maanantai 27. kesäkuuta 2011

Pikakuulumiset

Löysin pienen pienen raon blogin päivittelyyn, joten tulin ilmoittamaan, että hengissä ollaan. Kiirettä piisaa; työharjoittelun ohessa on pakkailtu kamoja kasaan, opiskeltu ja tehty tehtäviä, sairastettukin (ihmiset siis). Juhannus vietettiin mökillä ja siellä oli jos jonkinmoista actionia Saivalle. Luvassa siis mökkipäivitystä, Reetu-porkkiksen kyläilypäivitystä sekä verijälkipulinaa. Kirjoitukset kuvineen seuraavat perästä, kunhan saadaan nämä kiireellisemmät asiat pois alta eli palataan ensi kuussa astioille!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Lauman verran issikoita

Emännän Ruotsin reissu viivästyikin päivällä, joten ehdittiin vielä tänään treffeille. Käytiin moikkaamassa islanninlammaskoiria Mysslaa, Kleppaa ja Veilaa koirapuistossa. Muuten meni oikein kivasti, mutta loppupuolella piti toimia erotuomarina Veilalle ja Saivalle. Myssla ja Veila nujusivat ja S meni tietysti kolmanneksi pyöräksi katsomaan, jotta mitäs tapahtuu "miekkii tahon!". Saiva ja Veila tulee muuten ihan kivasti juttuun, mutta tässä tilanteessa Veila oli maassa ja siitä se äkkiä vetää herneen nenuun, jos Saiva tulee yläpuolelle. Kähinähän siitä syntyi, mutta onneksi ei tullut vahinkoja ja Saiva meni hieromaan sopua heti, kun päästin sen uudestaan irti.

Saiva itse

Veila

Myssla

Kleppa ja Klepan keppi
Normaalisti niin ketterä Saikkunen sai aikaan naurunpyrskähdyksiä kömpelyydellään.

Vaanimista

sitten syöksähdys!

.. ja Klepan harhautus onnistui 100%
Jatkotilanteessa Saiva kompastui

.. ja tuuskahti!
Koko sakki kyttää aidalla
Myssla, Saiva ja keppi
Lopuksi vielä nätti Myssla
Saiva sai myös ihailijan (taas vaihteeksi..) sakemanniuroosta. Jo se on kumma, kun pojat eivät jätä tyttöraukkaa rauhaan. Likka sai taas olla kipakkana.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Letonniemessä

Pitkästä aikaa meillä molemmilla oli vapaapäivä yhtä aikaa ja sääkin oli ihan siedettävä - ei siis satanut vettä, joten pakkasimme reppuun retkikampetta ja suuntasimme luontopolulle. Viime vuonna kävimme talsimassa Pilpasuon 7 kilometrin pituisen polun ja tänä vuonna olisi tarkoitus ehtiä katsastamaan useampi lähiseudun luontopoluista. Starttasimme Letonniemellä (luontopolun pituus 2,7 km), joka houkutteli merenrantaniityillään. Tiesimme, että polku alkaa venesatamasta, mutta venesataman parkkipaikalta ei ollut minkäänlaista opastetta suojelualueelle. Aikamme siinä sitten kuljeskelimme ennen kuin hoksasimme kävellä koko sataman läpi ja sieltähän se opaste lopulta löytyi.

Valitettavasti koko alueella on hyvin selkeästi nähtävissä ihmisen jäljet. Pitkospolut olivat paikoin huonot tai jopa olemattomat. Kengät siis kastuivat, koska alue on paikoin soista ja kosteaa. Nuotiopaikka oli merenrannassa ja sen ympäristö olikin kaikista mukavinta katsella. Nuotiopaikalla oli sen verran ruuhkaista, että emme jaksaneet jäädä enää kuvaussession jälkeen odottelemaan, että tilaa vapautuisi makkaranpaistopuuhiin, joten eväät jäivät syömättä. Roskia oli muuten todella paljon!

Näkymä lintutornista, nuotiopaikan vierestä
Saiva kyllä nautti olostaan täysin rinnoin, vaikka hihnassa jouduinkin sen pitämään. Sen mielestä vapailulenkin jälkeen toiseksi parhain vaihtoehto on käydä hihnalenkillä metsässä. Ja mitä ennestään tuntemattomampi ympäristö, sen parempi.

Lintubongari
Ensin poseerausta, mutta sitten..
HIIRI! MYYRÄ! JOTAIN!
Leikkituokio emännän kanssa, herra nappasi kuvan

Akka kiipesi lintutorniin, eikä pikkukoira päässyt mukaan
Lauantaina käydään Muston ja Sallin kanssa lenkillä ja iltapäivästä saamme allekirjoittaneen porukat kylään. Emäntä lähtee sunnuntaina sitten Ruotsiin muutamaksi päiväksi ja Saikkunen jää herran kanssa kotimiehiksi.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Karvaisia vieraita

Saatiin eilen kylään mieluisia vieraita, nimittäin Lumeksen ja Allun! Lumes eli Tulettaren Benji on Saivan serkkupoika (Lumeksen emä ja Saivan emä siskoksia) ja Allu eli Aladin on Lumeksen "isoveli". Kyseessä oli ensitapaaminen, joten mentiin Saivan kanssa poikia pihalle vastaan. Odotettiin tyyppejä samassa kohdassa, missä yleensä odotellaan kaikkia muitakin kylään tulevia kavereita, joten S oli heti odottavalla mielellä liikenteessä: istui tiukasti aloillaan ja silmä tarkkana tarkkaili ympäristöä heiluttaen aina häntää, kun auto hiljensi kohdalla. Lopulta, kun pojat tulivat näkösälle, alkoi hännän heilutus ja innokas paikoillaan astelu.

Allu oli oikeinkin kohtelias, onhan kyseessä jo vanhempi herrasmies. Lumes oli hiukan innokkaampi tapaus. Ajateltiin ensi alkuun poikien omistajan kanssa, että Saivalla ja Lumeksella menee varmasti leikit hyvin yksiin, kun ovat niin samankuuloisia tapauksia, mutta niinhän siinä sitten kävi, että likka mielisteli Allua innokkaasti ja olisi ollut oikein kaveria. Lumes taas keksi, että Saiva on tyttö ja innostui oikein nuolemaankin.. sieltä nimittäin. Ja vaikka Saiva pitää koirista, niin tällaiset yli-innokkaat nuoret koirapojat saavat likan suivaantumaan. Eipä siitä leikkimisestä tullut sitten oikein mitään, kun Lumes nuuhki ja lipsutteli pyllyä ja Saiva antoi kiukkuiset lähdöt pojalle. Ja Lumeshan ei antanut periksi! Meitä nauratti, kun poitsu kävi kuonolla tökkäämässä Saivaa korvaan ja pinkaisi saman tien aina pakoon. Ja tätä samaa se toisti ja toisti kerta toisensa jälkeen. Toivotamme kuitenkin poijjaat tervetulleiksi uudemmankin kerran! Jospa Lumes rauhoittuisi seuraavalla kerralla nopeammin kuin viidessä tunnissa.

Sain otettua vain muutaman julkaisukelpoisen kuvan, kun oli sen verran hämärä päivä ja sisätiloissa piti kuvailla. Poikien emäntä otti poseerauskuvan kolmikosta, löytyy postauksen lopusta.

Lumes

Allu
Saiva (geelikampaus ala Lumes) ja Allu
Lumes rakastaa! Kuva: Lumeksen ja Allun emäntä
Mutta onnistuihan se yhteisposetus. Kuva: L&A:n emäntä