lauantai 24. joulukuuta 2011

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Joulurauhaa

Tänään käytiin Muston ja Sallin kanssa lenkillä ja sen jälkeen oli tarkoitus ajella eläinten hautausmaalle, jossa olisi ollut Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä eläinten joulurauhan julistus. Kyseinen tapahtuma jäi kuitenkin tänä vuonna välistä, kun keli oli melkoisen kurja ja kahvitellessa (lue: glögitellessä) aika vierähti suitsait sukkelaan. Eiköhän siinä ole tarpeeksi joulurauhaa, kun lenkillä hunnikolmikko törmäsi ajossa olleeseen suomenajokoiraan, mutta välikohtauksesta selvittiin ilman suurempia ongelmia. Liekö joulu vallannut koirienkin mielen, kun pystyttiin ohittamaan ajokoira n. metrin etäisyydeltä - ilman hihnoja!

Tällä viikolla ollaan paketoitu joululahjoja. Saivalle miulla ei ole mitään lahjaa, kun se on saanut pitkin syksyä kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin. Jonkun luun jos aattona saisi, niin eiköhän se ole sillä hyvä. Ollaan myös leivottu torttuja ja pipareita, Saikkuli on aina valmiina toimimaan vapaaehtoisena maistelijana.

Mukavaa adventtia kaikille.

torstai 8. joulukuuta 2011

Vuoden 2012 suunnitelmointia

Vuosi lähenee loppuaan ja nyt voisinkin käydä läpi saavutetut/saavuttamattomat tavoitteet. Tammikuussa listasin tämän vuoden suunnitelmat ja nyt käyn listan läpi. Koko blogiteksti luettavissa tästä.

-  Terveystarkit
-> Elokuussa tutkittiin lonkat, kyynärät, kaula- ja selkäranka, silmät, polvet ja sydän. Lonkat C/C, kyynärät 0/0, kaula- ja selkäranka terve, silmät terveet, sydän terve, polvissa mediaalinen patellaluksaatio 2/2.

- Agilityn alkeiskurssi
-> Ei käyty, eikä käydä. Syynä patellaluksaatio.

- Muutamat näyttelyt
-> Käytiin Tamminäyttelyssä, tuloksena JUN ERI3. Helmikuussa Tornion ryhmänäyttelystä NUO EH ja huhtikuussa Ristijärven ryhmänäyttelystä NUO H. Loppuvuodesta ei näyttelyissä käytykään.

- Verijälki ja jälki
-> Muutamat jäljet ajettiin kesällä. Edistystä tapahtui, mistä olen hyvilläni. Olen tosin pettynyt itseeni, kun ei tullut vedettyä jälkiä useammin. Ihmisjälkeä ei menty kuin kerran ja sekin meni plörinäksi kun kesken ajon viereisestä puskasta hyppäsi jänis. Pääpaino oli tänä kesänä siis mejässä.

- Koiratanssi
-> Joitain liikkeitä opeteltu. Sekä Saiva että minä pidämme temppuilusta, joten kivaa on ollut tämän lajin parissa.

- Luoksetulojen hiominen ja toisten koirien ohittaminen vapaana
-> Luoksetulot ovat erittäin hyvällä mallilla. Mikäli Saiva näkee jotain kiinnostavaa (esim. oravia), niin emännän pitää vain olla tarkkana ja ehtiä käskyttämään ennen kuin koira näkee tämän kiinnostavan asian. Loppuvuodesta toisten koirien ohittaminen vapaana ollessa on alkanut sujua huomattavan hyvin. Kohtaamiset lenkkipoluilla eivät ole johtaneet kohtaamisiin, vaan Saiva on ollut hyvin kuulolla. Jee!

- Porojen paimennus
-> Ei päästy kevättalvella poroaidalle,  mutta kesällä Saiva pääsi paimentamaan villejä metsäpeuroja lenkkisaaressa. Ei toki sama asia, mutta jotain paimennusta kuitenkin.

- Terveenä pysyttiin, mitä nyt tuo polvien tilanne oli todella iso juttu (ja huono sellainen), mutta ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä ei tullut, mistä olen kyllä hyvilläni.

Ja seuraavaksi vuoden 2012 suunnitelmia:

- Keväällä (maaliskuussa?) polvikontrolli, missä selviää onko polvien tilanne mennyt huonommaksi. Samalla keskustellaan eläinlääkärin kanssa polvien paranemisennusteesta ja muista tärkeistä seikoista.
- Em. seikkojen perusteella tehdään päätös leikataanko toinen polvi kesällä(/alkusyksystä).
- Mikäli polvi leikataan, niin loppuvuosi menee toipilaan kuntouttamiseen ja lihasten takaisin saamiseen.
- Koiratanssitemppuja ja verijälkeä, sekä vähän kotitokoilua.
- Jos terveys (ja rahatilanne) sallii, niin luonnetesti.
- Terveenä pysyminen.

Lisäksi toiveissa olisi saada Saivalle koirakaveri, josta olisi allekirjoittaneelle myös harrastuskaveriksi. Pentu tulee - jos on tullakseen - heti keväällä tai vasta loppuvuodesta. (Kesällä pentua en ota, mikäli Saiva silloin leikataan.)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Päivityksiä

Ulkoasun päivitystä talvisempaan lookiin. Lisätty välilehtiin myös Kaksijalkainen-osio. Olen tehnyt parin viime kuukauden aikana pieniä päivityksiä myös muihin osioihin.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Valkoista itsenäisyyspäivää!

Eilen sitä tuli! Lunta! Sen kunniaksi käytiin Muston ja Sallin kanssa eilen illalla lenkillä. Kuvia ei ole kun oli jo pimeää, mutta voitte kuvitella, että pienet lapinkoirat olivat hyvin hyvin iloisia. Tässä muutama kuva tältä aamulta, kun Saivan kanssa hihkuen totesimme, että lumi on edelleen maassa.
Toivottavasti muuallakin olette saaneet nauttia lumesta!

Tuolta sitä tuli, lunta


Nenä
Saivan serkku Lumes oli esitellyt blogissaan lempilelujaan. Lumeksen emäntä oli toteuttanut suorastaan tieteellisen tutkimuksen asian tiimoilta, mutta me ei Saikkosen kanssa jaksaneet moiseen ruveta. Varsinkaan, kun emännän olohuoneeseen kantamasta lelukopasta löytyi puhtaaksi kaluttuja putkiluita, joiden puhtaus piti toki Saivan toimesta tarkastaa. Tässäpä lellipennun lelukasa.
Sieltähän löytyy kaikkea nylkytyskirahvista (krhm..) itse tehtyyn solmuriepuun. Aktivointipallojakin on kaksi, toisen Saiva löysi pihalta ja kantoi kotiin. Samoin pesäpallo ja footbag ovat Saivan löytöjä.

Saiva ei ole kovin tarkka sen suhteen, mitä lelua riepottaa, mutta ehkä kaikista suosituimmat ovat nämä:
Kuten kuvasta näkyy, pallot ja pyöreät otukset ovat in. Sininen ihmisen muotoinen hemmo kantaa nimeä människa, sisällä on vinku. Pallojen ohella Saiva rakastaa vinkuleluja, mikä on välillä suorastaan rasittavaa. Vaaleanpunainen(ruskea) possu on joskus aikoinaan röhkinyt ja se on moneen kertaan paikattu. Värikäs pehmopallo on Saivan ensimmäinen pallo, senkin sisällä on ollut vinku, mutta kovassa käytössä pallo on (ihmisten onneksi) hiljentynyt. Narupallo on menettämässä suosiotaan, koska pallo on ulkokäytössä napsahdellut rikki.

Kaikista suurin lemppari lienee kuitenkin vähän kiellettykin pehmo. Herran emännälle ostama lehmäpehmo, johon Saiva ei periaatteessa saisi kajota, mutta koska tyyppi rrrrakastaa kyseistä pehmoa niin paljon, on emäntä antanut periksi. Ja sen näköinen mokoma lehmä onkin.

Vähiten on käytössä kumiset lelut, pehmot kun ovat Saivan juttu pallojen lisäksi. Kumisillakin leluilla voi kuitenkin leikkiä, mutta ehdottomia inhokkeja ovat kuminen röhkivä possu ja skunkki, joilla se ei edes suostu leikkimään. Skunkki oli aivan huippuleikkikalu, kunnes herra astui sen päälle (sisällä vinku) ja sai siitä irtoamaan niin karmean äänen, että minäkin sain melkein slaagin. Moisen onnettomuuden jälkeen Saiva hylkäsi skunkin totaalisesti.

Laitetaanpa loppuun vielä Saivan ikkunasta kyttäilyä. Jokseenkin yliryhdikästä menoa.



Leppoisaa itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Jollei jouluna ole lunta...

Onko pihalla lunta, onko?
Onhan siellä himpun verran, muutama hiutale.
Saivan mielestä sitä ei kyllä ilmeestä päätellen lasketa.
Dyyd, ei näissä voi kieriskellä!

Tänään käytiin Letonniemessä Mysslan ja Klepan kanssa. Kävimme talsimassa samaisen polun omalla porukalla kesällä. Nyt Letonniemi ei ollut otollisimmallaan, vesi katkaisi välillä polun ja räntää satoi. Paljaissa puissa on jotain karun kaunista, mutta kauniimpia ne olisivat olleet auringonpaisteessa. Pitkospuut olivat liukkaat ja saikin olla tarkkana. Saivakin oli muutamat kerrat livetä pitkospuilta jorpakkoon. Ihan hauska extremereissu oli kuitenkin ja saatiin liikuntaa, mikä on se pääasia.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Laatuaikaa

Emäntää hemmotellaan useammalla vapaapäivällä, vasta keskiviikkona tarvitsee seuraavan kerran raahautua harjoittelupaikkaan. Otamme siis Saivan kanssa ilon irti ja tarkoitus olisikin viettää laatuaikaa omalla porukalla, mutta myös tavata tuttuja koirakavereita.

Tänään suuntasimme aamupäivästä metsään. Ajattelin, että lauantai ja hyvä sää ovat sellainen yhdistelmä, että lähimetsämme kuhisee koirakkoja. Otettiin siis mukaan uudenkarhea liina (pyykkinaru, 20 m ja hintaa vajaa 3e) kameran lisäksi, jotta emäntä voisi keskittyä kuvaamiseenkin pelkän kyttäämisen sijaan. Testikäytössä uusi liina osoittautui huomattavasti järkevämmäksi kuin vanha pyörää punosta oleva liina. Uusi liina on kevyempi, liikkuu liukkaammin maastossa eikä takerru yhtä helposti juurakkoihin yms. En myöskään usko, että uusi liina rispaantuu käytössä kuten vanha liina teki. Kuvissakin liina vilkkuu, kiitos valkean värin, mutta älkää siitä häiriintykö.

Eipä sillä, että liinaa olisi tarvittu. Nähtiin vain yksi koirakko! Loppumatkasta keskenkasvuinen sakemanni pääsi meidät yllättämään, Saiva näki sen ensin ja pysähtyi, jolloin allekirjoittanutkin tajusi, että jotain tapahtuu. Astuin liinan päälle, mutta ei Saikkonen edes yrittänyt mennä vieraan koiran luokse. Luoksetulokäskyn kuultuaan empi ensin (sakemanni louskutti leukojaan about 4-5m päässä), mutta toisesta käskystä tuli luokse ja matka jatkui. Mun pieni koirani taitaa kasvaa aikuiseksi.

Lintubongari osa XxX
Joulukuisia joutsenia
Tulossa ollaan

Poseerauksenko halusit?

Valolla leikkimistä


Kullanmuru


Maanmainio posepaikka: ylösalaisin oleva vene
Saiva tuumii
Ja tuli siihen tulokseen, että on hippaleikin aika!

Akka, ala jahdata!