Elikkä, edelleenkään Saivaa ei näytä polvet vaivaavan, muuta kuin että toisinaan se on hiekkamontuilla juoksentelun jälkeen hieman jäykähkö, mutta jäykkyys häviää levon ja palauttavan liikunnan jälkeen. Soppela kopeloi polvet ja kyseli kysymyksiä jalkojen asennosta yms. Koira ei vaikuta ollenkaan kipeältä ja luksaatio-oireita on erittäin harvakseltaan (n. kerran kuussa), joten päädyimme hetkellisen pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, että Saiva yksinkertaisesti liikkuu niin, ettei polvet luksoidu. Rustot ovat edelleen hyvässä kunnossa, ei merkkejä kulumisesta eikä myöskään nivelrikosta, jota voi syntyä rustoista huolimatta hieman eri kohtaan luuta, mikäli lumpio luksoituu tarpeeksi pitkälle sivulle. Tuomio siis: leikataan jos niin haluan, mutta ei suosittele leikkausta tässä vaiheessa, eikä leikkaisi omaa koiraansa vastaavassa tilanteessa. Emmin siinä tovin ja juttelin Saivalle, että voi kun sie olet noin vaikea tyttö, niin ell sitten tuumasi, että voitaisiin ottaa sivukuva aavistuksen löysemmästä vasemmasta polvesta, niin nähdään satavarmasti, että onko nivelrikkoa. Päädyin pistämään "muutaman" kympin lisää euroja pöytään ja käytiin nappaamassa kuva ilman rauhoitusta.
Siinäpä se. Ei mitään nivelrikon merkkiä, ei tulehdusta, ei luupiikkejä. Eli jatketaan eloa ja arkea ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Soppela ei lähtenyt sitä suuremmin ennustamaan, mutta sanoi että likka saattaa pärjätä koko elämänsä ilman leikkausta, tai sitten ei. Aika näyttää. Nähtäväksi myös jää, että aiheuttaako normaalista poikkeava liike rasitusta muualle kroppaan, mutta toisaalta ajoittaiset lihasjumit ovat pienempi haitta kuin nivelrikko, luulisin? Tasapainoilua ja pähkäilyä, mutta tähän palaan positiivinen uutinen, ettei tyyppi joudu kesken pennun kasvattamisen leikkauspöydälle.
Hintaa käynnille tuli varsin kiitettävästi: 135e, mutta saatiin myös hyvää ja ystävällistä palvelua, eikä Saivakaan jänskättänyt niin kovasti kuin viimeksi.
Ps. Polvet-tunniste vaihtunut patellaluksaatio-tunnisteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti