sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ruska

 Ruska.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Vertin "veli" Ruska-poika onkin sitten vähän riiviömpi - vielä! Kuten pentujen kuuluukin olla. Nämä kuvat on kesäkuulta.










 Photobomb!


Koiranpentua ei vahingoitettu kuvauksissa!






Kukkaispoika Veve!

perjantai 25. elokuuta 2017

Uusi kamunen

Tutustuimme tuossa kevättalvella uuteen lapinkoirapoikaan. Vertti on hän nimeltään, virallisesti Erimoone Taistelutahto. Eli Vertti on Oulun Niuniun laumakaverin Tuin veli! Ja kerrassaan kauniskäytöksinen nuori mies onkin, todella hyvät tavat noin nuoreksi kaveriksi.

 Hei, mie olen Vertti, kukas sinä olet?








Verttiä ollaan nähty suht säännöllisesti sen jälkeen, kun lähitienoilla poika asustelee. Vertti sai myös "pikkuveljen" Ruskan (Huhtun Juska) ja laumaan kuuluu myös ärrieri, joten nykyinen lenkkikokoonpano on varsin hyvä lauma, kun sekaan liittyy vielä Aatu-labbis!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

8-vuotias!

Saiva S. Aikkonen täytti eilen jo kahdeksan vuotta! Hää on siis siirtynyt ikäneitojen kerhoon, mutta mieli on edelleen kuin koiranpenikalla. Tosin joitain "iän suomia" etuoikeuksia Saivalla omasta mielestään jo on. Kuten se, ettei aamulla ole pakko lähteä pissille jos ei huvita, tai että toisen koiran treenihetkeä saa häiritä jos huvittaa. Näistä asioista joudumme pitämään hieman kehityskeskusteluja rakentavassa hengessä.

Eilen juhlistimme synttäreitä käymällä Oilin ja Raijan luona leikkimässä ja lenkillä, ja sen jälkeen tulimme pariksi päiväksi Iisalmeen loikoilemaan (ja sään salliessa retkeilemään), emäntäinen kun on lomalla muutaman viikon. Perinteeksi muodostunutta kakkua Saiva sen sijaan ei saanut, sillä..

Maanantaina, eli synttäreitä edeltävänä päivänä, likat kävi eläinlääkärissä. Molemmille halusin uusia kennelyskärokotteen (tai tässä tapauksessa sumutteen), kun Hilpa tuntuu herkästi yskän itselleen hankkivan. Lisäksi Saivalla on jo muutaman kuukauden haissut hengitys todella pahalta. Harvoin koiran henki varsinaisesti ruusuilta tuoksuu, mutta nyt haju on ollut selvästi pahempi kuin normaalisti. Ruoan vaihto ja maitohappobakteerit ym. kokeillut keinot eivät myöskään tuoneet muutosta, joten oli aika kiikuttaa Saikkuli vastaanotolle. Varsinkin, kun painohan mummokoiralla on kääntynyt turhan laskusuuntaiseksi.

Käsikopelolta ja silmin katsottuna Saivalta löytyi vain hieman hammaskiveä poskihampaista, muuten mummeli oli ok. Niinpä likka rauhoitettiin ja läksimme sitten Hilpan kanssa muutamaksi tunniksi kotiin. Sillä välin Saiva kävi hammaskivenpoistossa ja suu tsekkailtiin muutenkin läpikotaisin; vasemman puolen alaposkihammas on jokin aika sitten hieman lohjennut, mutta sen tilanne on tällä hetkellä rauhallinen, joten ei vaadi toimenpiteitä. Jossain vaiheessa edessä mahdollisesti juurihoito tai hampaanpoisto, mutta seurataan tilannetta vielä toistaiseksi. Muuta ei suusta löytynyt, joten nielu tähystettiin: sekin täysin ok. Anaalit ell vielä tyhjensi, vaikka olin ne joku tovi sitten kotona kokeillut: nekin ok. Laajassa verenkuvassa muut ok, paitsi munuaisten urea aavistuksen koholla (9,2, kun arvo saisi maksimissaan olla 9). Crea oli kuitenkin viitearvoissaan, joten sikäli näyttäisi lupaavalta ettei kyseessä ole krooninen vaiva. Ruokavalio menee kuitenkin vaihtoon, ainakin tähän alkuun vaihdetaan nappula munuaisia tukevaan muotoon. Hill's tosin vaihtuu Virbacin vastaavaan sapuskaan ja rinnalle otan kalkkunaa. Toivottavasti nämä muutokset saavat arvon takaisin kohdilleen, eikä kyseessä ole krooninen munuaisten vajaatoiminta. Joulukuussa Saiva käy kontrollissa ja sittenpä asia selvinnee. Asianmukaiset ilmoitukset jalostustoimikunnalle lähtevät sitten jos tarve on, lähisukulaisten omistajat on jo infottu. Rahaa paloi noin 500€ kaikkinensa, kun tutkimusten ja sumutteiden lisäksi ostin 5 kg:n ruokasäkin ja nivelravinnetta.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hengissä! Ja Rokualla retkeilty!

Hehei! Me ollaan hengissä ja kaikissa ruumiin ja sielun voimissa. Paljon on ehtinyt tapahtua tuossa (näköjään) maaliskuun jälkeen. Minulla ja likoilla on uusi kaksilahkeinen ystävä ja hänen labbiksensa Aatu-poika, ja tämän myötä on ollut enemmän ja vähemmän säpinää, eikä aikaa blogin kirjoitteluun ole kaikelta muulta jäänyt.

Saiva ja Hilpa voivat hyvin. Uusia valjas- ja ruokaostoksia on tehtynä, hieman on harrasteltukin. Hakukausihan käynnistyi kun lumet suli, mutta ihan niin säntillisesti ei olla niissä treeneissä päästy käymään kuin viime vuonna. Mutta toisaalta tein myös sen päätöksen, että hakukokeita ei mitä todennäköisimmin koskaan tulla korkkaamaan, joten se ei ole niin justiinsa. Koirista varsinkin Hilpa toki nauttii hommasta suunnattomasti, joten harrastusta toki jatketaan, kun ryhmässäkin kerta on tilaa tämmöisille puuhastelijoille.

Koiratanssia ollaan päästy nyt hieman säntillisemmin puuhaamaan ihan halliolosuhteissa ja pieni toive on, että saataisiin Saivan kanssa ohjelma siihen kuntoon, että ehtisin sen kanssa kisoissakin käymään. Ennen "eläköitymistä" ainakin. Ja tokoa/rallyä on tehty mielenvirkistykseksi silloin tällöin.

Tänä viikonloppuna käytiin ihan hotellissa yöpymässä ja lauantaina päiväretkeilemässä Rokuan maastoissa. Eipä ole sielläkään tullut käytyä aiemmin, vaikka se suht lähellä entistä asuinpaikkaa onkin. Mutta aivan todella mukavaa hiekkaharjuahan siellä on. Sattui pilvinen päivä, mutta pari pikkuista kuuroa ei meitä juuri edes kastellut. Mustikoita oli aivan mielettömän paljon ja kanervat kukki kauniisti. Muutama kuva tuli pokkarilla otettua, vaikka kyllä taas jälkikäteen harmitti, kun en jaksanut kunnon kameraa ottaa völjyyn.



Tahdissa mars!




Vietettiin useampi mustikansyöntipaussi.

Eräänlainen tapa viettää taukoa.
Ehkä järkevämpi tapa viettää taukoa.
Pookilla evästauko.
Parillakin lammella oli kuikkia.
Aatu-pentele


Kuikkia. Pirun pokkari..


Joku tarvitsee poseeraamiskurssin?