Erään aikakauden päätös

Tällä viikolla ollaan käyty pariin kertaan koirapuistossa moikkaamassa Mysslaa ja Kleppaa. Tänään oli toinen kerta ja Veila -islanninlammaskoira oli myös menossa mukana, kuvat on tosin torstailta.

Oli ehkä vähän lämmin

Maastoutuminen

Myssla ja Kleppa emäntineen suuntaavat kokan kohti Kajaania, joten treffailumäärät vähenevät huomattavasti. Luottokaverien häviäminen viikottaisesta elämästä harmittaa sekä likkapientä että allekirjoittanutta. Toivottavasti löydetään jostain yhtä mukavia kamuja Muston ja Sallin lisäksi, joita voisi säännöllisesti tavata.

Saiva ja emäntä toivotteleevat hyvää matkaa ja käyttäytykäähän koiriksi!

Sataa, sataa ropisee

Sade ei toki päässyt yllättämään likkaa ja herraa lenkillä.

Hei, olen Saiva ja sade oli tosi, tosi kivaa!

Vetäisin "pienen" hepulikohtauksen kuivausta odotellessa

Vauva..

Kuura

Paluumatkalla käytiin tapaamassa Saivan siskoa Tulettaren Camomillaa eli Kuuraa. Aikoinaan pentua miettiessä punnitsin Charlottan ja Camomillan välillä. Olin miettinyt, että haluan reilusti merkkivärisen pennun, mutta mustempi tapaus varasti kuitenkin loppujen lopuksi sydämeni persoonallaan. Oli siis erittäin mieluista tavata Kuura ja nähdä millainen nuori neito pallerosta on kasvanut. Pitänee mainita sekin, että mietin itsekin jossain vaiheessa koiralle nimeksi Kuura.

Tapaaminen meni oikein hienosti. Yllättäen Saiva teki heti alussa selväksi olevansa arvoasteikossa ylempänä, tähän mennessä likka on aina ollut se mielistelevä ja alistuva osapuoli (paitsi nuoremmalle Klepalle). Onneksi arvojärjestys selvisi ilman suurempia rähinöitä Kuuran alistuessa Saivan jäykistelylle ja murinalle. Vapailulenkki meni siis oikein mukavasti juosten, leikkien ja painien.

Kuura-neitokainen oli parahiksi tiputtanut karvansa, joten kalju tyttö oli vastassa. Muuten oikein kaunis nuori koira, luonteeltaan hyvin samanoloinen kuin Saiva. Sama kirkas haukku, vilkkaus, naaman pusuttelu ja leikit. Myöskin uusien muonien suhteen herkkävatsainen ja sama varovainen suhtautuminen uusiin asioihin. Meidän likkaan verrattuna naamaltaan aikuisemman oloinen, säkäkorkeutta enemmän ja selkä pidempi.

Ihastuttava tytsy kerta kaikkiaan, kiitokset kun saatiin pistäytyä ja toivottavasti tavataan uudestaankin!

Saiva 11 kk

Meidän naperolla tuli viime torstaina ikämittariin täyteen jo 11 kuukautta! Elokuussa se on jo vuosikas, mihin se aika hävisi? Kasvua varmaankaan ei ole tapahtunut suuntaan tahi toiseen, mutta Saiva sai lahjaksi uuden pedin.

Äiteen varastoista löytyi vanha yhden hengen sängyn petauspatja, joka on aikoinaan palvellut allekirjoittanutta. Roskistuomio uhkasi risaista petaria, joten petari pediksi -pelastustoimenpide oli paikallaan. Äitee osti kankaankin, joten täysin ilmainen peti omalle kukkarolle. Petarin taitoin kolmeen osaan, kankaan ompelu, petari sisään ja käsinommellen viimeinen sivu kiinni. Tein myös neljä pistoa läpi pedin, jotta sisukset pysyy paikoillaan, muuten viimeistään kopistellessa petari lähtisi liikkeelle.

Petari oli tähän tarkoitukseen oikein sopiva: Saiva kun ei välitä paksuista alustoista. Koenukkuminen on tehty, saa nähdä kelpaako pidemmällä aikavälillä.

Lomailua

Saivalla on oikein mukava ja jännittävä viikko takana. Mökkeiltiin paljon, kiusattiin Nita-raukkaa ja tietysti chihuja myös. Käytiin myös perukassa (=maalla), nähtiin metsäpeuroja, jotka toki haukuttiin hienosti autosta käsin, ja karattiin mökkinaapuriin.

Meidän oma pikku kullanmuru

Pikkulikkahan ei ui, kahlailee vain, mutta männä viikolla pulahti järveen. Vahingossa. Mökille oli rakennettu venettä varten lisää laiturinpätkää ja viritelty pyöröhirsi vedenpinnan yläpuolelle. Ite olin uimassa ja kävin riekkumassa pikkusiskon kanssa siinä hirrellä, mistä Saikku varmaankin sai yllykkeen lähteä kokeilemaan onneaan tasapainottelussa. Pääsi kyllä hirren päähän asti ja onnistui kääntymäänkin, mutta sitten lipesi ja uintireissuhan siitä tuli. Oli vähän pöllämystyneen näköinen rannalle päästyään, mutta sitä seurasikin sitten spurttivartti ja kieriskely hiekassa. Hienosti osasi uida, mutta ei silti enää intoutunut uimasille. Tapahtumasta ei valitettavasti ole kuvia.

Kahlailija

Välillä pitää myös levätä

Mökkinaapuri, joka ei meidän mökille näy, mutta jonka ohi kuljetaan joka kerta lenkille lähdettäessä, ei ole aiemmin Saivaa kiinnostanut tippaakaan. Lauantaina kun lähdettiin kävelylle, niin siellä vilahti valkea koira, joten sinnehän toki piti karata kielloista huolimatta. Toisenkin kerran karkasi kesken lenkin, luultavasti nimenomaan naapuriin: valkoiset karvat naamassa paljastivat pirulaisen. Karkureissun jälkeen käännettiin likalle selkä, eikä oltu huomaavinaan. Liekö tämä tepsinyt, ei karannut enää, tai sitten oli todennut, ettei uudesta koiruudesta kaveriksi ole, tiedä häntä. Ei kuitenkaan enää mökin pihasta karannut. Saa nähdä kuinka käy tulevaisuudessa.

Osa laumasta lähti vesille, eihän niitä voi vahtimatta jättää

(Lisää kuvia galleriassa, linkki vasemmalla sivupalkissa.)

Omalla porukalla metsässä

Pitkään aikaan ei olla käyty omalla porukalla vapailu-lenkillä, joten tänään napattiin vapaapäivää viettävä herra mukaan ja suunnattiin metsään ja hiekkamontuille. Oli aivan ihanaa käydä ihan vaan kolmeen pekkaan samoilemassa, viettää vähän omaa aikaa oman pikkuporukan kesken. Herralla ja miulla vauhti oli rauhallinen, Saiva pääsi pinkomaan sielunsa kyllyydestä.


Ihmisten lähellä pysyminen on mielekkäämpää silloin kun ei ole muita koiria matkassa, joten Saiva oli oikein kuuliainen ja kulki lähettyvillä. Eräässä vaiheessa kuului metsästä kova räsähdys, mutta silloinkin likka antoi asian olla, kun karjaisin. Loppuvaiheessa jumitti jonnekin hiekkakasan taakse, mutta se olikin ainoa "katoamistemppu". Hieno likka!

Heinäsirkka! Näiden perässä tuli pompittua

Ja tää on hämis, nää maistuu pahalle

Kaivuri, yksi lempipuuhista

Kato, kato! Näin hianon kuopan tein!

Juomatauko

Joi likka ihan kupistakin

Onhan tässä eurojakin mennyt vaihteeksi. Ostin uuden puolikuristavan, vanha on mennyt pieneksi. Saiva on todellinen Hurtta-typykkä, nimittäin Hurtan panta tarttui mukaan, hintaa jäi alennuksen jälkeen n. 14e, oli halvempi kuin Top Canisin. Ja ostettiin vihdoin ja viimein matkajuomapullo LilZoosta. Kallis oli; 8,50 e; mutta oli pakko ostaa juuri silloin, eikä valinnanvaraa ollut. Oulun näyttelystä tarttui mukaan täytteetön pehmoskunkki, 8e, josta olen haaveillut jonkun tovin. Saiva tykkää kovasti, vingutti eilisiltana sitä putkeen n. 15 min ja uusintarundin vielä parin tunnin päästä. Jälleen uusi hermosaha meidän talouteen.

Oulun KV-näyttely

Saatiin sitten virallinenkin arvostelu plakkariin, junnupuolelta H (hyvä), tuomarina Gunnar Nymann. Elättelin toiveita paremmasta tuloksesta katsottuani aiemmat kehät, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Saivan esiintymiseen olin kyllä tyytyväinen, lämmin päivä on aina vähän riski, koska meidän likka ei ainakaan jaksa olla skarpeimmillaan.

Arvostelu vaati vähän selvittelyä ja tuumailua ennen kuin selkeni, mutta tältä se näyttää:

"10 months small bitch. Needs to develope in head. Wellset ears, correct bite. OK eyes. Would like a little more neck. OK topline & tailset. Moderate angulation. Stand a little cow-hocked. Enough bone. Very close in the rear, short stepping except in the front. Coat quality is OK but grooming should be better."

Tuo "grooming" -kohta aiheutti hämmentyneen naurahduksen. Lapinkoiran harjaaminen on ilmeisesti hienompikin taiteenlaji, jota en hallitse tai sitten Saivan "kerään-kaikki-roskat-sekunnissa" -häntä ja -takamuskarvat eivät miellyttäneet tuomaria. Otetaan vastaan siistimisehdotuksia, eli mitä olisin voinut tehdä toisin. Ihan vain noin niinkuin mielenkiinnosta mietiskelen.

Näyttelyhommista jäädään nyt määrittelemättömän pituiselle tauolle, palaamme asiaan uudemman kerran, kunhan likka kunnolla vaihtaa karvansa. Se on jo alkanut, karvanlähtö nimittäin.

Kuvia päivittelen, jos niitä jostain ilmaantuu.

Nätöharkat

Nähtiin tiistaina pitkästä pitkästä aikaa Mysslaa ja Kleppaa. Samana iltana olisi ollut treenit, mutta koska emäntä oli aivan vetelä ja oli tiedossa ensimmäinen vapaa-ilta viikkoon, niin päätimme suunnata islantilaisia tapaamaan. Keppana oli kovasti kasvanut, karvakin taitaa lähteä. Mysslalla oli puolestaan juoksut. Käytiin Jäälissä uimassa ts. Myssla ui, Kleppa kahlasi syvällä ja Saiva tipsutteli nätisti rannan tuntumassa vatsakarvojen just ja just kastuessa. Veilakin kävi siinä pyörähtämässä jäljestämisen jälkeen. Oli todella paljon porukkaa paikalla, myös koiria, joten Saivakin sai hihnatuomion.

Allekirjoittaneella tosiaan päättyi maanantai-iltana kolmen vieraan koiran ulkoilutusputki, se veikin joka illasta 2½ - 3 tuntia, joten eilinen vapaailta oli tervetullut. Huomenna ajattelin viedä koiruuden pitkästä aikaa myös koirapuistoon, ei ollakaan sitten toukokuun käyty.

Tänään käytiin nätöharkoissa, jonka Koirakoulu Vietti järjesti. Tykkäsin tosi paljon ja voin suositella muillekin. Vetäjänä oli Sanna-Mari Runtti, joka tuli koirien kanssa mainiosti toimeen ja osasi katsoa noita näyttelyhommia sillä silmällä. Saivalla oli alussa liikaa virtaa; täysin oma vikani, kun ei ollut koko päivään päässyt kunnon lenkille. Kiskoi siis näyttelyhihnassa, mistä tuli heti palautetta, että koiran persaus menee ihan vinossa. Korjaantui onneksi, kun oli päässyt päästelemään pahimmat höyryt, kuten arvelinkin. Seisominen tuotti myös alussa suurta tuskaa, vaikka tänä aamuna seisoi niin hienosti kotona. Tämäkin parani, kun jankkasin seisotusta pienten koirien vuorolla. Hampaiden näyttäminen on Saivalle välillä hankalaa, minulle kyllä näyttää, mutta muille saattaa temppuilla. Likka ei ole vihainen tms., mutta saattaa vetäytyä pois. Tämän tiedostin ja vetäjäkin asian huomasi heti kättelyssä, joten niitä sitten katseltiin monesti, pidettiin taukoa ja katsottiin taas uudestaan. Näyttikin muutaman vetäytymiskerran jälkeen tosi hienosti hampaat! Ei ollut enää mitään ongelmaa.

Jäi tosi mukava tunne tunnin nätöilyn jälkeen. Vetäjä sanoi, että Saivan liike on tosi mukavaa katseltavaa ja hampaatkin näytti tosi hienosti alkukankeuden jälkeen, eikä pitäisi olla mitään ongelmaa sunnuntainakaan, kun vaan mennään paikalle tarpeeksi aikaisin ja juoksutan Saivaa tarpeeksi ennen kehää. Aivan kuten Oulaisten näyttelyssäkin tehtiin ja silloinhan likka ravasi kasvattajan vierellä oikein nätisti.

Jälkikirjoitus: Niin ja unohtui ihan! Vetäjä kehui Saivan käytöstä muiden koirien keskellä, hiphei! Ei ole treeniringin kova työ mennyt hukkaan.

Murkkuoireita

Perjantaina (2.7.) käytiin pitkästä aikaa Muston ja Sallin kanssa metsälenkillä ja voi taivas, kun pikkulikalla oli virtaa! Sallikin katseli loppuvaiheessa ihmeissään, kun tämä meidän duracell edelleen pinkoi menemään. Mutta mukavaa oli, kiitos seurasta! Pitäisi varmaan kiittää myös lintuja, joita oli oikein mukava jahdata. Mustokin ihan innostui.

Musto olisi erittäin mukava kaveri,
mutta ylipirteä tyttönen tuppaa ärsyttämään
Kumpi on kumpi?

Hauks!

Sallin kanssa nujuamista, ihanata!

Lenkillä "SS-kaksikko" Saiva ja Salli hävisivät metsikköön useampaan kertaan, pikkupirut. Saatiin karjua niiden perään, mikä yleensä ainakin meidän tytteliin tepsii, mutta eipä tällä kertaa. Katseli vaan, että lällislää, täällä on kivempaa. Ja luoksetulossa ei olisi millään malttanu tulla loppuun asti. Nytkö se sitten keksi ruveta murkkuikäiseksi, hohhoijaa.

Torstaina (1.7.) temppuili treeneissä, jossa päästiin käymään ensimmäistä kertaa juoksujen jälkeen. Muuten oli meni ihan ok, mutta seuraaminen ja näyttelyravaaminen meni aivan plörinäksi, mistä kimpaantuneena/huolestuneena varasin äsken meille paikan ensi keskiviikon näyttelytreeneihin (toivottavasti paikkoja on vaan vielä jäljellä). Maksaa 3e, koirakoulu Vietti järjestää. Toinen vaihtoehto olisi Match Show, se maksaisi 5e. Koen kuitenkin mielekkäämmäksi mennä päivänkurssille, jossa voitaisiin saada hyviä vinkkejä, ja jossa oikeasti treenataan ja tunnustellaan koiraa. Voip toki olla, että kiukuttelu oli ohimenevä ilmiö, mutta eipä noista treeneistä haittaakaan voi olla!