Rölli

Vihdoin ja viimein se onnistui! Syksystä asti on suunniteltu paimensukuisen Röllin (Aina Valpas Maitomies) tapaamista, mutta aina on tullut viime tingassa joku este: juoksut, kennelyskä epäily tuttavapiirissä ja niin edelleen. Nyt kun sitten vihdoin ja viimein päästiin sopimaan tapaaminen koirapuistoon, niin emme antaneet hämärän sään ja lumisateen haitata (vaikka nämä elementit haittasivatkin amatöörin kuvaamista).

Röllillä on ikää hippasen vajaan vuoden verran, joten osasinkin odottaa, että innostuu Saivasta vallan mahdottomasti. Ja oikeassa olin. Aluksi leikkiminen oli aivan viatonta, hetken verran, kunnes Röttönen sniffasi Saivanterin takamuksen ja jihuu! Se oli menoa se. Saiva on onneksi melko pitkämielinen yli-innokkaiden teinipoikien kanssa, mutta kyllähän tämäkin tyttö alkoi sanoa vastaan ja vertakin löytyi parin pisaran verran Röllin vaaleiden karvojen seasta. Mitään reikiä ei löytynyt kummastakaan, joten kyseessä lienee ollut vain joku pikkuinen nirhauma jommalla kummalla jossain. Röllin ansioiksi pitää kyllä mainita, että yrityksen puutteesta ei voi poitsua syyttää!

Niin kukas sää oot?

Saiva näytti Röllin rinnalla kovin pieneltä

Sovimme, että tapaamme uudemmankin kerran, josko Rölli siihen mennessä vähän rauhoittuisi. Saiva on tietysti myös tehnyt juoksuja jo jonkun viikon verran, joten mahdollista, että sekin asiaan hieman vaikutti.

Selailkaahan blogia alaspäin, sieltä useampikin postaus Kajaanin reissulta.

Kuura-sisko

Kainuussa ollessamme käytiin tapaamassa islantilaisten kanssa Saivan Kuura-siskoa (Tulettaren Camomilla). Kuuraa on nähty viime kesänä ja tammikuussa näyttelyssä. Tytöillä oli aluksi puolin ja toisin vähän pörinää, lisäksi Saiva selkeästi puolusti Mysslaa (meni väliin) mikäli Kuura Mysslalle meni haukkumaan. Pari sellaista tilannetta oli ja me emännät kävimme kiskomassa pukarit erilleen toisistaan. Muuten meni oikein hienosti ja tytöt leikki ja touhusi yhdessä. Jälleen oli pilvinen päivä ja olen huono käyttelemään kameraa pilvisessä ja hämärässä, joten kuvien laatu ei päätä huimaa.

Kleppa, Kuura ja Saiva upposivat lahjakkaasti hankeen

Myssla ja demoni-Kuura

Myssla ottaa kontaktia emäntäänsä

Siskosten hammastelua

Saivanteri ja thö keppi

Kuuran poseeraus

.. ja seisomakuva

Kevään eka mökkireissu

Hieno reissu oli taas Kainuun suuntaan. Kuvasaldoa kertyi mukavasti, joten aloitetaanpa homman purkaminen mökkiviikonlopusta. 19.-20.3. käytiin tälle vuotta ensimmäistä kertaa mökillä olemassa yötä. Saiva sai olla pitkiä jaksoja ulkona, välillä kävi sisällä nukkumassa ja lämmittelemässä. Nitakin pääsi valvotusti laukkaamaan vapaana ja siitäkös riemu repesi. Järven jäällä oli paljon lunta, joten tyypit saivat rallatellessaan erittäin hyvää liikuntaa. Harmillisesti sää oli pilvinen, mutta kyllä näistä jotain selkoa saa.

Maisema saunalta päin kuvattuna

Pilvi Piipi tomerana

Lumipallon sieppaamista

Lips

Nita

Pilvi mustavalkoisena

Hieman kuulumisia

Eilen käytiin pitkästä aikaa tapaamassa Raikua, mutta kuvia ei taaskaan ole koska treffattiin aivan iltasella. Raiku-poika on kyllä vallan mainio kaveri, virtaa piisaa jopa enemmän kuin Saivassa.

Tänään tiedossa on mettälenkki Muston ja Sallin kanssa. Viimeksi kaksikkoa nähtiin lauantaina hihnalenkin, koirapuiston ja kahvituksen merkeissä ja mukavaa oli, kuten aina. Lapinkoirakolmikko paimensi koirapuistossa nuorta dobermannia, onneksi pitkäjalkainen kaveri omaksui poron roolin melkoisen mallikkaasti.

Huomenna suunnataan nokka kohti Kajaania. Majoitumme tuttuun tapaan Mysslan ja Klepan luokse, joten vauhdikkaita päiviä on tiedossa. Tosin meininkiä pitää vähän rajoittaa, koska Kleppa on vielä hieman toipilaana. Katsotaan miten yhteiselo lähtee sujumaan, toivottavasti ei ilmene mitään ongelmia. Lähinnä haukkuminen mietityttää, kun K ja S yllyttävät toisiaan tuohon häiritsevään toimintaan.

Saiva tekee pikkuhiljaa juoksua, on merkkailut viime viikkoina ahkerammin, mikä ainakin parina edellisenä kertana on ollut selvä merkki. Edellisen kerran juoksi marraskuun jälkimmäisellä puoliskolla, mutta pitäkää kanssani peukkuja pystyssä, että venyttäisi juoksujen alun huhtikuulle. Jos aloittaa homman jo tässä kuussa, niin juoksujen väli olisi vain neljä kuukautta. Mikä olisi hieman rasittavaa.

Merkkaamisen lisäksi Saiva on ehkä jopa hieman toimeliaampi kuin yleensä. Rauhoittuminen tuntuu olevan hankalampaa kuin normaalisti. Muutenhan S on kiva kaveri, allekirjoittaneen mielestä kun vilkkaus ja reippaus on positiivinen asia.

Salli & Musto

Sallin ja Muston kanssa käydään säännöllisesti riehumassa, mutta tänään emännällä oli jopa kamera matkassa, joten kuvasaastetta luvassa. Mustokin oli tänään kovasti touhuissa mukana.

Musto ja Saiva

S vauhdissa

Musto

Salli omissa puuhissaan

Ja koko jengi

Mustaa ja possunenä pilkistää

Tyttöset

Saiva rakastaa lempeästi

Oiva

Tapasimme eilen (torstaina) aamulla ihan uuden tuttavuuden. Sattuma ei kuitenkaan ollut kyseessä, vaan ihan sovitut treffit lapinkoirauroksen kanssa. Mistään lisääntymisestä ei toki ollut kyse, ei herranen aika sentäs! Täysin viattomat trehvit siis. Uhmasimme järkyttävää viimaa ja suuntasimme jäälle.

Saiva on melkoisen mutkaton tyyppi uusienkin tuttavuuksien kesken. Joidenkin samanikäisten narttujen kanssa pitää normaalia enemmän haistella ja tunnustella tilannetta, mutta muutoin S on tähän mennessä hyväksynyt ennakkoluulottomasti uudet kaverit. Niin kuin nytkin. Oiva (Peikkovuoren Mesikämmen) oli ensin hieman hämillään ylipirteästä tytöstä, mutta äkkiä löydettiin yhteinen sävel ja lähdettiin laukkomaan pitkin jäätikköä.

Oiva on oikein komea pian neljä vuotta täyttävä uros. Saiva pääsi oikein valioluokan seuraan, onhan O Suomen, Ruotsin, Slovakian ja Viron muotovalio. Ja käyttäytyikin nuoren neidon seurassa oikein mallikkaasti, mitä nyt pari kertaa piti vähän kokeilla, josko tytsy lämpenisi, mutta uskoi kiellot hienosti. Sukulaisuussuhdekin löytyy kaksikon sukutaulusta: Saivan isoäidin isänisä on sama koira kuin Oivan äidin isä. Vai miten tämä nyt pitäisikään järkevästi ilmaista.

Oiva ja hulmuava turkki

Kuvat ovat valitettavasti laadullisesti kehnoja pilvisen sään takia. Toki olisin voinut paneutua enemmän säätöihin, mutta karmaiseva tuuli sai minut luovuttamaan. Keskustelukin oli hankalahkoa, kun piti huutaa. Mutta toivottavasti päästään piakkoin uudestaan tapaamaan ja tutustumaan paremmin.