Sinisellä polulla

Kotivisiitillä käytiin myös toisella retkellä. Kohteeksi valikoitui Sininen polku, jonka toisesta päästä löytyy myös rengasreitti, mutta me käytiin "väärässä" päässä, eli kuljettiin eestaas x matka (en jaksa muista kuinka pitkä matka kuljettiin). Mukava reissu oli tämäkin, taivas oli pilvessä, niin oli oikein sopiva lämpötila talsimiseen.

Yksi nuotiopaikka oli tuhottu

Osa lammista oli vielä jäässä, pohjoisrinteellä oli myös lunta

Meiän laavu. Tää oli lähellä parkkipaikkaa, siihen nähden yllättävän siisti.

Voisimme jo tuota makkaraa haluta?

Minni oli todella reipas retkeläinen! Hieno pieni!

Hilpa taukopuuhissaan

Saiva taukopuuhissaan, oman tiensä kulkija

Tuohon Hilpan piti hypätä pää edellä..

Toukoinen haku

5.5. Eli ainoa hakureeni, mihin päästiin mukaan erinäisistä seikoista johtuen.

Haasteellinen maasto, paljon koloja ja isoja mättäitä, harvennushakkuut tehty, joten puunrunkoa siellä täällä. Suhteellisen kova tuuli, joka vaihtoi välillä suuntaa.
Saivalle vain yksi maalimies, tuttu treenikamu. Saiva näki menon ja ukko vielä vähän hihkui mennessään. Saiva vilkaisi mitä ympärillä tapahtuu ja kirmasi sitten tolkusti maalimiehelle. Pikkumusta tarvitsee paaaljon lisää motivaatiota, mutta toisaalta tämähän on sille vain hupailua. Hassu pieni otus.

Hilpalle tehtiin jonkinlainen norjalainen sekametsä. Neljä maalimiestä, jotka meni toiselta lähetyspaikalta metsään ja Hilpa näki menon. Sitten maalimiehet lähtivät metsässä kulkemaan ekalle lähetyspaikalle ja me lähdettiin kans alkuun keskilinjaa pitkin. Maalimiehet vielä heiluttelivat käsiään ennen kuin menivät maihin. Hilpalla oli kova hinku vasemmalle, joten sinne ekaksi. Löyty vikkelästi. Toinen pisto sitten oikealle ja nopsaan löytyi sekin. Ei valittamista. Eka maalimies oli siirtynyt eteenpäin sillä välin, kun käytiin nostamassa toinen ukko, seuraavaksi siis sinne. Tässä otti hienosti tuulesta hajun! Pikkusen meinasi alkaa askel hyytymään, näin jälkeenpäin ajatellen. Hörppäsi vettä ennen kuin lähetin viimeiselle maalimiehelle. Sitten se vain jäi. Juoksi muutaman metrin ja jäi niille sijoilleen kuin tatti minua katsomaan. Päätin lähteä ennemmin tueksi itse, kuin hihkaista maalimiehelle, että antaa äänimerkkiä tms. Lähdettiin sitten kulkemaan, sain patistella koiraa "mennään"-kehotuksilla. Ei irronnut ei, ei työskennellyt ollenkaan. Oltiin kuin päivälenkillä metsässä. Jossain vaiheessa sai hajun - tai ainakin näytti siltä, mutta ei sittenkään lähtenyt mihinkään. Lopulta oltiin ehkä 5 metrin päässä maalimiehestä, joka kykötti katajapuskan vieressä näkyvillä, eikä Hilpa mennyt vieläkään luokse. Meni moikkaamaan vasta, kun maalimies nousi ylös.

Treenikaveri epäili motivaation puutetta -> vähän vaikeampi harjoitus, ei motivaatio riitäkään. Itse hetken asiaa pohdittuani alan kallistua siihen, että kenties motivaatiolla on osuutensa, mutta ei sekään kokonaan tuota selitä, sillä partiossa on lähtenyt hienosti pelkältä hajulta maalimiehelle, vaikkei näkövinkkiä ole saanutkaan. Luulen, että vaikea maasto, uusi maalimies, ja aloittelijalle pitkä harjoitus olivat osasyitä tuohon haluttomuuteen. Ehkä? Hankala sanoa, oli niin yllättävä tilanne. Jatkossa fiksusti rakennettuja harjoituksia, joissa pääpaino tuulella?

Syväjärvi

Helatorstai-viikolla miulla oli neljän päivän vapaat, joten päräytettiin kotipaikalle miniloman viettoon. Taisipa olla perjantai, kun sää salli tehdä pienen retken Syväjärvelle. Puolitoista tuntia meillä vierähti ja välillä pidettiin kahvi + pulla -tauko. Reitti on helppokulkuinen ja järven toisen puolen kiertää vielä vähän lyhyemmässä ajassa. Me tosin jätettiin se puolisko tällä kertaa väliin, kun sadepilvet kerääntyivät niin uhkaavasti päälle. Tuli- ja laavupaikkoja on mukavasti, mutta toisessa päässä Syväjärveä on pieni pläntti yksityisen aluetta, jossa kulkeminen polulla on sallittua, mutta yksityiselle mökille tulee antaa rauha.

Taukopaikka häämöttää

Juomatauko

Näin keskeytetään toisen juomatauko

Pienet tsekkasivat taukopaikkamme laavun

Minähi pääsin retkelle!

Mitä sulle kuuluu?

Hiljaiseloa ilmassa, mutta kyllä se taas tästä. Kaikenlaista on sattunut, läheisen poismenosta pienempiin juttuihin. Vappuna oltiin kotikotona, mutta kameraa en kaivanut kertaakaan esiin. Sitten käytiin Maaningan Korkeakoskella makkaranpaistosta, sieltä sentään tarttui muistoksi kuvia itse koskesta ja todistusaineistoksi Saivan lärvi.

Äitienpäivänä käytiin pikavisiitti Joensuussa, mutta ehdittiin näkemään kuitenkin serkkuni labradorinnoutajaa Lakua. Serkun ottama kännyräpsy, kun miulla ei tullu koko reissulle kamera mukaan. Hyvin tuli tyypit juttuun, vaikka siitä on aikaa kun viimeksi nähtiin!

Punkit ovat piinanneet meitä kovasti. Vappuna laitoin litkut niskaan, Effipro toiselle ja Exproline toiselle (kaksi jämälaatikkoa viime vuodelta kaapissa). Onhan noita pirulaisia silti saanut nyppiä melkein poikkeuksetta päivittäin tyypeistä irti. Pyrin vilkaisemaan koirat joka ulkoilun jälkeen läpi pikaisesti ja illalla sitten hipsuttelen turkin tarkemmin läpi. Pyysin eläinlääkäriltä reseptin, että pääsemme testaamaan uutta Bravecto-nimistä tablettia. Puntaroin pitkään sen ja Seresto-pannan välillä, mutta lopulta ajatus myrkkypannasta toisen koiran suussa sai minut kallistumaan tabletin puoleen. Hieman epäilytti ajatus tunkea koiran elimistöön punkkikarkoitetta, mutta toisaalta tuotetta on testattu laajasti. Katsotaan miten käy. Arvokas tabu kyseessä, 62 euroa/2 tablettia. Kesto on kuitenkin 3 kk. Kirjoittelen käyttäjäkokemuksia myöhemmin.

Perheenlisäystäkin tuli, nimittäin auto vaihtui. Jihuu, nyt mahtuu koirat konttiin! En tosin tiedä löytyykö tuollaiseen liuskaperäiseen minkäänlaista häkkiä (mittatilauksena en raski ainakaan ihan äkkiä ostaa), mutta eipähän tartte kuitenkaan takapenkillä tyyppien pyöriä. Vielä tosin odottelemme parin osan vaihtoa, että pääsemme liikkumaankin kiesillä. Tästä syystä ollaankin vietetty jo parin viikon verran taukoa hausta, eikä tulevallakaan viikolla päästä mukaan.

Nyt viikonloppuna kävi äitini kylässä, ja siskokin piipahti käymään. Koirat tuntui tykkäävän, kun oli vähän enemmän eloa meidän pienessä pirtissä.