Piti ihan selata blogia, että mitä tänne on viimeksi tullut rustattua. Pilven poismeno vaati ihan oman postauksensa tietenkin, mutta kyllä meidän syksyyn ja alkutalveen mahtui muutakin.
Syksyltä on jäänyt julkaisematta ihania kuvia, joita nyt editoidessa sydän läikähteli. Mahtavia värejä mahtui mökkimaisemiin ja tiedän jo olevani hupsu, kun nämä koirat on näin rakkaita. Tiivistelmä meidän parin kuukauden elämästä kuvien kaverina!
Loka-marraskuun taitteessa pääsimme vihdoin muuttamaan ihan omaan kotiin ja nyt meillä on vihdoin reilusti tilaa ja aidattu pihamaa koirille. Sijainti on kompromissi minun "kaukana kaikesta" -tarpeesta, koska on se nyt kuitenkin ihan järkevää, että on palvelut sen verran lähellä että on helppo käydä asioilla ja talvella varsinkin mukava, ettei omaa aurattavaa tietä ole vaan sen hoitaa kaupunki. Lenkkeilymaastot on kuitenkin vieressä ja 25 min päässä on isännän oma metsä.
Koirat ovat olleet tyytyväisiä muutokseen. Tontin rajapuissa hyppii oravia ja siitäkös se riemu aina repeää!
 |
| Voisitteko mitenkään katsoa kameraan? |
 |
| "Mitä tarkoitat?" |
 |
| Saivan poskeen iski syksyllä hotspot, tässä se on jo hyvin parantunut. |
 |
| Syysmyrskyn tuhoja mökillä. |
Koirat voivat hyvin. Saivakin on ikäisekseen ja polvet huomioon ottaen hyväkuntoinen. Kuulo on hyvä, silmissä alkaa jotain olla mikä näkökykyyn himpun vaikuttaa, mutta muuten voi hyvin. Ruoka maistuu ja päivittäin lenkkeillään ja leikitään Hilpan kanssa. Aatu on oma huima itsensä.
 |
| Kuikat aamusumussa. |
 |
| Ihmettelin miksi Hilpa leikkii manaattia. Sillä oli masu kipeänä. |
Hilpan Salli-emä nukkui pois myös marraskuussa. Se saavutti reilun 12 vuoden iän. Surullista aina, kun tuttu koira menee pois. Toivomme, että Hilpan Lempi-tyttärelle löytyy sopiva sulhanen ja suku pääsee jatkumaan.
