Hyvän joulun toivotus

Mie paiskin töitä vielä pari päivää ja lähden sitten likkojen kanssa viiden päivän joululomalle kotikonnuille, toivotamme siis jo tässä vaiheessa kaikille blogin lukijoille oikein rennon lupsakkaa joulua ja parempaa uutta vuotta!

Tavoitteet 2014:
 Kesällä Saivan kanssa verijälkeä (se koe edelleen?) ja Hilpan kanssa jos johonkin agilityn alkeiskurssille tms. ja muutama näyttelykäynti. Hakuilua haluaisin myös kokeilla penikan kanssa. Molempien kanssa jos pääsisi vähän paimentelemaan.

Lopputulema:
Ei löydetty keväällä paikkaa verijäljen tekemiseen ja loppukesä meni häneksi oman ihmissuhdesotkun takia, joten se tavoite ei täyttynyt. Millään kursseilla ei myöskään käyty, mutta Hilpan kanssa aloitettiin hakuilu myöhäissyksystä. Molemmat pääsi myös paimentamaan lampaita. Saiva kävi pitkästä aikaa missikisoissa. Käytiin vähän vaeltelemassa ja monilla päiväretkillä.

Tavoitteet 2015:
Saiva: Pysyä terveenä ja jos nyt päästäs taas mejämehtään. Fyssarikäynti alkuvuoteen ja silmätarkki sitten, kun Hiippakin käy. Ehkä yks näyttely ja toivottavasti päästäis taas ees vähäsen paimentamaan lampaita.
Hilpa: Terveystarkit (ja tietty terveenä pysyminen). Arkitottis/tokokurssi ja jos sitten sattuis sopivaan saumaan myös aksan alkeiskurssi vaikka loppuvuoteen. Ja josko kävis hakee sen virallisen näyttelytuloksen ja paimentelis vähän lampaita. Hakumetsässä touhuilua jatkamme.
Päiväretkillä ainakin käymme, katotaan saisko jonkun pikkuvaelluksenkin järjestymään.

Lappalaisten pikkujoulut

Männä sunnuntaina käytiin Riistavedellä nätötreenipoppoon kanssa pikkujouluissa. Mentiin kimppakyydillä Sannan ja Raijan sekä Paulan ja Priitan kanssa. Saiva ja Priita ovat tavanneet pari kertaa, mutta eivät ole suhtautuneet toisiinsa hirveän suopeasti (tai ainakaan Saiva ei niin perusta Priitasta, Priita taas voisi ignoorata koko mustasurman). Matka sujui kuitenkin samassa autossa leppoisissa merkeissä. Perillä oli ihan mukava satsi suomenlapinkoiria, yhtään lapinporokoiraa ei ollut päässyt paikalle. Harmi, kun en tullut laskeneeksi montako koiria oli talon omien koirien lisäksi, enkä näin jälkikäteen jaksa muistaa.

Pidettiin ensin näyttelyreenit ja sitten ne, jotka toisten koirien kanssa toimeen tulivat, pääsivät aidatulle pihalle riekkumaan siksi aikaa, kun me ihmiset nautimme pirtin lämmössä glögistä ja herkuista. Hilpa pääsi heti pihalle päästelemään höyryjä ja se taisi olla oikeinkin eräiden poikakoirien mieleen. Myöhemmin, kun me ihmisetkin taas pistimme nokkamme ulos, päästin Saivankin aidan sisäpuolelle valvonnan alle. Nätistipä sekin oli, kunnioitti paria talon narttua, eikä ollut mitään kärhämiä. Ihan on toisinaan tilannetajuakin likalla. Olihan meillä mukavaa, ja päivän päätteeksi varsin väsähtäneet ja räkäiset koirat!

Koska elämme vuoden pimeintä aikaa, niin kuvia en itse räpsinyt. Priitan Paula-emäntä oli kameran ottanut mukaansa ja ystävällisesti räpsäisi miunkin tytöistä seisomakuvat ja Piipasta passikuvankin.

Ikää melkein 1v 8kk

Ikää melkein 5v 4kk

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Pikainen itsenäisyyspäivän visiitti suoritettiin kotikotiin. Lauantaiaamuna ajeltiin sinne ja sunnuntai-iltana pois. Viikonloppu oli läpeensä harmaa, mutta otin kuitenkin sunnuntaina kameran lenkille mukaan. Kävin ensin likkojen kanssa koskella ja sitten vein ne juoksemaan. Oli ehkä pikkuisen lystiä tyypeillä, kun oli LUNTA! Nythän tänne Kuopioonkin on ehtinyt vähän lunta sadella, mutta viikko sitten täällä ei ollut yhtään.

Hips pappilan rannassa

Saiva jumppamaikkana

Täysii!

Tääki täysii!

Pihassa Nita innostui painimaan pienen pienen hetken.

Pilvi tarkkailee tilanteen etenemistä

Jee, riehutaan

Kylässä oli myös Sani, jonka kanssa Saiva tuli taas juttuun mainiosti. Tykkään. Sani intoutui jopa leikkimään Hilpan kanssa takapihalla, mutta vain jos kukaan ei ollut näkemässä.

Hups, meidät on nähty!

Leikit saattoivat jatkua vasta, kun menin piiloon

Leppoisaa joulun odotusta kaikille!

Valoa, valoa ja valoa!

Triplasti valoa meidän päivään! Saiva on ollut nyt muutaman viikon liinakuurilla, eli liina roikkunut perässä metsälenkeillä. Metsälenkeillehän ehditään lähinnä viikonloppuisin, kun silloin on vapaata eli pääsee valoisan aikaan ulkoilemaan. Eilen sitten koitti se päivä, kun päätin kokeilla, mitä ollaan saatu liinalla aikaan. Ja aijai, kun olikin hienosti Mustasurma kuulolla ja piti ja haki kontaktia allekirjoittaneeseen.

Tänään sitten uudestaan sama homma. Kerran ehti kiepaisemaan mutkan näkymättömiin, kun olin vaipunut ajatuksiini, mutta tuli hetimmiten takaisin, kun käsky kajahti. Toisella kertaa meinasi ryysätä pusikkoon. Tiukka EI ja Saikkonen pysähtyi seisomaan. Nenä väristen se tuijotteli pusikkoon, joten jotain siellä liikkui. Se vilkaisi minua ja sanoin, että ei sinne. Sai istahti kankuilleen, vuoroin vilkaisi minua korvat litassa ja vuoroin kurkisteli pusikkoon. En sanonut mitään, tarkkailin vain ja odotin. Hetken tuumattuaan Saiva kipitti luokseni ja sai suuret kehut ja palkan! Aika mainiota, että näinkin vähällä muistuttelulla ollaan saatu näin hyvä tulos aikaan, oon erittäin mielissäni!

Tänäänhän on myös ensimmäinen adventti ja aamulla oli hetken sen verran selkeämpää, että saimme pienen hetken nauttia auringosta. Kaiken tämän kunniaksi virittelin meille hieman joulua tänne kotikoloon ja otin ohimennen muutaman jouluisen kuvan likoista. Kuvituskuvina siis pari making of:ia, katsotaan pääseekö varsinainen kuva joulukuvaksi asti.

Shades of grey

Pimeä, harmaa ja sumuinen marraskuinen päivä. Hieman harmaat aatoksetkin, joten päätin poistaa Hilpastakin värit ja testailla kameran mustavalko-asetuksia

Saiva on liinakuurilla. Ainahan se on ollut innokas saalistaja ja se on aina tykännyt käydä omilla pyrähdyksillään, mutta tänä syksynä se on ollut aiempaa korvattomampi. Nyt sitten muistellaan, ettei metsälenkit tarkoita samaa kuin metsästysretket. Käskytän sen kulkemaan miun takana, mikäli vouhotusaste nousee liian korkeaksi ja edelle pääsee vasta kun rentoutuu. Paljon luoksetuloja ja tarvittaessa pysäytys liinalla. Mukavasti se on nyt alkanut taas olemaan kuulolla, joten kyllä se taas tästä helpottaa. Tänä aamuna se köllähti liinaan kytkemisen jälkeen ensi töikseen pyörimään lumeen, kun vielä muutama viikko sitten se oli heti kärppänä ryntäämässä johonkin ilmansuuntaan, kertoo minusta jotain koiran rentoudesta.

Lähimetsät ovat täynnänsä pieniä alkuasukkaiden poluiksi nimittämiäni pikkupolkuja merkittyjen luontopolkujen ja pururatojen lisäksi. Lisäksi metsä on suurimmaksi osaksi tiheää kuusikkoa kivikoiden ja kallionseinämien sävyttämänä. Omiaan eksyttämään tämmöisen suuntavaistottoman ihmisraukan, vaikka eihän tuonne varsinaisesti voi eksyä; jokainen polku johdattaa loppujen lopuksi ihmisasutuksen nurkille. Kuitenkin minulla on nykyään tapana pitää Sports Trackeria luurimessa päällä, se kun piirtää mukavasti kulkemamme reitin kartalle ja sitä kautta voin sitten päätellä, mikä polku kannattaa missäkin risteyksessä valita. Tämähän ei tietenkään siinä vaiheessa auta, jos unohtaa puhelimen eteisen lattialle.

Oltiinkin sitten yhtäkkiä hakkuuaukean reunassa, eikä ollut kyllä mitään käristystä, että näillä nurkilla mitään hakkuita edes olisi! Löydettiin vanha latokin ja sen ohitse kulki pelastuksemme: pururata. Pururata tarkoittaa samaa kuin merkityt reitit ja opastaulut. Pääsimme taas kartalle!