sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pyhien viettoa

En oikein jaksanut keskittyä jouluna kuvien ottamiseen, joten räpsin sitten salamalla.. Sani oli meillä joulupäivänä ja tapanina kylässä isäntäväkensä kera, joten Saikkosellakin oli painikaveri. Narttulaumassa vallitsi pääsääntöisesti joulurauha, mitä nyt vähän keskusteltiin siitä, että kumpi on Nitan Paras Ystävä (ja Nita katseli seinille siihen malliin, että nuoriso voisi rauhoittua).

Nitanöö

Sani korvaeläin

Koko lauma


Lelutkin osattiin jakaa hetken miettimisen jälkeen




lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulupäivä

Joulu meni meillä mukavasti. Emäntä oli aattona alakuloinen, mutta siitä päästiin yli pitkällä aattoyön lenkillä. Joulupäivän aamuna käytiin pyörähtämässä mökillä ja koirat pääsivät riekkumaan jäälle. Oli muuten pikkaisen kylmä, siperialaisella laikallakin paleli yhdessä välissä tassuja, puhumattakaan meksikolaisesta pienoiskoirasta. Lappalaisella ei tosin ollut hätää. Mitä enemmän pakkasta ja lunta, sen parempi!

Piipii lumiaurana



Lumikylpy


Täysii!

Balleriina ja karvaturilas




Happyhappyhappy


Vahinkoräpsy

perjantai 21. joulukuuta 2012

Toivotus hyvän joulun

Ps. Klikkaa kuva suuremmaksi.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pakkashetki

Herkuttelun vastapainoksi tarvitaan reipasta lenkkeilyä! Saiva on kivasti kuulolla silloin kun ollaan kaksistaan liikkeellä, mutta heti kun on Nita matkassa (oli N sitten irti tahi ei), niin korvat tippuu.

Käppäiltiin ensin pyörätiellä ja hypättiin siitä sitten suon kautta jäälle.


Luoksetuloon keskitytään täysillä!






Kuolajojo

Koskikaran kuuntelua

Noustiin rannalle ennen kuin tultiin koskelle ja seurailtiin sitten rantaviivaa. Tässä vaiheessa otin Saivan taas kiinni, kun rantametsikössä on paljon kivoja oravia, joiden perässä olisi mukava sinkoilla.
Joutsenet olivat ehtineet vastarannalle




Lehtikuusikuja näytti kutsuvalta.


Vanha pihapiiri rakennuksineen toimii nykyään museona. Kuvailtavaa siellä olisi enemmänkin, mutta pakkanen alkoi jo pureskella siihen malliin, että kiiruhdettiin kotia kohti.




tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulu se tulla jolkuttaa . .

.. ja kotona tuoksuu piparit, maustekakut ja pikkuleivät. Tänään ja eilen oli leipomispäivä ja keittiö täyttyi niin leivonnaisista kuin nelijalkaisista ystävistäkin. Koirat ovat saaneet aina kukin vuorollaan voi- tai margariinipaperin nuoltavaksi, kun paketti on tyhjentynyt, joten tokihan ne sitten kyttäsivät lähettyvillä, että joko olisi oma vuoro. Tosin meidän koirat ovatkin niin viisaita (köh..), että aika pian ne oppivat millainen ääni lähtee, kun paperia kaaputetaan tyhjäksi. Ko. äänen tunnistaminen mahdollistaa pötköttelyn eri huoneissa, joista voi sitten kipaista paikalle, kun kuulostaa siltä, että NYT voisi saada vähän rasvaa.

Vaikkei sokeri olekaan hyväksi koirille, niin täytyy myöntää, että otukset ovat saaneet myös maistaa pienet palat piparia yms. Hyi hyi, älkää ottako mallia. Tänään sitten päätinkin, että leipaisen koirille omat keksit jouluksi. Lappalaiskoirafoorumilla oli helppo ohje (jota itse vähän sovelsin, kun en viitsinyt kauppaan lähteä muutaman aineksen tähden):

7½ dl vehnäjauhoja (täysjyvä jos on, meillä ei ollut)
5 dl kaurahiutaleita
3 dl vettä
40 g omenaa raastettuna (raastoin porkkanan, ei ollut omppuja)
3 rkl kanelia (1½ rkl, kun loppui kesken)
2 rkl kasviöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl muskottia

Sekoita kaikki ainekset keskenään, kaulitse ja painele muoteilla. Paista uunissa 170 asteessa n. 30 min.

Hyvin maistuu sovellettukin resepti.

Löysin koirille myös joulukaulukset. Apua mitä koiran inhimillistämistä, mutta puolustaudun sillä, että koirat eivät näistä kärsi ja me ihmiset saadaan nauttia tiukujen helinästä.


torstai 13. joulukuuta 2012

Viikonloppuvieras Sani

Viime perjantaina meille tuli Sani kylään isäntäväkensä kanssa. Olin itse töissä kun vieraat saapuivat, joten pakko oli luottaa, että muut täällä osaavat handlata tilanteen. Sani ja Saiva kun eivät aivan tuosta noin vain sujahda samaan laumaan. Pari räsähdystä oli kuulema alkuunsa ollut, ja kun kotiuduin töistä niin Saikkonen ja Pilvi olivat koiraportin takana Sanin ja Nitan ollessa toisella puolella. Saman illan aikana kuitenkin saatiin tilanne sille mallille, että nuoret likat pystyivät oleskelemaan samassa huoneessa. Jee!

Seuraavana päivänä nähtiin jo leikkimistä. Isompi Jee! Tunnustelevaa leikkiähän se oli, kokeilua suuntaan jos toiseen. Kestääkö kaveri leikkimurinaa, entäs jos otan tästä kohtaa kiinni, entäs jos nylkytän. Kaikki lelut oli toki kerätty pois ja mie tarkasti seurailin molempien eleitä. Selkeä halu olla toisen kanssa, mutta kun ei ihan luontevasti pystynyt. Välillä oli jäykistelyä, esim. kun Saikkuli istui äitini vieressä niin Sani ei olisi saanut siihen tulla. Mutta ei mitään isompaa. Käytiin mökillä riekuttamassa koiria niin saivat purkaa juoksemiseen energiansa.

Lauantai-ilta ja sunnuntai menivätkin sitten jo tosi kivasti. Ei ollut mitään mutinoita kummallakaan ja leikkivät jo rennommin. Pötköttelivätkin rennosti vierekkäin ja molemmat paljastivat masunsa leikin aikana. Sani ja Saiva ovat oikein malliesimerkki siitä, että vaikka lähtökohta näyttää huonolta, niin hyvä siitä tulee.

Kuvia ei valitettavasti ole, kun sisällä on niin pimeä ja ulkonakin oli harmaata ja lumisateista.

torstai 6. joulukuuta 2012

Kirpsakkaa itsenäisyyspäivää!

Oli tarkoitus ottaa alapihalla kivoja poseerauskuvia, mutta Saikovski löysi marjapensaan juurelta vanhan luun. Siinäpä se loppupäivä meneekin luuta järsiessä.





Aamupäivä kului ulkoilun ja häkissä haukkumisen merkeissä. Saiva on keksinyt itselleen Tärkeän Tehtävän: meidän pihalle ei tule yksikään elävä olento ilman, että Musta siitä ilmoittaa. Meidän pihan ohi (tai yli, kuten linnut) ei kulje yksikään elävä olento ilman, että Musta siitä ilmoittaa. Itseasiassa meidän pihalla tai sen lähistöllä ei liikahda lehtikään ilman, että Musta siitä ilmoittaa.
Huoh.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Tutkimusmatkalla

Käytiin Saivan kanssa etsimässä talvisesta metsästä potentiaalisia lenkkireittejä. Löydettiinkin yksi, mutta jotta päästäisiin kunnolla tutkimaan minne polku vie, niin pitää vielä odotella että soiset kohdat jäätyvät kunnolla. Meinasi välillä upottaa, joten en uskaltanut kävellä kovin pitkälle märkien sukkien pelossa.



Samalla reissulla käväistiin läheisellä lahdella tarkistamassa jäätilanne. Metsäneläinten jälkiä oli paljon rannalla ja Saivakin riekkui jäällä sen mitä flexi antoi myöten (edelleen se korvattomuus..). Taidan kuitenkin vielä hetken odotella ennen kuin uskalletaan jäälle varsinaiselle lenkille. Lahden ranta on kesäisin ruokottomassa kunnossa, siellä lojuu jos jonkinlaista muovia ja tynnyriä yms. Mutta lumi peittää kaiken puhtaan valkoisen vaipan alle.