lauantai 26. marraskuuta 2011

Näyttelyreenit

Uhmasimme tänään myrskysäätä; tuulen tuisketta ja sadetta, ja käytiin harjoittelemassa näytelmöintihommia. Saivan kanssa ei olekaan seisomista ja kehäkäyttäytymistä reenailtu varmaan sitten viime kevään, mutta yllättävän hyvin oli jutun juoni muistissa. Mittakepilläkin riehuttiin ja kyllä tuo hurtta vaan on sen 43cm korkea (tai matala- miten sen nyt ottaa). Ihan mukavasti antoi katsoa hampaatkin, sitähän aikoinaan treenattiin vähän enemmäkin, kun sitä hommaa vähän ujosteli ja vetäytyi pois. Saivan mielestä lääppiminen on aika ällöttävää, mutta antaa kopeloidakin kyllä kun herkulla vaan houkuttelee pysymään aloillaan.

Myrsky taisi karkottaa suurimman osan osallistujista ja paikalla olivatkin vain neljä koiraa Saivan lisäksi. Mutta tulipahan reenattua. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta harjoittelukertojen määrään nähden meni mukavasti. Treenien jälkeen Saiva pääsi tutustumaan Niuniuhun, paimensukuiseen lapinkoiraan. Tyttäret ovat melko samanikäisiä, joten pienellä varauksella suhtauduin asiaan. Tytöt päästettiin irti ja alkuunsa jäykistelivät, mutta vetivät sitten ralliakin.
Vähän mielistelyäkin oli aistittavissa
Rallia! Ja Saivan piti tietenkin haukkua
Alku vaikutti sangen lupaavalta siis, mutta sitten tunteet kuumenivat. Tapahtuikohan se silloin, kun Hupi-koira pääsi vapaaksi? En ole aivan varma.
Niu irvistää
Saiva väisti ensin järkevästi Niuniun irvistelyt, mutta sitten jostain kumman syystä hyppäsi sen selkään, eikä siinä sitten enää muuta mahdollisuutta ollut kuin rähinä. Käytiin kiskomassa tytöt erilleen ja Niu joutui hihnaan. Saikkonen vähän ontui toista etujalkaansa, mutta ei siitä mitään löytynyt, taisi filmata kuten jalkapalloilijat konsanaan ja nopeasti ontuminen unohtui. Saikku pääsi riekkumaan Hupin kanssa ja tällä kaksikolla menikin hienosti yksiin. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.




Pusi!
Lopuksi Hupi otettiin kiinni ja Niuniu päästettiin taas vapaaksi. Käveltiin treenipaikkana toimineen parkkipaikan ympäri tytöt vapaina, jotta päällimmäiseksi ei jäisi tappelu mieleen. Ei tytöt leikkineet vaan pitivät etäisyyttä - vaan eipä rähinöitäkään syntynyt. Niuniu ja emäntänsä vielä saattoivat meitä jonkun matkaa kotia päin, eikä mitään kyräilyjä ollut, mikä on hienoa. Saivaa selvästi kiinnostaisi Niu hirveästi, kävellessäkin kiilasi vähän väliä Niun lähelle ja eleistä päätellen hyvissä aikeissa.

Kiitos siis treeneistä ja seurasta! Kaikkien kuvien copyright Taru V. Kiitos kuvalainasta!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pikkuneitiseuraa

Tänään Saiva sai riehuseuraa pikkuneiti Bieggasta (Dagolas Violetta). Puolivuotiaaksi ehtinyt napero oli kovasti kasvaa sitten viime näkemän ja oli jo isompi kuin Saikkuli! S oli innoissaan, kun Bieggan näki, mutta silti piti alussa vähän mörnätä. Selkeästihän tuo ääntely leikin varjolla tapahtuikin, mutta liekö pitänyt "vauvalle" kertoa, että oletpas muuten kasvanut sen verran, ettet enää ihan pikkupentu olekaan. Eipä noissa leikeissä mitään ongelmaa ole, tosi hienosti tytöt leikkivät keskenään. Saiva oli kuulema opettanut Bieggalle, että kepeillä voi härnätä muita koiria leikkiin; taito, jota Biegga ahkerasti käyttää hyväkseen.

Tytskyt vetivät ensin vauhdikasta rallia ja sen jälkeen keskittyivät riehumaan kepeillä. Höntit pienet lapinkoirat.

Bieggaa ei marraskuinen vesi hirvittänyt vaan pulahti uimasille

Saiva tuumasi, jotta on se pikkukaveri huima

Eräänlainen keppileikki tämäkin
Lopuksi vielä Bieggasta muutama poseerauskuva. Saiva oli tämän ajan kiinni ja häiriköi loppuajasta tunteella, kun alkoi tympäisemään mokoma kuvien räpsiminen.



lauantai 12. marraskuuta 2011

Hankintoja, naksuttelua ja häkitystä

Yllä olevassa kuva pötköttää Saiva kera kahden uuden lelunsa. Pullean lehmän likka sai allekirjoittaneen äiteeltä ja tuon vähemmän pullean lampaan (?) emäntä itse harhautui ostamaan. Molemmat on mieluisia, lehmää on kiva ravistella ja se toimii myös ihan kelvollisena pallona. Pötkylä taas on mukava napata suuhun silloin kun me ihmiset tulemme kotiin.

Saiva sai myös vihdoin ja viimein uudet valjaat! Onhan sillä jo kahdetkin valjaat, molemmat Hurtan, toiset y- ja toiset t-malliset. Y-valjaat ei istu kunnolla ja t-valjaista en itse pidä. Nämä uusimmat on mittatilaustyönä tehty ja istuvat juuri niin kuin pitääkin. Y-malliset ja tarpeeksi pitkä selkäkappale, jotta remmi ei paina kainaloita. Nylonista tehty ja pehmusteena mokkamainen kangas. Koskapa ystäväni nämä teki niin hinta painui alle 20 euron. Iso kiitos vielä kerran! Niin ja kun tänään käytiin Muston ja Sallin kanssa lenkillä, saatiin juoksuvyö, joka oli jäänyt ylimääräiseksi.


Saivan kanssa on alettu opettelemaan häkitystä. Tulevia polvileikkauksia silmällä pitäen aloitettiin alkuviikosta kevythäkkiin opettelu. Häkki on hankittu jo aikoja sitten (en pikaisella selauksella löytänyt kyseistä päivitystä blogista, mutta jossain täällä se on), mutta tilanpuutteen takia se on ollut varastossa säilytyksessä. Polvileikkauksesta toipumiseen liittyy olennaisesti vähäinen liikkuminen; koiran pitää liikkua aivan toipilaskauden alussa mahdollisimman vähän ja se pitäisi mieluiten kantaa pissallekin. Joten olemista helpottaa huomattavasti jos Saikkonen osaa nätisti kevythäkissä majailla ja kokee sen mieluisaksi paikaksi.

Opettelu onkin aloitettu niin, että nakkaan useamman kerran päivässä häkin sisälle nameja ja Saiva saa omia aikojaan käydä ne sieltä syömässä. Alusta asti Saiva on ollut heti juonessa mukana ja mennyt mielellään häkkiin nameja syömään, mutta en ole siitä sen kummemmin kehunut. Pari päivää siihen meni, että Saiva jäi häkkiin namien syönnin jälkeenkin. Tästä palkkasin ja kehuin erikseen. Nyt olen myös antanut likalle "maahan"-käskyn sen syötyä häkkiin nakatut namit ja palkannut siitä, että se menee makuulle. Parina viime iltana nukkumaanmenoaikaan Saiva on mennyt itse vapaaehtoisesti ilman nameja häkkiin ja ruvennyt sinne yöpuulle - ei tosin ole nukkunut siellä, kun taitaa tulla turhan kuuma.

Ajatuksena olisi, että näin hissuksiin edeten Saiva tottuu parhaiten häkkiin. Jos sitä alkaa liikaa käskyttämään ja painostamaan, niin häkistä tulee varmasti epämukava juttu. Mutta edistys näyttää erittäin lupaavalta.

Tällä viikolla aloitettiin myös naksutinkoulutus. Kyseisestä koulutusmuodosta löytyy mukavasti tietoa ihan googlettamalla, mutta esimerkiksi tässä on yksi linkki. Lyhyesti selitettynä koira siis ehdollistetaan naksautukseen, opetetaan sille, että naksahdus on hyvä juttu ja se tarkoittaa esimerkiksi ruokaa. Jo pelkkä naksautus on koiralle merkki siitä, että se on tehnyt oikein ja palkka on tulossa. Tästä ehdollistamisesta on toivottavasti hyötyä erinäisten temppujen opettelussa, kun emännällä on vaikeuksia ajoittaa namin antaminen juuri oikeaan kohtaan esimerkiksi etäisyyden tai asennon (koiratanssi) takia.

Saivan kanssa ollaan vasta opetteluvaiheessa eli pidämme tuokioita, joissa opetellaan sitä, että naksahdus = nami. Vaihtelemme huonetta (ensi viikolla siirrymme ulos) ja minulla on toisessa nyrkissä nameja ja toisessa naksutin. Samaan aikaan kun naksautan Saikkuli saa namin. Kunhan naksauksen tarkoitus on hiffattu, niin voimme käyttää naksutinta hyödyksi kaikenlaisten asioiden opettelussa.

Eniten pidän tällaisesta naksusta: klik. Muunkinlaisia naksuttimia on, mutta tuossa on sopivan mieto ääni. Euron taisi tuo kustantaa, joten hinta ei ole paha.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Saivan siskonpoikkii

Tänään hurruuteltiin koko porukalla Saivan kasvattajan luokse Oulaisiin. Saivan sisko Isla (Tulettaren Caramelli) sai pentuja 22.9., joten tokihan halusimme nähdä mokomat pikkuriiviöt nyt "pahimmassa" iässä. Tällä viittaan siis siihen, että lapinkoirapennut ovat vastuttamattoman hurmaavia juuri tässä iässä.

Emännällä oli toki kamera mukana ja aikomuksena oli ottaa paljon kuvia ihanista muhkupennuista, mutta kuinkas ollakaan. Harmaa ja synkkä sää yhdistettynä Canonin perusobjektiin (surkea!) sekä amatöörikuvaajaan vesitti tämän hienon ideani. Kiukuttaa edelleen, mutta minkäs teet. Muutaman kuvan sain pelastettua ja lisää voi tsekkailla Tulettaren kennelin blogista.

Pentujen Isla-emä ei olisi varmaankaan ollut kovin mielissään siskonsa vierailusta, joten Saiva sai luvan jäädä ulos siksi aikaa kun me ihmiset ihasteltiin sisällä pentuja. Lisäksi Saiva-raukka joutui olemaan hihnan nokassa kiinni, sillä tottakai se aloitti tärppipäivänsä. Kahvittelujen jälkeen vietiin pentulauma ulos, samoin kuin kasvattajan uusin hankinta Kaneli-tyttö (Fihtolas Kaneli) ja keskenkasvuinen Veksi-poika (Tulettaren Feijari), joka ei vielä Saivan tuoksuista mitään ymmärtänyt.

 Tässä tulee kermanvärinen poitsu, Tulettaren Gosmos. Muhkea urospentu. Muistuttaa paljon Saivan Ransu-veljeä (Tulettaren Cummitus).

Vaaleampi kermanvärinen poika, T. Gisälli. Vähemmän muhku kuin veljensä. Kuva on vähän huono asennon osalta, mutta minkäs teet kun tyyppi yllätettiin kanin papanoiden syönnistä.

Gisälli tutustuu Saiva-tätiin. Kaikki pennut kävivät Saivan tervehtimässä ja kiusaamassa. Yksi roikkui Saivan valjaissa ja toinen kiskoi hihnaa. Saikkuli välillä vähän pyöräytti pentusia ympäri ja jäykisteli, mutta sitten sitä harmitti jos yksikään pentu ei ollut sen luona. Eli taisi tykätä pikkuisista, vaikka vähän piti välillä esittää. Likkaa harmitti vietävästi, kun ei saanut ollut vapaana.

Tässä riistanvärinen poitsu, jolla persoonallinen piirto. Hauska ja äänekkäin penska. Taustalla on Veksi, josta tuli selvästi mieleen isänsä, mutta myös Saivan serkkupoika Lumes (T. Benji).

Ja viimeisenä toinen riistanvärinen poika, allekirjoittaneen henkilökohtainen lemppari. Muistuttaa luonteeltaan hyvin paljon Saivaa ollen ihmisläheinen, mutta kuitenkin itsenäinen seikkailija, jota ei ruoka-aika paljoa kiinnosta.

Galaxi ja Gomeetta vauhdissa. Reippaita pentuja kaikki.

Saiva tykkäsi painiskella Kanelin kanssa. Kanelia ensin vähän pelotti vieras musta koira, mutta sitten Saiva osoittautuikin kivaksi tyypiksi.

Veksi taas oli erittäin vauhdikas ketale.

Kiitos vielä kasvattajalle, kun saatiin käydä kylässä! Toivottavasti loputkin pennut löytävät pian kodin.