnistuneet oli tämän joulun lahjat! Hilpa myös ystävällisesti oli, normaaleista tavoistaan poiketen, ratsannut aatonaattona miun töissä ollessa lipaston päällisen(!) ja pureskellut pokkarini hajalle, joten nyt sitä taas ollaan pelkän järkkärin varassa. Ihana Hips. No, näitä sattuu.

Tapanina jaksoin jopa kameran raahata lenkille, tai pikemminkin kahdelle, koska kävin tyttöjen kanssa lenkit erikseen, eka Saivan ja sitten Hilpan kanssa. Taivas oli paksussa pilvessä.

Eräänä päivänä pilkisti aurinkokin ihan pikkuruisen, puiden latvojen yläpuolelle se ei toki yltänyt.

Hilpan kuolainen korva jäätyi hetkeksi taitoksi