Kevätretki Pilpasuolle

Viime keväänä asuin vielä Oulussa ja käytiin Emman + koirien kanssa tarpomassa Kalimenlammella. Retki oli melkoinen elämys jääkylmässä tulvavedessä kahlailuineen, joten tokihan kevätretkestä pitää tehdä perinne. Tällä kertaa suunnaksi otettiin Pilpasuo, jossa ollaan käyty Saivan kanssa aiemminkin. Kuivin jaloin selvittiin, mutta osa matkasta piti taittaa lumessa kahlaten. Kainuun korvenkulkijalle muutama mäki ja suo ovat kotoisa tuulahdus, joten varmaan sen takia pidän Pilpasuosta, vaikkei se mitään kummempaa ihasteltavaa tarjoakaan.

Talven yli uinunut karpaloinen.

Näkymä nuotiopaikalta.

Pala koskematonta luontoa...

Musto haaveilee makkarasta.

Miks toisten koirat poseeraa näin:

Ja omani näin?

Tuli siitä sentään yks ok kuva.

Makkaraa paistettiin ja kuunneltiin lintujen laulua.

Niuniuta

Oulun pyrähdykseen kuului muutakin kuin pikkuruisia pentukoiria. Käytiin tapaamassa vanhaa tuttua Niuniuta. Likat eivät olleet nähneet liki vuoteen ja parkkipaikalla pitikin vähän puolin jos toisin pöristä. Saiva rauhoittui ekana ja pian Niu seurasi esimerkkiä. Lähdettiin lenkille vanhoille hoodeille ja tytöt saivat käppäillä ensin hihnoissa, rauhoittuen ja toisiaan tunnustellen. Merkit olivat lupaavat, joten päästettiin tytöt metsäpätkällä irti.

Ei nähty iloista leikkiä, vaan tytskyt jolkottelivat välillä omia teitään ja välillä perävilkkaa kevään tuoksuja nuuskutellen. Pikainen juoksupyrähdys nähtiin, mutta sitten Niu kertoi, että vähän ahdistaa ja Saiva jarrutti heti. Toverillista keppien pureskelua ja hengailua, ja sehän sopii.

Tässäpä Niun emännän Elinan ottamia kuvia lenkistä, kiitos seurasta, oli mukavaa!

Saiva vaellusmoodissa häntä puolitangossa

Namia

M-kieli, teepä perässä!

Niu ja kepakko

Ps. Itselleni päiväkirjamerkinnäksi ylös, että Saivalla alkoi juoksut 27.4. Juoksuväli muutaman päivän heitolla 6kk.

Talvikyläläisiä (pentukuva-varoitus!)

Oulun reissun kohokohta oli toimia kätilönä Talvikylän kennelin ensimmäiselle pentueelle eli Saivan Salli-ystävän vauvoille.

Heti synnytyksen jälkeen.

Sallin lämmöt putosivat 24. päivä päivällä ja yöksi Emma viritti itselleen pedin pentuhuoneelle. Itse havahduin hereille noin parin tunnin välein (uneksittuani mm. Sallin synnyttämistä hamstereista!) ja hiippailin kurkkaamaan, joko jotain tapahtuu. Kuudelta aamulla (25. pvä) Emma kävi hihkaisemassa, että nyt tapahtuu jotain. Sikiövedet menivät kuuden-seitsemän aikaan ja sitten taas odotutti. Emma joutui lähtemään käymään töissä ja mie jäin vahtiin. Puoliyhdeksän aikaan Salli ponnisti muutaman kerran, mutta rauhoittui sitten. Seuraavia ponnistuksia saikin odotella hyvän tovin ja ensikertalaista kätilöä tuppasi jännittämään, että meneekö kaikki hyvin. Emma ehti palata töistä ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi tasan kymmeneltä. Synnytys meni loppujen lopuksi oppikirjan mukaan: pitkän avautumisvaiheen jälkeen neljä ekaa pentua tupsahtivat maailmaan tiiviiseen tahtiin, sitten emä piti hengähdystauon ennen kuin pusersi maailmaan iiison pojan, jonka vanavedessä pullahti pahnanpohjimmainen klo 11.58. Parissa tunnissa varsinainen synnytys oli siis ohi.

Ensimmäisenä syntynyt ainoa riistanvärinen tyttö. "Riistatyttö."

Pentu numero 2, riistanvärinen poika, jolla paljon valkoista, mutta sävyltään tummin. "Ykköspoika."

Kolmantena tuli riistapoika, jolla kaikista vähiten valkoista. "Tummapoika."

Neljäs pentu on kermanvärinen tyttö. Isoin tytöistä. "Kermatyttö."

Viidentenä syntyi suuri riistapoika, jonka eteen Salli sai tehdä ison työn. "Mörssäri."

Ja viimeisenä pikkuruinen kermatyttö, joka Mörssärin jälkeen tuli maailmaan kuin itsestään. Tummempi kerma kuin isosiskonsa, tällä myös kranssi sekä läsi. "Rääpäle."

Vähän myöhemmin kuvasin kunnolla kuivuneita pentuja emänsä vierellä. Olkaatten hyvät.

Riistatyttö ja Rääpäleen tassu

Takaa eteen: Tummapoika, Riistatyttö ja Mörssäri

Riistatyttö

Ykköspoika

Ykköspoika äiskän tassulla

Maitobaari auki!

Kermatytöt (ja Ykköspoika)

Tummapoika

Ruoka-aikaan on oltu kotona

Hiukan pieni tassu ♥

Kermojen koko- ja sävyero

Seesteinen äityli

Kermatytöt ja Mörssäri