tiistai 28. huhtikuuta 2015

Huhtikuun hakuilut

Aattelin nyt koostaa nämä meidän hakuhommelit aina kuukauden lopussa julkaistavaksi pläjäykseksi. Pyrin kirjoittamaan treenit kuitenkin tuoreeltaan ylös. Pääpaino on Hilpan treeneissä, mutta Saiva kulkee miulla mukana ja sen kanssa tehään jotain pientä.

7.4.
Esineruutu. Tästä ei jäänyt paljoa sanottavaa. Hilpa tuo mulle kotioloissa esineitä ihan ok, mutta eipä sitä ole ulkona tehty, joten nyt kun koiran vireystila oli "jee ukkoja, missä ukkoja, JEE" -vaiheessa, niin ei puhettakaan että olisi viitsinyt esineistä ja leluista välittää. Se oli niin vahvalla vireellä menossa nimenomaan hakuilemaan, että pyörähteli ympäriinsä, kirmailikin vähän vallattomasti, istahti isolle kivelle nuuskimaan ilmaa ja kävi vähän komentamassa lelua, jota sille koitettiin tarjota. Otti se pari kertaa sille mieleisen lelun suuhun, mutta tiputti - tai pikemminkin nakkasi - sen samantien pois. Jätettiin se sitten siihen. Parkkipaikalla koitettiin vielä uudelleen, siellä se meni jopa lelulle ja kantoi sitä, mutta ei se sitä mulle tuonut. Ei ollut itselle yllätys, mutta treenien teema oli tämä, joten kokeiltiinpa nyt kuitenkin. Saivalle tehtiin makkararinki.

16.4.
Minitreenit. Minä ja kaksi muuta paikalla. Otettiin kaikki ilmaisua. Hilpalle parit helpot maalimiehet, liiankin helpot. Tavoitteena saada haukkua. Houkutella piti, mutta ei kovin kauaa kuitenkaan. Koirasta löytyy vauhtia! Saiva oppi ilmaisemaan (kaksi ihmistä nakkipurkkien kanssa n. 10 metrin päässä toisistaan, koiran tarkoitus kulkea sitä väliä, ns. sovellettu makkararinki), eikä se edes ollut tavoite, keksi ihan ite. Aika fiksu flikka.

23.4.
Myöhästyttiin melkein 45 min pakollisten menojen takia. Harmitti, mutta minkäs teet. Asiasta olin toki informoinut treenikamuja. Hilpalle 4 maalimiestä 50 metriin, kahden ensimmäisen menon näki, käännyttiin sitten hetkeksi pois ennen kuin mentiin "radalle". Ekalle lähtiessään pinkaisi suoraan jäljelle, mutta maalimiehen mukaan ei tullut perille asti jälkeä pitkin. Toinenkin löytyi vauhdikkaasti, eikä nyt singonnu heti ekana jälkeä haistelemaan. Seuraavat kaksi olivat valmiiksi piilossa, mutta koira sai äänivihjeen. Nopeasti löytyi kaikki ukot, jälkimmäiset ekoja nopeammin. Vauhtia riittää, mutta ei juokse päättömänä. Motivaatiota siis näyttää piisaavan ja keskittyy työntekoon. Ilmaisua ei vaadittu, otettiin pienet ilmaisutreenit erikseen. Ensi kerralla ilmaisua maalimiehille mukaan. Tätäkin pitäisi treenata kotona, että haukkuminen sarjana tulis tutuksi, kunhan napero vaan haukkuisi mulle!
Saivalle laitettiin kaksi maalimiestä, ehkä 20 metriin, näki niiden menon. Ei ollut kiire, eka piti tsekata yks haju, sitten kuitenkin laukalla meni loppumatkan ja haukahtikin kerran ukolle. Toinen maalimies oli vissiin jo unohtunut (tai sitten motivaatio?), kun pällisteli hyvän tovin. Kai se sitten hajulta lopulta lähti, menikin reippaasti, mutta lähemmäs päästyään pikkuisen empi (vieras ihminen), joten huusin, että palkkaa vaan heti, eikä oottele että haukkuisi.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hilpan päivää!

Se on aina meillä pienen juhlinnan paikka, kun jompikumpi koirista täyttää vuosia. Tänään Hips täytti peräti kaksi vuotta ja sen kunniaksi suunnattiin parin tunnin aamulenkille metsään. Sitä ennen kävin ostamassa Saivalle uuden 15-metrisen liinan Biltemasta (9,90 e), luonnonkuminen vaihtoehtokin mietitytti pitkään, mutta kun tuon halvemman nyt Biltemasta sitten hain, eikä tarvinnut postituksiakaan odottaa, niin siihen lopulta päädyin. Vanha hankintani pyykkinaru ei oikein aina halunnut oieta säilytyksen jälkeen, plus siihen en saanut koskaan hankittua lukkoa. Koko talvihan Saivan kanssa on muisteltu luoksetulemisen tärkeyttä ja hyvin se nytkin oli kuulolla. Haluan nyt lumien sulettua varmistella tätä vielä liinan kanssa. Tytöille tilasin myös uudet valjaat, jotka saapuivatkin sopivasti tällä viikolla. Eihän siitä kauaa ole, kun Hilpalle yhdet valjaat tilasin, mutta ne sitten kuitenkin jäi pieneksi, kun karva kasvoi takaisin. Valjaille tuli postituksen kanssa hintaa 62,50e.

Mutta tässä niitä kuvia, sen pidemmittä puheitta! Onnitteluterkut kaikille Hipsun sisaruksille ja kiitos Emmalle ihanasta pikkuneidistä, joka päivä päivältä kasvaa omaan paikkaansa meidän pikku laumassa!

Neiti kaksivuotias
Saikku seikkailee

Mie järrrrsin


Kellahdus
Ja toinenkin








Kuolajojo


Kannon uusi elämä
Hei, joko jatketaan?

Leikitään vielä, jookojookojooko
Niinkö näin!



Kotona sitten kakuteltiin!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Hips misseilee

Tänään käytiin ajelemassa Piipan kanssa Outokummussa asti, mie ja kasvattaja/omistaja ilmoitettiin pentu (joojoo, se on mulle pentu niin kauan, kuin on perheen nuorin) ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Nuorten luokkaan mentiin juuri ja juuri, kun viikon päästä H täyttää vuosia. Paikalla oltiin aiemmin, kuin olin ajatellut, ja sen lisäksi kehät olivat kovasti myöhässä, joten odottelua tuli aikamoisen pitkästi. Aluksi Hilpa vösähteli koirille ja reagoi herkästi ärsykkeisiin (lähellä haukkuviin koiriin jne), mutta sitten kun löydettiin ekat tutut tyypit ja päästiin niiden kanssa hengailemaan, niin helpotti.

Kehässä Hilippa käyttäytyi mallikkaasti, mitä nyt nenä meinasi liimautua maahan kiinni, kun oli niin paljon hajuja! Olisi tätä varten pitänyt ottaa nakkeja tai muita _tosi_ hyviä herkkuja mukaan, mutta oppia ikä kaikki. Tuomari onneksi sanoikin, että juoskaapa pari rinkiä vielä, niin irtosihan se neidin nenukin maasta lopulta. Kauniisti jaksoi pentu olla ja seistä, olin oikein tyytyväinen. Nuorten narttujen luokassa oli kolme koiraa ja me sijoituttiin sitten kolmansiksi. Noh, sijoitus mikä sijoitus, eikös?

Tuomarina siis Mari Lackman, joka kävi vielä erikseen toteamassa, että on siinä mulla viehättävä ja erittäin hienon sukupuolileiman omaava tyttö, jolla on raamit kohdallaan. Harmitteli jyrkkää lantiota ja sen aiheuttamaa takajalkojen ei-niin-lentoisaa-liikettä, mikä sitten kuulema arvostelua laskikin. Tuloksena siis NUO EH.

"Vajaa 2v., riista-valkea väritys. Lähes oikeapiirteinen kapeahko pää. Hyvät korvat. Nartulle sopivat mittasuhteet rungossa. Hyväasentoiset raajat, mutta hieman jyrkkä lantio. Eturinta saisi olla voimakkaampikin. Kokoonsopiva raajaluuston vahvuus. Hyvä karvanlaatu, mutta karvapeite ei parhaimmillaan. Liikkuu hieman jäykästi takaa. Esitetään edukseen."

Olen erittäin tyytyväinen päivään. Sain koiran näköisen arvostelun ja tuloskin oli parempi kuin odotin. Katsotaan sitten ehkä vuoden tai kahden päästä taas uudestaan näitä missikisoja, myö kun ei jakseta niissä niin ahkeraan kulkea.

Saiva oli tuossa naapurissa hoidossa. En muistakaan olenko maininnut, että vanha tuttumme valkkari Tedi muutti tovi sitten periaatteessa naapuriin. Saiva pääsi sinne nyt sitten päivähoitoon, vastaanotto oli vähintäänkin riemukas, kun muorin sinne vein, mutta kuulema olivat lähinnä köllineet. Vaivaton hoitolainen oli kuulema Saikkonen ollut, mutta niinhän se onkin. Paras Mustasurma!

Edit: Laitetaas vielä kuva, kun kerran tuli netissä vastaan. Kiitokset Eemeli Piiroiselle!


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä

Muutama pääsiäiskuvatus piti blogiinkin päivittää, mökillä käytiin risusavotassa ja tietenkin makkaranpaistossa. Koiruuksilla oli mukavvoo, paitsi Minnillä, jonka mielestä on kidutusta viedä meksikolainen ulos talvella. "Palataan asiaan heinäkuussa", se tuntuu tuumivan. Tehtiin me muitakin pääsiäisjuttuja, syötiin hyvin (lammasta toki) ja nähtiin kummitettavia ja sen sellaista. Miniloma tulikin tarpeeseen.



Äly ja Väläys

Tankero joutui laihikselle



Minni Menninkäinen
Makkaratulet
Mökkiranta
Mörkyli
Kevät häikäisee

Krokkrok sanoivat he, liekö ensi kesänä taas poikasia vastarannalla