Koirien lihashuollosta

Kävin 11.6. koirien lihashuolto- ja kotihierontakurssilla. Aamu alkoi luennolla koirien lihaksistosta ja sen huoltamisesta ja huollon merkityksestä, ruokatauon jälkeen oli sitten teoriaa hieronnasta ja sen jälkeen käytännön harjoitteita omalla koiralla, miun mukana oli Saiva. Kurssi oli aika paljon perusasiaa, mutta kuulijoiden tarkentavat kysymykset olivat parasta antia, ja tokihan kertaus on aina opintojen äiti. Hierontaosuudelta, vaikka kotihierontaa jo teenkin, käteen jäi uusia hierontaotteita ja oli hyvä käydä oma koira ohjattuna lihas lihakselta läpi. Kurssi herätti paljon ajatuksia ja siksi kirjasin niitä tänne blogiinkin ylös.

Saivan kohdalla oon tiedostanu jo kauan, vuosia, että varsinkin sen lihaskuntoa täytyy erityisellä huolellisuudella vaalia. Ja kyllähän minä sitä hieron, lenkkeilytän järjen kanssa, teetän erilaisia takajalkojen hallintaa vahvistavia temppuja jne. Mutta hommasta puuttuu tietty järjestelmällisyys. Semmoinen oikea suunnitelmallinen lihaskunnon huoltaminen. Siksipä nyt päätin, että pitempien vapaapäiviin kuuluvien metsälenkkien lisäksi, irrotan sen verran lisäaikaa koirille arki-illoista, että käyn parina iltana niiden kanssa pidemmän lenkin, jolloin ehditään käyskennellä metsissä tästä kotoa käsin. Tai jos on vähemmän aikaa, niin ajan Puijonlaaksoon, josta pääsee heti metsään ja ylämäkiä kulkemaan. Kyllähän me lenkkeillään 2-3 h/vrk, säästä riippuen joskus vähemmän, mutta ne on arkisin usein tasaisella pyörätiellä tai hiekkatiellä kulkemista. Kuopion metsät ovat oikea aarreaitta, mitä tulee koirien lihaksiston ja koordinaation kehittämiseen. Lisäksi ilmapatjailu otetaan taas viikottaiseen ohjelmistoon. Joka päiväisesti on varmaan turha haaveilla harrastavansa sitä, mutta jos nyt edes kerran viikkoon.

Lisäksi otetaan nyt joka ilta molempien koirien kanssa iltalenkin jälkeen lyhyet venyttelyt, jotka koirat tekee itse aktiivisesti. Eli namilla houkutellen tehdään muutamat liikkeet, jotka avaa liikeratoja. Näitä on hyvä tehdä ennen treenejäkin, mutta vasta alkulämmittelyn jälkeen, jotta lihakset ovat lämpimät.

Alku- ja loppuverryttelytkin ovat aivan järjettömän tärkeitä seikkoja, joista tulee aivan liian paljon luistettua varsinkin hakutreeneissä. Siellä ei tunnu olevan aikaa moiselle, mutta jostain se aika pitäisi saada revittyä, jotta koirat säilyisi ehjänä ja turhilta vahingoilta välttyisi. Tämä myös yksi vakavan pohdinnan aihe. Alkuverryttelyn ja suorituksen välillä kuitenkin saisi olla vain 15 min, muuten on vähän yhtä tyhjän kanssa. Hakuun liittyen Hilpa täytyy saada myös juomaan kunnolla varsinkin treenin jälkeen. Se juo päivän aikana normaalin annoksen, mutta rasituksen jälkeen se on huono juomaan, mutta nestettä tarttisi kuitenkin nauttia. Jotain makua siis veden sekaan jatkossa, luulen.

Olen lueskellut epäsäännöllisesti Mujusen kirjaa koirien rakenteesta, joka on varsin havainnollistava ja kattava teos. Kyllä, se on edelleen minulla kesken, mutta joka tapauksessa voin sanoa jo nyt, että kirja kannattaa lukea ja olen itse sisäistänyt siitä paljon asioita. Tällä kurssilla tuli myös ohimennen muistutusta asiaan, että mitä enemmän mättää rakenteessa, sitä tärkeämpää on kiinnittää lihaksistoon erityistä huomiota. Vaihteleva liikunta, vaihteleva maasto, siitä se lähtee. Tästä ajatuksesta kiinni pitäen ajattelin hölkkälenkeillä alkaa toteuttamaan spurtteja sen tasaisen ravin lisäksi. Sen kun lisää metsälenkkeihin, ylämäkikävelyyn, ilmapatja-jumppaan, venyttelyyn ja hierontaan, niin toivottavasti tuloksia alkaa tulla! Lisäksi uidaan mahdollisuuksien mukaan, Hilpa todennäköisesti enemmän ja useammin kuin Saiva, jonka uiminen on allekirjoittaneen uimisista kiinni. (Unohdin ottaa mökiltä koirien pelastusliivit mukaan, perhana!) Hilpa pitää myös viimein opettaa makaamaan rauhassa, kun sitä hierotaan. Se kun ei ole tarvinnut vielä hierontaa, niin ei ole tullut opetettua sitä siihen.

Sille, joka on jaksanut tahkota rönsyilevän tekstin läpi ja päässyt tähän lauseeseen, tahtoisin muistuttaa, että niin ihmiselle kuin koirallekin hyvä lihaskunto on erittäin tärkeää. Melkein jokainen tietää, millaista on kärsiä selkäkivuista tai niskan ja hartiaseudun jumeista. On myös erittäin nautinnollista kulkea pitkääkin päivämatkaa kävellen väsymättä, puhumattakaan miten lihaskunto auttaa jaksamaan ihan arjessakin. Samalla tavalla lihasten kunto merkkaa koirallekin. Opetelkaa tuntemaan ja tulkitsemaan koiraanne. Silitelkää ja sivelkää, huomioikaa kovat lihakset, kuumat paikat, opetelkaa tunnistamaan kipukäytös. Harrastuskoira on helppo rikkoa harrastuksissa laiminlyömällä sen lihasten kunto ja huolto, mutta myös kotikoira tarvitsee lihaksistoa.

Suoretkellä

Oli makeaa käydä Hilpan kasvattajan luona kyläilemässä ja huomata kuinka mutkattomasti Saiva ja Hilpa sujahtivat Talvikylän neljän koiran laumaan, ja toki Väpä sujahti siinä samalla! Saiva ja Salli ovat hyvät ystävykset vuosien takaa, mutta ne eivät olleet nähneet varmaan pariin vuoteen ja ovat melko saman ikäiset ja suht dominoivia narttuja molemmat. Eipä emännillä ollut mitään ongelmat, hännänhuiskaukset, nuuhkaukset ja pusut ja homma oli siinä. Ainoa ärräpää pääsi Saivalta, kun se kerran tölväisi maahan "vääränrotuisen" leikatun urosterrierin, mutta sekin oli ohi ennen kuin minä edes ehdin huomata asiaa. Hieno lauma!

Emman ottama kuva, mie handlaan!

Pihalla ei tullut suuremmin kuvailtua lauman eloa, mutta sunnuntaina meillä oli aikaa ja jaksamista käydä pienellä retkellä suolla. Tupasvillaa oli vallan mahottomasti, joten mikäs sen mukavampaa kuin kuvailla vähän koiriakin samaan syssyyn. Väpä ei enää sillä reissulla ollut mukana, eikä tuo pikku ärrieri.

Sellainen Tui-otus

Viime viikonlopun Oulun reissulla ajeltiin ensi töiksemme hakemaan Hilpan Väpä-veljen Limingasta, sitten heitimme kyydissäni matkanneen kaverini rautatieasemalle, josta huristelimme hakemaan Elinan ja Tuin kyytiin ja ajelimme uittamaan lappalaislauman. Tuinhan tapasimme ensimmäistä kertaa keväällä, mutta ne kuvat on edelleen päivittämättä blogiin, ja voi olla jääkin tekemättä tällä tahdilla, joten niitä voipi vilkaista tästä.

Mutta tässä kuitenkin muutamia otoksia viikon takaiselta matkaltamme, nämäkin kuvat Elinan käsialaa, kiitos kuvamuistoista!

Väpäkin pulikoi.

Saiva välillä tsekkasi Tuin, pikkuisen komensikin. Ilmaisin epäilykseni, ettei Tuin juoksujen alkuun olisi enää pitkälti, kun mummeli noin käyttäytyi, mutta saa nähdä. Muuten Tuikkis oli Saivankin mielestä kiva kaveri, oli kiva juosta ja komentaa toista uimaan.

 Kaunis poseeraus.

Hilpa luonnetestissä

Kävästiin tuossa viikonloppuna Hilpan kasvattajan luona Muhoksella. Tehtiin siellä paljon muutakin, mutta lauantai meillä meni Kemissä luonnetestissä, jonne raahattiin koko nuorisojaosto elikkä Emman Vanni sekä Talvikylän sijoituskoirat Hilpa ja Hilpan veli Väpä (Talvikylän Metsänpeikko).

Sain nyt Hilpan videon editoitua nettiin asti, Väpän testin linkitän tähän kunhan saan sen julkaisukuntoon. Mutta tässä itse Hips: KLIK. Videolta puuttuu tosiaan hassusti rakennuksen taakse sijoitettu haalari, jota ei parhaista yrityksistä huolimatta saanut taltioitua kameraan. Lisäksi puuttuu toki myös pimeä huone.

Leikityksessä uumoilin, ettei se välttämättä innostuisi leikkimään vieraan ihmisen kanssa, vaikka sitäkin on toisinaan tehnyt. Toivoin kyllä, että se innostuisi miun kanssa leikkimään, koska se leikkii minun mittapuullani aika kivasti (ja ainakin paremmin kuin testissä), mutta ei tuona päivänä sitten huvittanut.

Kelkalle piti olevinaan kovasti kiroilla, mutta sitten meni pupu pöksyyn. Lisäsäikäytystä toi kun kelkka vielä kolahti, kun koiran hihna kierähti jalaksen alle. Reippaamminkin olisi voinut mennä haistelemaan. Arjessa ei ahdistu vaikka pyykkiteline kaatuisi vieressä, mutta toki metsästä lähestyvä outo asia on uhkaavampi juttu.

Puolustus meni niin kuin arvelinkin: haukkuu ja "puolustaa" kunnes uhkaaja tulee tarpeeksi lähelle. Hilpa haukahtelee myös arjessa epäilyttäville kulkijoille, ja nimenomaan epäilyttäville eli sellaisille, jotka itsekin mieluusti kierrän kauempaa. Enkä yllättynyt siitäkään, ettei olisi halunnut poistua miun luota tuomarin matkaan. Hilpa on aika vahvasti miun koira, vaikka ystävällinen ja sosiaalinen koira onkin.

Haalarilla Hilpa hypähti reippaanlaisesti sivuun, mutta kun käveltiin haalarin ohi, se ei väistänyt sitä ja nuuskaisi sen ohimennen. Tää oli oikeinkin reipas suoritus siinä mielessä.

Tynnyrillä alkoi pikkukoiralle riittää tää homma, kuten videoltakin näkyy. Ei sitä kuitenkaan tarvinnut kauhean kauaa maanitella tulemaan tynnyrin luo, muistaakseni Saivalla kesti aikanaan kauemmin.

Pimeä huone oli niin miun Hilippaa. Pimeä huone oli siis rantasauna eteisineen. Moni koira oli kuulemma jäänyt empimään viimeiseen oviaukkoon ja tarvinnut siinä vähän rohkaisua. Hilpa ei empinyt ollenkaan vaan kipaisi sisään, kiersi lauteiden alta ja tuli sitten miun luokse (istuin alimmalla lauteella). Ei tarvinnut apuja.

Seinä videolta tulkittuna on myös erittäin Hilpan näköinen. Hieman yllätyin, että siitä sai pienen reaktion irti. Se on niin nöyrä ihmiselle, että tuo "olen pieni ja harmiton koira" -tyyli oli hyvin todennäköinen. Minusta (ja Saivasta) se saa sen pienen voiman nousta puolustamaan eli haukkumaan ihmisuhalle.

Laukauksista ei mainittavaa. Videolta taitaa nähdä, miten Hilpa hyppää hieman ennen toista laukausta minua vasten. Se on semmoinen meidän oma juttu ihan arjessakin, eikä liity laukauksiin, kuten tuomaritkin asian oikein tulkitsivat.

Pistejakaumahan oli siis seuraavanlainen:

Toimintakyky: +1b, kohtuullisen pieni
Terävyys: +1a, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1b, hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++, laukausvarma

Kokonaispisteet +125

Olen tyytyväinen testiin, se oli koiran näköinen eikä suuria yllätyksiä tullut, ja vaikka Hilpa kuormittuikin jonkin verran testin aikana niin se palautui jo autolle käveltäessä. Hilpa on kiltti pieni koira, sosiaalinen ja ystävällinen, mikä leimaa sen toimintaa. Siinä on kuitenkin myös Persoonaa ja saa siitä lähtemään ääntä.

Väpän osa-aluepisteet oli tismalleen samat, mutta hermorakenne oli +1a ja luoksepäästävyys +2a. Loppupisteet +110, laukausvarma. Melko samasta puusta veistettyjä oli sisarukset. Oli tosi kiva nähdä samana päivänä ja samoilla tuomareilla sisarukset!

Ps. Väpäkin on käynyt terveystarkeissa. Lonkat C/C, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Silmät peilataan hieman myöhemmin ja geenitestejä tehdään tarpeen mukaan. Sitä voi kysellä jalostukseen Emmalta (s-posti: emma.penttinen1(at)gmail.com) A-lonkkaisille ja muutenkin terveille ja sopiville nartuille.