Tuotearvostelussa Orbiloc

Syksyn pimeillä heijastimet ovat aivan ehdoton juttu sekä emännillä, isännillä että myös nelijalkaisilla ystävillä. Tässä taloudessa käytetään heijastinliivejä ahkerasti, myös yhdet pannat, valjaat ja hihnat löytyvät "heijastettuina". Toisinaan tuntuu myös tarpeelliselta saada koira jotenkin valaistua, varsinkin Hilpa, joka myös hämärän aikaan saa olla metsässä irti.

Millainen valo on sitten paras? Meillä on vuosikausia käytetty halpisvaloja, jotka yleensä kestävät yhden pimeän kauden ja seuraavalle syksylle pitää ostaa uusi. Hinta niillä on edullinen, euron molemmin puolin per kappale. Näissä valoissa suuri harmitus on ollut, että niiden toimivuus on välillä arpapeliä: muutamaa olen saanut ensin hakata seinään ennen kuin ovat esimerkiksi ensimmäisen käytön jälkeen sammuneet. Lisäksi ne tulevat kiinni avainlenksulla tms., joten ollessaan esim. valjaissa kiinni, ne hyppivät koiran selässä puolelta toisella tai - kuten yleensä tapahtuu - keikkuvat vain toisella kyljellä, jolloin tavoiteltu valaisuefekti jää vaillinaiseksi. Yllättävän hyvä näkyvyys näillä valoilla kuitenkin on, silloin kun sattuu katsomaan koiraa siitä suunnasta, missä lamppu killuu.

 Bilteman valo, Clas Ohlsonin valo ja kaksi Orbilocia.

Samat valot päällä, Clas Ohlson on jo menettänyt tehoaan, sitä ei oikein voi laskea mukaan.

Päätinkin sitten vihdoin sijoittaa kehuttuihin Orbiloc-valoihin. Niitä saa useammasta liikkeestä, alkaen Kodin Terrasta Peten Koiratarvikkeeseen, Lemmikkitukkuun, Musti & Mirriin jne. Hintaeroja on, se kannattaa huomioida, kun kyseessä on suhteellisen arvokas kapistus. Hinnat pyörivät vähän vaille 20 eurosta reilusti yli 20 euron. Värivaihtoehtoja ovat kirkas, keltainen, punainen, vihreä ja sininen. Näiden kirkkaudessa on eroja! Kirkas ja sininen ovat kirkkaimmat, joten ne tippuivat pois, koska käytän valoja myös hihnalenkeillä. Keltaisen ajattelin olevan turhan himmeä, joten jäljelle jäivät vihreä ja punainen, jotka sitten ostinkin. Punainen on Saivalla, se ei riko hämäränäköä ja on oikein miellyttävä koiraa taluttaessa. Vihreä on punaista kirkkaampi, se häikäisee koiran kulkiessa ohi, eikä valoa kannata tuijottaa muutenkaan, mutta on kuitenkin siedettävä kirkkaudessaan. Vihreä näkyy punaista paremmin, kun koira on kaukana, vihreä on käytössä Hilpalla.

Vihreä ja punainen pimeässä kylppärissä.

Kiinnitys on tukeva ja vaikuttaa kestävältä. Meidän paketissa oli mukana kumilenksu, sen lisäksi vaihtoehtona on ns. solkikiinnitys, mutta se vaikutti epäkäytännölliseltä. Kiinnitysmekanismit vaihtelevat sen mukaan, kuinka vanha "painos" on kyseessä. Ainakin vanhemmissa tuotteissa on tarranauha ja klipsu kiinnitystä varten ja uusimmissa on tarranauha että kumilenksu. Orbilocit tehdään Tanskassa (positiivista!), niille on 3 vuoden takuu ja niiden luvataan näkyvän 5 km päähän ja kestävän 100 m syvyyteen vettä (tämä ominaisuus jää testaamatta). Voit itse valita vilkkuuko valo vai palaako se tasaisesti. Näissä uudemmissa malleissa valinta tapahtuu näppärästi kääntämällä kupua toiseen suuntaan, vanhemmissa täytyy kääntää patterit.

 Kiinnitys takaa, tukeva on. Pahoittelut karvoista, meillä on karvanlähtö.

Orbilocit ovat olleet nyt jokusen viikon aktiivisessa käytössä. Ne ovat kestäneet ainakin vesisateen ja hiekkakylvyn. Testasin myös pysyykö valo mukana, jos kävisi niin ikävästi että toinen puolisko kumilenksusta katkeaisi: pysyyhän se. Valot saa kiinnitettyä tukevasti, eivätkä ne heilahtele puolelta toiselle. Ne myös näkyvät kauas, vihreä hieman paremmin kuin punainen. Olen erittäin tyytyväinen hankintaan ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin. Paitsi ihan pikkukoirille, sen verran tolkku on tuo kapine, että sitä ei ilman jotain fiksua patenttia chihuahuaan kiinni saa ilman, että häiritsisi koiraa. Kirkkauden aste kannattaa miettiä käyttötarkoituksen mukaan.

Tässä vielä koirapuistossa kuvattu video in action, pahoittelut laadusta: video.

Näin meillä syödään

Tulee aika ajoin mainittua sivulauseessa nappulavaihdoksista, mutta tarkemmin en ole tän talon koiruuksien ruokaympyrästä turissut. Koska aihe on omasta mielestäni kiinnostava, enkä jaksa uskoa, että olisin ainoa, niin turisenpa nyt sitten vähän enemmän aiheesta. Kuivamuonista olen kirjoittanut vuonna 2011 (tarttis varmaan päivittää) lyhyen katsauksen.

Meillä syödään nappulaa ja lihaa. Nappulaa siksi, että se on kätevä reissuruoka ja mun pakastin on oikeasti todella pieni, eikä arkkupakastimelle oikein löydy tilaa tällä hetkellä. Ja ohan nappulat sellaista helppoa ruokaa. Se mitä nappuloissa tuijotan on mm. lihan määrä ja laatu (ei kanaa, eikä nautaa), ei vehnää eikä mielellään myöskään maissia, proteiinia vähintään 22%, myös nappulan valmistusmaa on kiva tietää. Rasvan määrä on tällä hetkellä kysymysmerkki Saivan sterkan (yleensä koira lihoo helpommin) ja sen yhtäkkisen taannoisen laihtumisen takia. Tällä hetkellä uppoaa Barking Headsin Bad Hair Day, joka on muuten sopinut tytöille hyvin, mutta tosiaan tuo laihtuminen mietityttää. Toki painoa on saatu hyvin takaisin, kun ruoan määrää on nostettu, mutta mietin vaihdanko nappulaa vai syötänkö vain enemmän tuota BH:ta.

Lihaa likat saavat nykyään myös kutakuinkin päivittäin, joskus viikonloppuisin jää antamatta. Lihoista on jäänyt pois kana (koska Saiva, toisinaan saavat broilerin siipiä) ja nauta (Saivaa hoidetaan kuin nivelrikkopotilasta ja nivelrikkopotilaille ei suositella nautaa: voi ylläpitää niveltulehduksia). Muuten lihoja menee laidasta laitaan, halvimpina possua, lohta ja kalkkunaa eniten, lammasta, hevosta, hirveä ja poroa sitten vähemmän. Aamupalaksi on kongit ja toiset aktivointilelut lihalla ja nappulalla täytettynä ja pakastettuna. Iltaruokaan saavat myös useamman kerran viikossa lihanokareet. Ruokintamalli ei ole aivan 50/50, ehkä 60/40 nappulan hyväksi?

50/50 -mallilla sinkin ja D-vitamiinin lisääminen on perustelua. D-vitamiinia en ole ainakaan vielä lisännyt, sen rasvaliukoisuuden takia täytyy vähän tehdä laskelmia. Saiva saa sinkkiä ja se onkin tehnyt hyvää sen kuiville tassunpohjille. Hilpalla ei ole ollut tassujen kanssa ongelmia, mutta kunhan nykyinen sinkkivalmiste loppuu, niin ostan jotain edukkaampaa ja riittoisampaa sinkkivalmistetta, kuten Biotiini Forte, ja Hips saa sitten oman osansa sinkistä. Magnesiumlisä voisi tehdä Saivan jumivalle selälle hyvää kuurittaisena, joten kunhan oma magnesiumini loppuu, niin ostan Puhdas+ magnesiumsitraattia (sitraatti imeytyy tehokkaimmin), josta riittää sekä emännälle että koiralle.

Omega-3 rasvahapot tekevät hyvää niin ihmisille kuin eläimille, joten niiden saannista huolehtii meillä lohiöljy. (Omega-6:set voivat ylläpitää niveltulehduksia, joten niitä tulisi olla vähän) Koska kummankaan luusto ei ole priimaa, niin kuppeihin nakataan myös nivelvalmistetta. Tällä hetkellä sen asian ajaa Cartivet + MSM, joskin Jahti & Vahdin nivelvalmiste on erittäin kilpailukykyinen ja sitä tulee meille seuraavaksi. Merilevä näyttää tekevän hampaille hyvää, joten sitä menee myös pieni ripaus kuppeihin.

Tämmöinen purkkiarsenaali. Sinikantisesta rasiasta löytyy merilevää.

Ja tältä näyttää lopputulos Saivan kupissa. Hilpalla samanmoinen ilman sinkkitablettia. Lihaköntsät ovat kohmeisia possun sydänpalasia. Loraus vettä kupissa hidastaa mukavasti syömätahtia (syyttävä sormi osoittaa Hipiä) ja alkaa nappulat samointein turpoamaan masukissa.

Ruskahuimat

Kuvapläjäys tämän aamun pitkältä lenkiltä. Saiva on välillä ulkoillut myös ilman liinaa, vaihtelevalla menestyksellä. Tänään kuitenkin taas liinan kanssa, niin mie sain keskittyä kameran opetteluun.

Ilme!

 Naurattaa vallan, kun on niin mukavaa

Tästä näkee hyvin, miten kevytkin liina saa valjaat kierähtämään kyljen puolelle.

 Aleksis Kiven päivän kuvailut.

Meanwhile..

Kurrekin löytyi Saivan suureksi riemuksi. Otin äkkiä kuvan ja jätettiin sitten ressukka rauhaan.

Kuva päivässä

Laitellaas tännekin tiedoksi, että aloitin uuden valokuvaushaasteen, joka kestää kokonaisen vuoden. Ideana on ottaa kuva vuoden jokaisena päivänä, tai ainakin se 7 viikossa, jos ei ihan joka päivä pysty/onnistu/ehdi. Kiinnostuneet voivat seurata blogia tästä, klik.

Elo- ja syyskuun haut

6.8.
Pitkästä aikaa hakuilemassa suopursun tuoksuisessa maastossa, nihkeän hiostava iltapäivä, ilma seisoi. Hilpalle neljä maalimiestä, eli siis kaksi ihmistä, jotka siirtyivät sitten radalla eteenpäin. Meitä oli vain kolme paikalla, joten sai itse olla skarppina seuraamassa, minne maalimiehet maastoutuivat. Onneksi oli suht hyvä näkyvyys. Eka maalimies oli haamu, muille ei apuja. Eka ja kolmas olivat jossain 50 metrissä, toka ja neljäs n. 30 metrissä. Hilpalle on nyt viimeaikoina tehty irtoamisen takia syviä pistoja, joten se painalsikin molemmilla kerroilla tokan ja neljännen ohi. Kivasti se kuitenkin teki töitä, eikä mun tarvinnu suuremmin puuttua asiaan. Tokalta ukolta huusin kerran "tännepäin", kun lähti jo turhan kauas, mutta ei tarvinnut lähettää uudelleen, kun palatessa sai hajun. Neljännellä ei lähtenyt niin kauas haahuilemaan ja ukko löytyi ilman, että puutuin mitenkään. Kolmas maalimies syvällä oli hankalin, kävi kyllä syvällä, mutta ei löytänyt ja palasi itse keskilinjalle. Lähetin uudelleen ja kävelin pari metriä apuna, kun ei tuntunut likka uskovan, että kyllä siellä joku oikeasti on. Hyvä, että tuo pari metriä ja pieni usutus riitti, irtosi uudelleen ja etsi hajua, jonka lopulta saikin ja löysi ukon. Aloittaa hyvin haukun.

Saivalla yksi maalimies niin, että näki menon, käänsin pois hetkeksi ja lähetin. Helppo nakki, löytyi heti. Saiva kuulemma asettelee itsensä haukkuasentoon, etujalat levälleen, ja sitten vasta aloittaa haukun. Höperö muori. Etäisyys maalimiehestä sillä on kyllä kiva ja häntä huiskuttaa niin vaan mahottomasti!

3.9.
Kesäloma tauon jälkeen taas harkoissa. Hilpalle neljä ukkoa, kaks ekaa lähempänä, kaksi muuta kauempana. Kaks ekaa valmiiksi piilossa, kaks jälkimmäistä jäniksiä. Kahelle ekalle teki taas sen, minkä teki joskus heinäkuussakin, eli heti lähetyksessä lähti kaartamaan voimakkaasti eikä mennyt suoraan, vaikka katsoin, että koiran katse oli oikeaan suuntaan, kun käskyn annoin. Muuten ei valittamista. Ilmaisuun on tullut asennetta ja hyvin jo aloittaakin. Harmillisesti meinaa kiihtyä lähetysvaiheessa eli saattaa haukahtaa, kun keskilinjalla asettaudutaan lähtöasemiin. Noh, pitää vain olla tarkkana tuon suhteen. Suoria pistoja pitäisi myös saada aikaan, nytkin olisi jäänyt etukulma tarkistamatta tuolla tyylillä.

Saivalle yksi hömpötysmaalimies haamuna. Kivasti löytyi, hetkeksi oli kuulema istahtanut miettimään ennen kuin aloitti haukun. Voisi joskus ottaa kaksikin maalimiestä, vaikka onkin vain kakkoshömppäkoiruus.

8.9.
Hilpalle viisi maalimiestä, tavoitteena suorat pistot. Ekan menon sai katella niin pitkälle kuin näki, toka oli haamu. Kaksi seuraavaa pimeenä ja viimeinen haamuna. Haamut oli syvemmällä ja pimeät vähän lähempänä. Haamut oli pala kakkua ja myös pimeät meni nyt hyvin ja koira lähti suoraan, eikä kaartamaan. Kolmannelle ukolle (eka pimeä) lähetettyäni Hilpa pinkaisi ihan vähän viistoon pienelle kummulle, seisahtui sinne, nappasi hajun ja kävi nostamassa ukon. Ei mikään tyhmä otus, kun ei lähtenyt päättömänä siihen pusikkoon pomppimaan! Toinen pimeä, eli neljäs ukko, löytyi myös hyvin, vaikka joutuikin tekemään vähän töitä tuulen suunnan takia.

Saivalle sain kaksi maalimiestä, jes! Sai katsella, kun menivät pusikkoon ja käänsin sitten hetkeksi pois. Ekalle lähti itsevarmana ja vauhdikkaasti, mutta oli lähtenyt kaartamaan rataa eteenpäin n. 10 m ennen maalimiestä. Kävi ihan kiitettävän kiekan kiertämässä radalla, palasi keskilinjalle (jolloin vasta pusikoiden takia näin koiran) ja kutsuin luokse. Lähetin uudelleen ja Saiva lähti ihan samalla draivilla etenemään! Olin erittäin mielissäni, sillä Hilpakin usein vastaavassa tilanteessa kyseenalaistaa sen, kannattaako samaan suuntaan muka enää lähteä. Mutta Saikkonenpa meni vain, nyt upposi tarpeeksi syvälle, sai hajun ja kääntyi kannoillaan (se tuuli..) ja nosti ukon. Toinen ukko löytyikin sitten nopsemmin, kun tuuli paukkasi hajun suoraan nokkaan.

17.9.
Hipsulle viisi maalimiestä, kaksi ekaa pimeinä, kaksi seuraavaa pienellä ääniavulla ja viimeinen haamuna. Tarkkailua hankaloitti hieman oikealla puolella voimakkaasti kumpuileva maasto ja vasemmalla runsas kasvusto. Eka lähetys oikealle, löysi ilmeisesti aika suoraan, kun ilmaisu kuului niin nopeasti. Toiselle lähettäessä lähti hyvin suoraan, mutta syvemmällä lähti kaartamaan rataa eteenpäin, sai sieltä kuitenkin sitten hajun ja viiletti tuulispäänä suoraan maalimiehelle. Kolmas nousi taas nopeasti. Neljäs oli vaikea, tuuli painoi hajun jonnekin kauas. Joutui kiertelemään aika kauan, mutta jaksoi työskennellä. En nähnyt pikkulikkaa kokoaikaa, mutta välillä vilahti sen verran, että tiesin sen olevan kutakuinkin oikealla suunnalla, joten maltoin mieleni. Sieltäpä se ukko sitten löytyikin, kannatti uskoa koiraan! Viides oli haamuna melko jyrkän kallion päällä. Reippaasti kiipesi ylös ja kävi ilmaisemassa. Varsinkin kahdella viimeisellä ilmaisu oli tosi kiva, muilla tuli ekana useampi "väy, väy väy" ennen semmoista kunnon tasaista haukkua. Pitkiä ilmaisujahan tuolla ei vielä olekaan. Pitää koittaa saisinko sen haukkumaan nuo ylikierroksista kertovat väyväyt pois ennen kun lähdetään varsinaisesti suorittamaan.

Saivalla yksi maalimies, ekaa kertaa pimeänä! Ohhoh, alkaako miun luotto sitä kohtaan kasvaa? No nyt viimeistään, sillä sehän teki ihan oikeasti töitä eikä lähtenyt haahuilemaan. Tai emmie varma ole, kun se lähti reippaasti (ei ihan niin vauhdikkaasti kuin avuilla, mutta kuitenkin), mutta kaartoi sitten sekin radalla eteenpäin. Palasi sitten minua kohti, mutta sai siitä hajun ja pinkaisi maalimiehelle. Mulla on vielä opettelua tuon tuulen kanssa, miten se mistäkin tulee ja miten se koiraan vaikuttaa, mutta väittäisin, että se ei saanut hajua ukosta ja haahuili hetken sen takia. Kiva lyhyt harjoitus Saivallekin, ja hyvä minä, kun uskalsin päästää sen pimeälle ukolle!

Vielä vilaus syyskuuhun

Viime viikko oli töiden suhteen pätkä, kun tiistaina nykäistiin parit viisaudenhampaat veks ja oli vielä hautajaiset siihen päälle. Sairasloman ansiosta pääsin siis viettämään pitemmän vapaan, eli öhnötin kotikotona ja mökillä ja päästin koirat ovesta ulos huolehtimaan itse liikkumisestaan, kun oma vointi ei kovin kummoisia urheilusuorituksia sallinut. Taisipa samalla olla mökkikauden lopettajaiset, eli viimeinen yön yli reissu möksälle.

Uiminen on vakava asia

Saikun puupisneksiä

Möngertäjät

Tikkabongaus

Kotimatkalta joutsenbongaus