Valoa, valoa ja valoa!

Triplasti valoa meidän päivään! Saiva on ollut nyt muutaman viikon liinakuurilla, eli liina roikkunut perässä metsälenkeillä. Metsälenkeillehän ehditään lähinnä viikonloppuisin, kun silloin on vapaata eli pääsee valoisan aikaan ulkoilemaan. Eilen sitten koitti se päivä, kun päätin kokeilla, mitä ollaan saatu liinalla aikaan. Ja aijai, kun olikin hienosti Mustasurma kuulolla ja piti ja haki kontaktia allekirjoittaneeseen.

Tänään sitten uudestaan sama homma. Kerran ehti kiepaisemaan mutkan näkymättömiin, kun olin vaipunut ajatuksiini, mutta tuli hetimmiten takaisin, kun käsky kajahti. Toisella kertaa meinasi ryysätä pusikkoon. Tiukka EI ja Saikkonen pysähtyi seisomaan. Nenä väristen se tuijotteli pusikkoon, joten jotain siellä liikkui. Se vilkaisi minua ja sanoin, että ei sinne. Sai istahti kankuilleen, vuoroin vilkaisi minua korvat litassa ja vuoroin kurkisteli pusikkoon. En sanonut mitään, tarkkailin vain ja odotin. Hetken tuumattuaan Saiva kipitti luokseni ja sai suuret kehut ja palkan! Aika mainiota, että näinkin vähällä muistuttelulla ollaan saatu näin hyvä tulos aikaan, oon erittäin mielissäni!

Tänäänhän on myös ensimmäinen adventti ja aamulla oli hetken sen verran selkeämpää, että saimme pienen hetken nauttia auringosta. Kaiken tämän kunniaksi virittelin meille hieman joulua tänne kotikoloon ja otin ohimennen muutaman jouluisen kuvan likoista. Kuvituskuvina siis pari making of:ia, katsotaan pääseekö varsinainen kuva joulukuvaksi asti.

Shades of grey

Pimeä, harmaa ja sumuinen marraskuinen päivä. Hieman harmaat aatoksetkin, joten päätin poistaa Hilpastakin värit ja testailla kameran mustavalko-asetuksia

Saiva on liinakuurilla. Ainahan se on ollut innokas saalistaja ja se on aina tykännyt käydä omilla pyrähdyksillään, mutta tänä syksynä se on ollut aiempaa korvattomampi. Nyt sitten muistellaan, ettei metsälenkit tarkoita samaa kuin metsästysretket. Käskytän sen kulkemaan miun takana, mikäli vouhotusaste nousee liian korkeaksi ja edelle pääsee vasta kun rentoutuu. Paljon luoksetuloja ja tarvittaessa pysäytys liinalla. Mukavasti se on nyt alkanut taas olemaan kuulolla, joten kyllä se taas tästä helpottaa. Tänä aamuna se köllähti liinaan kytkemisen jälkeen ensi töikseen pyörimään lumeen, kun vielä muutama viikko sitten se oli heti kärppänä ryntäämässä johonkin ilmansuuntaan, kertoo minusta jotain koiran rentoudesta.

Lähimetsät ovat täynnänsä pieniä alkuasukkaiden poluiksi nimittämiäni pikkupolkuja merkittyjen luontopolkujen ja pururatojen lisäksi. Lisäksi metsä on suurimmaksi osaksi tiheää kuusikkoa kivikoiden ja kallionseinämien sävyttämänä. Omiaan eksyttämään tämmöisen suuntavaistottoman ihmisraukan, vaikka eihän tuonne varsinaisesti voi eksyä; jokainen polku johdattaa loppujen lopuksi ihmisasutuksen nurkille. Kuitenkin minulla on nykyään tapana pitää Sports Trackeria luurimessa päällä, se kun piirtää mukavasti kulkemamme reitin kartalle ja sitä kautta voin sitten päätellä, mikä polku kannattaa missäkin risteyksessä valita. Tämähän ei tietenkään siinä vaiheessa auta, jos unohtaa puhelimen eteisen lattialle.

Oltiinkin sitten yhtäkkiä hakkuuaukean reunassa, eikä ollut kyllä mitään käristystä, että näillä nurkilla mitään hakkuita edes olisi! Löydettiin vanha latokin ja sen ohitse kulki pelastuksemme: pururata. Pururata tarkoittaa samaa kuin merkityt reitit ja opastaulut. Pääsimme taas kartalle!

Liikuntahaaste

Törmäsin joskus kauan sitten jossain blogissa haasteeseen, jonka tarkoituksena oli viikon ajalta kerätä ylös koiran lenkit (kesto, matka, liikunnan muoto). Silloin en omistanut älypuhelinta ja kartan kanssa matkan laskeminen tuntui turhan työläältä, joten jätin asian sikseen. Nyt, kun olen omistanut älyluurin parin kuukauden verran, niin muistin haasteen yhtäkkiä ja latasin Sports Trackerin, jotta saan meidän liikkumiset tallennettua. Haasteeseen halusin tarttua ihan oman mielenkiinnon vuoksi, joskin tällä hetkellä myöhäissyksyn pimeys rajoittaa varsinkin koirien vapaana juoksuttamista, mutta myös iltapäivien lenkkien pituutta yleisestikin. Kenties keväällä, päivien pidetessä, voisin haastaa itseni tähän uudelleen.

Kirjasin siis ylös päiväkohtaiset lenkit, kuinka pitkiä ne olivat ja kauanko kestivät. Lenkit ovat hihnalenkkejä ellei toisin mainita. Iltapissatukset ovat meillä 5-15 minuutin mittaisia laahustushetkiä, joten niitä en kirjaa ylös. Näiden lisäksi itse saan liikuntaa vielä työmatkojen muodossa, arkipäivisin noin 9 km pyöräilyä.

Sunnuntai
Aamu: 1 h 30 min. Kilometrejä ilmoitti 3,85, mutta luuriin tallentunut kartta näytti aloituspisteeksi aivan muuta kuin kämppäni, joten oikeampi kilometrimäärä lienee 4 km tai vähän yli. Metsälenkki, Hilpa kokoajan irti.
Iltapäivä: Yksi tunti. 3,20 km. Pyöräteitä ja metsäpolkuja puolet ja puolet, Hilpa metsäosuudella irti. Lukuisia pysähdyksiä, kun koirat telmivät lumessa. Myös irtokoiran hätistelytuokio (arviolta 5 min).

Maanantai
Aamu: 44 min. 3,13 km.
Iltapäivä: 54 min. 3,76 km.

 Tiistai
Aamu: 51 min. 3,8 km.
Iltapäivä: 28 min. 1,93 km. Hilpa on ainoa, jota huvittaa kävellä vesisateessa, varsinkin likomärät hanskat kädessä.

Keskiviikko
Aamu: 42 min. 3,02 km.
Iltapäivä: 31 min. 2,33 km. Tein ylitöitä ja sitten tuli porukat kylään. Korvaukseksi käytiin pikkuisen pidempi iltapissatuslenkki, mutta en muistanut laittaa Trackeria päälle.

Torstai
Aamu: 46 min. 3,20 km
Iltapäivä: 54 min. 3,77 km. Sekä nujuamistuokio ulkona.

Perjantai
Aamu: 27 min. 1,81 km. Miulla on tapana käyttää likat kerran tai pari viikkoon koirapuistossa arkiaamuna päästelemässä höyryjä ja nyt perjantai oli se päivä. Puistossa kuuhailtiin jotakuinkin 20-25 min, tämä aika siis tuon kävelyn päälle.
Iltapäivä: 1 h 5 min. 3,28. Metsässä 42 min, loppu pyöräteitä. Hilpa metsässä irti.

Lauantai
Aamu: 1 h 43 min. 5,56 km. Metsälenkki, Hilpa irti noin 1 h 15 min, Saiva irti satunnaisesti pieniä pätkiä (sillä on vouhotuskausi).
Iltapäivä: 1 h 45 min. 7,71 km. Lenkki metsäteillä Oilin ja Raijan kanssa, Hilpa koko matkan irti.

Poden joskus huonoa omaatuntoa koirien lenkityksistä, mutta pienen gallupin jälkeen olen ehkä kuitenkin sitä mieltä, että kuulun siihen keskikastiin. Eli huonomminkin voisi olla. Tyytyväisiltä nuo otukset ainakin vaikuttaa, kun saavat muutakin aktivointia kuin vain lenkit.

Kuvituskuvina FB-haasteeseen etsimäni viisi (krhm.. seitsemän) lempikuvaa koiristani.

Nenäpäivä mätsäri

Siitä on aikaa, kun on viimeksi mätsärissä käyty, Saikkonen oli silloin pikkulikka. Mutta tänäänpä sitten käytiin Nenäpäivä-match show'ssa Musti&Mirrin Areenalla. Aikomukseni oli mennä ensin Hilpan kanssa kahdestaan ja pyytää sisko aktivoimaan Saivaa, mutta päätinkin sitten, että houkuttelen siskon mukaan apukäsiksi ja ilmoitan molemmat tytöt mukaan. Sisko pärjäsikin hyvin rauhallisen ja kiltin Saikkulin kanssa, niin sain Hilpan kanssa ihmetellä koirapaljoutta, hallia ja sen ääniä. Hips on suht herkkä kommentoimaan haukkumalla kaikenlaisia asioita, se vaan tulee siltä hyvin luontaisesti ja nytkin sillä kesti oma aikansa rauhoittua. Kovin kiltti se on, eikä halua kenellekään pahaa, epävarmuuttaan se vain haukkua pöksähtelee. Jospa me siitä päästäisi ajan ja koulutuksen kautta eroon.

Mentiin ajoissa paikalle, että Hilpa sai aikaa rauhoittua, eikä tarvinnut pahimmassa ryysiksessä jonottaa ilmottautumispisteelle. Meidän oma kehä (isot aikuiset) alkoi pienten pentujen jälkeen. Hilpan parina oli lagotto-uros, joka taisi olla melkoinen kehäkettu esiintymisestä päätellen. Hilpalle siis sininen nauha, mutta olin varsin tyytyväinen, että se haukahti vain kerran koko esiintymisen aikana ja käyttäytyi muuten varsin rauhallisesti ja keskittyneesti. Välissä oli yksi pari, kun sitten oli Saivan vuoro. Saikkulin parina oli labradori ja Saiva sai punaisen nauhan rauhallisemmalla käytöksellään, labukalla meni välillä peitsaamiseksi ja höösäämiseksi. Jatkokehässä ei sitten sijoituttu kummankaan kanssa, mutta se ei meillä tavoitteena ollutkaan. Olin tyytyväinen molempiin ja tehtiinpä hyväntekeväisyyttäkin samalla.

Mukava tempaus kyllä, kun käsittääkseni koko tapahtuman tuotto meni Nenäpäivä-keräykseen. Mätsärissä kävi YleX:n porukka vierailemassa, mutta vältyttiin mitä ilmeisimmin kameroilta, kun taisivat pörrätä enempi lapsi-koira-kehän luona. Mätsärin jälkeen käppäiltiin pizzerian kautta kämpille, heitin syömisen jälkeen siskon omalle kämpälleen ja kiskaisin sitten koiruuksien kanssa pitkät päikkärit. Likat kuorsaavat kyllä edelleen.