Ylpeyden puuska

Saiva on lyhyesti kuvailtuna aika riiviö. Paitsi silloin kun se nukkuu. Tai ollaan juuri tultu kotiin sen oltua yksin. Mutta täytyyhän se myöntää, että kyllä se on vaan niin ihana pieni napero. Ja vaikka se on noin pikkuinen, niin nopeasti se oppii tämmöisiä arkipäivää helpottavia asioita. Ja siitä pitää olla ylypeä!

Ulkoa tullessa Saiva osaa mennä suihkuun (mikäli ovi on auki) ja istahtaa napottamaan oman pyyhkeensä viereen. Tytsy tietää että tassut pitää pyykätä, ettei kämppä likastu. Mikäli tassuja ei jostain kumman syystä pyykätäkään, niin kummastus on suuri. "Mitäs peliä tämä tämmöinen on?" Noh, pakkasilla ei tarvitse pyykätä, jospa Saiva senkin oppisi. On se niin fiksu. Osa syy tämän oppimiseen taitaa tosin piillä siinä, että pyyhkeen kanssa on kiva taistella.

Saiva osaa myös istahtaa, kun sille sanoo odota. Kyllähän siinä ylpeyden hymy hiipii huulille, kun tullaan liikennevaloihin ja Saiva istahtaa odottamaan kuin vanha tekijä. Toisen koiran läsnäolo tosin vaikeuttaa suuresti tätä touhua, kuten tänään huomattiin yhteislenkillä Mysslan ja omistajan kanssa. Mutta kuitenkin. Odota toimii myös silloin, kun tytteli pyytää pissille, mutta juuri sillä sekunnille ei itse heti ehdi paikalle. Sana vain ja Saiva odottaa kiltisti takamuksellaan istuen, että joku suvaitsee hänet pissittää.

Koiranelämää

Hallussani on jotain ainutlaatuista: koira, joka haluaa eläinlääkäriin. Käveltiin eräs kaunis päivä Akuutin ohi ja tottahan Saiva tunnisti paikan, jossa on aina ollut paljon kavereita! Korvat pitkin päätä ja hännästä nenänpäähän heiluva koira jumitti Akuutin oven eteen ja kävi myös meitä ihmisiä vasten hyppimässä tyyliin "mennään jo sisälle!". Emme kuitenkaan menneet hupikäynnille Akuuttiin.

Hieman noista Saivan "harrastuksista". Olen ajatellut, että alkaisin joskus tulevaisuudessa, kunhan vauva tuosta kasvaa, harrastaa agilityä. Pieni on niin kova hyppimään ja loikkimaan, että pakkohan into on käyttää? Mutta sitä odotellessa Saivalla on näitä omia harrastuksiaan, meidän tarjoaman leikityksen ja koulutuksen rinnalle:



Eli kyseessä on "Metsästä pisarat". Ko. aktiviteettia voi harrastaa ränneistä ja katolta tippuvien pisaroiden lähettyvillä, mutta myös sisällä, mikäli ihmiset ovat niin ihania, että jättävät hanan valumaan. Myös Saivaa pestessä/huuhdellessa veden metsästys on suuri hitti.

Toinen mahtijuttu on kaivaminen. Työmiehet jättävät jälkeensä suurenmoisia hiekkakasoja, joissa on pakko ohimennen pelmuta. Kaivamisen ohessa esiintyy myös yltiöpäistä ympyrää juoksemista.

Ja kyllä; Saivalle on tarjolla erilaisia aktiviteetteja. Aktivointipallo, pahvilaatikoiden sisälle piilotetut namit, luita, leikitystä, pallon heittelyä ulkona, koulutustuokioita.

Pentukerhoilua

Tultiin juurikin Akuutin pentukerhosta ja olihan se jännä paikka! Paikka oli jaettu kahtia portilla, ja pennut saivat siellä sitten kirmailla ja painia sydämensä kyllyydestä. Oltiin isojen puolella Saivan kanssa, mutta loppuajasta sitten pienten puolella kun tämä kaveri päätti, että siellä on hauskempaa ja yritti survoutua sinne, kunnes eläinlääkäri päästi sen portista läpi. Siellä oli kiva villakoirakaveri ym. Isojen puolella Saiva olisi halunnut leikkiä, mutta kaverit olivat niin raisuja, että tytteliä alkoi pelottaa. Kovasti pyrkikin jalkoihin, eikä aluksi oikein lähtenyt mihinkään. Sitten hieman kuljeskeli, mutta palasi aina meidän luokse turvaan. Rauhallisesti ottava ja hieman arkakin sakemanni olisi ollut mukava, mutta se ei sitten oikein meidän koiruudelle lämmennyt.

Yllättävän vähän siellä siis sitten loppujen lopuksi riekuttiin, joten mahdollisesti vielä iltaleikitys odottaa kunhan tuosta herää. Tällä kun on tapana saada riehumiskohtaus iltaettoneitten jälkeen. Hyvä purkamistapa tähän on käydä kaivamassa monttuja työmiesten hiekkakasoihin ja juosta pallon perässä pihalla.

Mutta siitä pentukerhosta. Aiheenahan tällä kertaa oli ruokinta ja kynsienleikkuu, joista taidan lähinnä lukea papereista, jotka saatiin. Meni nimittäin ymmärrettävästi hiukkasen ohi mitä eläinlääkäri kertoili. Kynsienleikkuuseen kyselin vinkkiä (Saiva kun omistaa mustat kynnet, joita en tätä ennen ole leikellytkään), mutta saa nyt nähdä miten se ensi kerralla sujuu; oliko siitä mitään iloa. Kerran ollaan varsinaisesti leikattu tuolta kynsiä, silloin ihan alussa kun Saiva meille tuli. Mutta sain kehuja, että hyvin on leikattu, heh. Saikkuli kun niin pitää tuosta kaivamisesta, niin eipä ole ollut mitä leikata. Kuivaharjoittelulla siis jatketaan.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Mysslan omistaja heitti ilmoille ajatuksen, että jos käyttäisin pikku Saivaa maaliskuussa Kemijärvellä näyttelyssä pentuluokassa. En vielä lupautunut, mutta asia jäi kuitenkin korvan taakse muhimaan. En ole kovin näyttelytyyppiä, enkä ajatellut tuostakaan näyttelykoiraa, mutta miksipä sitäkin ei voisi kokeilla? Joten kenties meidät nähdään Kemijärvellä maaliskuun lopussa.

Tästä sitten virisi ajatus, että voisi mätsäreissä käydä, taitaa ainakin tammikuussa olla tällä suunnalla jotkut mätsärit. Pitäisi käydä kurkistelemassa eläinkauppojen ilmoitustauluja, että tietäisi paremmin. Ei kuitenkaan ihan kylmiltään näyttelyyn uskalla lähtä. Siellä kun pitää osata käyttäytyä.

Ja näistä mätsäreistä sitten virisi ajatus, että josko ilmoittauduttaisiin jollekin pentukurssille, kun toinen rokotuskin on kuitenkin ihan kohta. Katselin sitten tarjontaa niin tammikuulle ainakin koirakoulu näytti seuraavaa pentukurssia tarjoavan, toinen niistä on jo täynnä! Joten äkkiä pitää miettiä, josko sinne ilmottauduttaisiin. Siitäkin saisi treeniä tuohon käyttäytymiseen. Varsinkin kun ne toiset koirat on vaan niiiiin kivoja! Että osaisi rauhoittua vaikka ympärillä olisikin kaverilauma. Jaa'a.

Niin ja taidettiin keksiä eräs juttu tähän haukuntaan, joka ei siis todellakaan ole yltiöpäistä! Mutta sunnuntaina koiruus jäi yksikseen taas kerran ja kun tultiin takaisin (oltiin poissa puolisen tuntia) niin ovelta kuulosteltiin, että kauhea ulvominen kuuluu sisältä. Eipä siinä auta kuin odotella ja toivoa ettei valittaja ole kotonaan. Yleensähän kun on tätä yksinoloa treenattu niin itse olen ollut töissä ja herra on sitten välillä hävinnyt paikalta. Tällöin ei ole koskaan haukkunut eikä ulvonut takaisin tullessa. (Joskus ihan alussa haukkui jotain nukkea pöydällä, kuten aiemmin olen tainnut todeta.) Kerran aikaisemminkin ollaan lähdetty yhtä aikaa pois, jolloin myös saimme odotella haukun laantumista. Joten voisiko olla niin, että Saivalle on liikaa kun me kummatkin lähdemme yhtä aikaa pois, mutta kun toinen poistuu ennen toista, niin sen vielä "suvaitsee"?

Eipä siinä muuta kuin treenaamista asian suhteen, nyt kun lomakin alkoi.

Hoitajan hoivissa

Hyvinhän se ilta ja yö meni! Hoitajan mukaan ainakin. Meillä venähti ilta pidemmäksi kuin oli tarkoitus, tultiin vasta kahden pinnassa takaisin. Kummatkin koiruudet tulivat sitten ovelle moikkaamaan ja hoitsu ja Myssla lähtivät samantien nukkumaan. Saivan käytin pissillä ja sitten ruvettiin mekin iltapuulle. Saiva taisi hieman murjottaa, kun ei ensin tullut kutsuista huolimatta nukkumaan vaikka yleensä sen suhteen ei ole ongelmia.

Yön mittaan oli ilmeisesti kovastikin remuttu menemään, pari vahinkopissiä oli tullut, mutta uloskin oli malttanut pyytää. Aikaisemmin päivällä Saiva oli oksennellut (seassa kiviä, johtuneeko niistä?), eli käytännössä kaikki syöty ruoka tuli ulos, mutta onneksi oli jo rauhoittunut illaksi.

Tänä aamuna likka malttoikin sitten nukkua melkein yhteentoista asti. Ja nyt on jälleen uinumassa. Eikä ihme.

Iso kiitos vielä hoitajalle avusta ja kiitos Mysslalle joka jaksoi tuota penikkaa!

Valituksia

Otsikko kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kerrotaan nyt kuitenkin tarkemmin. Tänään tuli isännöitsijältä kirje, jossa kerrottiin, että Saivasta on tullut valitus. Kuulema haukkuu ja haukkuu yöllä. Lisäksi valittaja oli suivaantunut siitä kun annetaan tehdä tarpeensa kerrostalon piha-alueelle. Hohhoijaa.

Ensinnäkäänhän, kuka hullu juoksuttaa pienen pennun joka pissihädän yllättäessä jonnekin kauas? Varsinkaan kun Saikkuli on justiinsa oppinu älyämään, että sisälle ei pissitä. Ei sitä siinä vaiheessa voi alkaa väkisin kiskomaan eri suuntaan, että hei se nurmikko EI ole sallittu, että mennään sellaiselle sallitulle nurmikolle. Ja sikarin pudotessa nurmelle ollaan se kyllä aina kerätty pois.

Toisekseen, likka ei haukkunut edes ensimmäisenä yönä, saatikka sitten yhtenäkään yönä sen jälkeen. Päivisin toki haukahtelee, pentu kun on, mutta ei ole koskaan pitänyt sellaista haukkuputkea päällä.

Noh, tasan tarkkaanhan tämä valittaja tiedettiin, soitto isännöitsijälle ja asia varmistui. Että tämä ei jää tähän. Pitää ottaa asia puheeksi ko. henkilön kautta. Mutta on se ihme asia kun ei voi tulla päin naamaa sanomaan asiaansa. Ja pitää vielä mennä valehtelemaan isännöitsijälle asti. Tai no, ainakin mennä kertomaan asioita, joita ei ole varmistanut todeksi.

Niin ja seinänaapureiden kanssa ollaan juteltu tästä haukkumisesta jo heti kun Saiva meille tuli. Ja jälkeenpäin ovat sanoneet, että ei kyllä mitään ole kuulunut heille asti. Kyllä pistää sapettamaan tämmöinen touhu.

Mutta iloisempiakin asioita. Huomenna tulee Saivalle hoitaja kun lähden herran kanssa pitkästä aikaa keikalle tuulettumaan. Joten Myssla tulee jälleen (kävivät tiistaina) kylään omistajansa kanssa. Saa nähdä osaako likka olla koiriksi.

Paukkuherkkyys?

Tultiin tuossa aikaisemmin tänä iltana lyhykäiseltä lenkiltä, joka siis meillä käsittää lähinnä hihnakäyttäytymisen opettelua ja ohitusharjoituksia (päätettiin nyt sitten, että yksinkertaisesti ei tavata yhden yhtä koiraa hihnassa, piste.). Niin tuli ehkä testattua - ainakin hieman - tuota paukkuherkkyyttä. Oltiin tultu juuri pihaan ja herra kaivoi palloa esiin leikkiä varten, kun jysähti kunnon pamaus. No, Kärkkäisellä alkoi joulunavaus ilotulitus ja jyske siinä sitten hetken jatkui, välillä kovemmin, välillä vaimeammin.

Ensimmäiseen pamaukseen reagoi: nosti päänsä maasta ja höristeli kotvan, mutta ei loppuihin jysäyksiin reagoinut ollenkaan. Siis todella kovasti jysähteli tuossa sisäpihalla, kuin olisi vieressä seisonut, tuntuivat pamaukset saavan lisää pontta rakennuksista. Itsekin taisin säikkyä enemmän kuin Saiva, joka näyttäisi sietävän varsin hyvin ilotulitusta, ainakin tässä vaiheessa. Siitä en tiedä kertooko nämä pamaukset sitten loppujen lopuksi mitään varsinaisesta paukkuherkkyydestä?

Saiva 3kk

Saatiin työllä ja vaivalla otettua ehkä jopa vähän edustava kuva 3kk vanhasta Saivasta. Tytöstä kun on niin hankala saada näköistänsä kuvaa kun on niin musta. Mutta saatiinpahan kuitenkin seisomaan! Sitä ei nimittäin olla opeteltu.

Rokotus

Nyt on ensimmäinen rokotus käyty hakemassa ja hienosti meni! Terve pentu, hieman hilseili kun oli niin jännää. Itse piikityksestä ei huomannut yhtään mitään, kun kiva täti antoi nameja nenän eteen. Lisääkin olisi pitänyt saada, eikä olisi malttanut lähteä poiskaan kun oli niin mukava täti.

Odottaminen oli aika kamalaa. Olisi ollut kivoja kaverikoiria vaikka kuinka ja osa yhtä innokkaita kuin Saivakin. Piti sitä paitsi odotella reippaasti yli puolituntia, teki aika tiukkaa pikku koiralle, kun ei päässyt tervehtimään muita.

Akuutissa käytiin rokotus ottamassa, joten kahden viikon päästä siis sinne tiemme taas vie, pentukerhoon!

Kouluttamisen ihmemaa

Paljon on kaikenlaista tänne jo tullut kirjoiteltua, mutta jos mainitsisi välillä jotain tuosta kouluttamisestakin. Se kun on yhteiselomme tukipilari ja peruskallio.

Istuminen: Saiva osaa hienosti istua, tulee siltä ihan luonnostaan. Ollaan lähinnä opeteltu liittämään toimintoon sanaa "istu" ja hienostihan sekin jo menee. Välillä ei malta jos on liian innoissaan herkuista. Ruokakupin saa kun on istunut ja ottanut katsekontaktin, välillä toinen niistä unohtuu. Hauskinta on, kun likka seistä töröttää ja napottaa tiukasti silmiin, tällöin pitää muistaa mainita "istu". Yleensä kuitenkin Saiva istahtaa ja ottaa kontaktin ilman käskyä. Sama systeemi pätee myös ulos lähtiessä.

Maahan: Tätä ollaan vasta vähän aikaa treenattu, mutta on se kyllä hankale homma! Ihan perinteisesti ollaan herran kanssa tätä kokeiltu, eli namia viedään kauemmas, jolloin Saiva hyppää sen perään, eli ei makaa. Tänään tapahtui kuitenkin läpimurto! Herra sai pikkukaverin maahan ja ilman mitään muita vinkkejä kuin tuo namin "kuljetus"! Tästä on hyvä jatkaa.

Tule -käsky: Tästä onkin jo ollut puhetta. Eli sujuu hyvin toisinaan, toisinaan taas ei ollenkaan. Olen liittänyt käskyn yhteyteen "äänimerkin", eli naksautan pari kertaa kielellä. Sisällä ollessa toimii, ulkona joskus. Aiemmin kuunteli käskyä paremmin, joten palasimme alkeisiin: sanotaan tule, silloin kun on jo tulossa.

Irti: Toimii esineisiin todella hyvin. Päästää sukan/kamerahihnan/ym. irti kun niin sanon. Ulkona ei toimi niin hyvin, varsinkaan iltaisin kun on kaverissa niin paljon energiaa. Kättä pureskellessa "irti" ei toimi niin hyvin. Tottelee kyllä usein, mutta... alkaa haukkumaan.

Ohittaminen: Ihmisten ohittaminen on ok, ainakin silloin kun on mielenkiintoisen hajun jäljittäminen juuri meneillään. Muuten haluaisi kyllä tervehtiä jokaista. Ollaan lähinnä kiinnitetty huomiota "tule":lla. Asiaan auttaa myös se, että kaikki ihmiset EIVÄT ala lepertelemään ja tunge väkisin silittelemään. Ollaan tultu herran kanssa siihen tulokseen, että olisi pitänyt hankkia "rumempi" koira.
Koirien ohittaminen hankalaa, pitäisi nimittäin päästä leikkimään. Saattaa myös istahtaa jeesustelemaan jos koirakaveri ei kiinnitä huomiota tai menee kaukaa ohi. Alussa pyrin siihen, että hihnassa ei koiria moikattaisi, mutta vahinko pääsi käymään ja nyt ollaankin lähinnä menty niin, että hihnan ihmispää päättää milloin tervehditään. Esimerkiksi eilen illalla Saiva huomasi suuren tanskandogin ja näytti suhtautuvan siihen varauksella, joten päätettiin sitten tervehtiä (tietysti ensin niin sovittuamme dogin omistajan kanssa), jotta Saiva näkisi että isoillekaan ei tarvitse rähistä.

Niin ja ollaanhan me myös opeteltu sellainen ihanan turha temppu, että kun käsi on nyrkissä niin herkun saa koskettamalla kättä tassulla. Hoksasi tämän todella nopeasti alun raapimisen ja puremisen jälkeen, että vaikeutettiin, että kummatkin kädet olivat nyrkissä edessä ja vain toisessa oli herkku. Tämänkin hoksasi nopsaan, joten nyt onkin sitten vaihdettu välillä herkun paikkaa kädestä toiseen. Tämä temppu onnistuu myös vaikka käsi olisikin ylhäällä, eli kuonon korkeudella.

Lumileikkejä

Aamuinen pissireissu olikin jännempi kuin yleensä, kun oli lunta maassa! Onhan sitä aiemminkin ollut, mutta ei niin paljon, että siinä olisi voinut peuhata. Ja olipahan muuten lystiä!

Kuvassa peuhaaminen keskeytyi, kun piti pysähtyä taas katselemaan mielenkiintoisia asioita. Kutsumme tätä ilmiötä herran kanssa jeesusteluksi.

Seinän järsintää ja ilmavaivoja

Mielenkiintoista tämä yhteiselo koiruuden kanssa kyllä on. Ei voi muuta sanoa. Nyt kaveri uinailee lattialla ja päästelee kauhean hajuisia paukkuja. Eilen syöttämäni liha oli ilmeisesti jo hieman pahaa, heitinkin sen kyllä pois heti kun hoksasin, että haisee hiukan omituiselle. Tänään onkin sitten Saivaa kovasti pierettänyt ja on ollut sikarit hiukan löysempiä kuin yleensä, useamminkin niitä näyttää tulevan. Yleensä isompi hätä on ollut noin kolmesti päivässä, mutta nyt kun vaihdettiin ruokamerkki ja oli vielä tuo liha-episodikin, niin on tullut huomattavasti useammin. Noh, eiköhän tuo tuosta rauhoitu.

Ulkosalla viereisellä tiellä on kovasti tehty tietöitä ja sekös on Saivasta ollut mahdottoman mielenkiintoista! Tyttelillä on koominen tapa istahtaa AINA, kun näkee jotain katsomisen arvoista. Eli vaikka olisi kuinka tiivis nuuskiminen/leikkiminen kesken, niin aina sen voi lopettaa ja istahtaa söpösti takapuolelle katsastelemaan, että mitäs tapahtuu. Työmiehistä tämä on todella huvittavaa. Viimeksi tänään oli eräs mukulakivien laittaja vilkutellut (ja naureskellut) Saikkulille, kun tyttö oli istua napottanut katselemassa miekkosen touhuja.

Eilen jätettiin Saiva vaihteeksi yksin kämppään. Onhan tätä tietysti aiemminkin tehty, mutta nyt se keksi syödä seinää, hups. Onneksi hampaat on sen verran pienet, että jäljet saa peitettyä. Muuten yksinolot ovat menneet ihan mukavasti. Ollaan jätetty mp3 nauhoittamaan keittiön pöydälle, että voidaan sitten kuunnella mitä typykkä on täällä tehnyt. Lähinnä hiukan vinkumista ensi alkuun ja kerran on haukkunut (ilmeisesti nukkea, jota ei yltänyt syömään. Siirrettiin se piiloon niin ei ole haukahdellut). Makuuhuoneen ovi laitettiin tänään kiinni, kun lähdettiin pois. Saiva kun on oppinut hyppäämään sängylle, eikä vielä luoteta siihen, että se siellä on kunnolla.

Rokotusajan varasin tytölle tänään, huomenna ostamaan matolääkettä. Saas nähdä mitä se siitä tuumaa. Ajateltiin myös, että tänään olisi kylpypäivä! Pitää opettaa kaveri pesuhommiin. Lisäksi kun on masu ollut aavistuksen löysällä, niin pitkissä persauskarvoissa on hiukkasen kakkia, niin pestäänpä ne samalla pois. Suihkussa on käynyt meidän kanssa aiemminkin, ettei suihkuava vesi tulisi kauhistuksena. Tykkää kovasti saalistaa pisaroita, joten jospa pesu ei olisi kovin kamala kokemus.

Reissun jälkimaininkeja

Ensimmäinen isompi matka on nyt sitten takana päin. Eilen, sunnuntaina, kotiuduttiin myöhään. Heti kun päästiin sisälle niin pikkuinen paineli nukkumaan sängyn alle.

Automatkoilla ei nukkunut yhtään. Lähinnä katseli ikkunasta ulos sen verran mitä nyt näki katsella, ja pötkötteli sitten välillä. Autoilu yhteen suuntaan kesti kuitenkin kolmisen tuntia, joten ilmeisestikin Saivaa jännittää vielä tuo auton kyydissä oleminen. Turvavaljaissa matkustettiin takapenkillä, ei vinkunut eikä yrittänyt etupenkille. Autoon meneminen on kyllä vielä työn takana. Kiertää auton kaukaa, eikä auta herkut, ei.

Nita -laikalla oli juuri juoksut alkaneet niin se ei viitsinyt Saikkulin kanssa leikkiä. Ensin haukkui ja säikytteli pientä, mutta kun Saiva alistui Nitakin sitten malttoi haistella (hei! tämä onkin vauva!) ja nuolla. Pilvi ei talon sisällä leikkinyt, mutta ulkona oman reviirin ulkopuolella sitten jo pystyikin leikkimään, lähinnä jahtaamista. Pepi on sen verran arka kaveri, että se ei leikkinyt ollenkaan eikä halunnut edes haistella tytteliä. Lähinnä rähisi jos Saiva erehtyi menemään liian lähelle.

Mökillä Saiva saikin sitten juosta! Oli muuten onnellisen näköinen kaveri, kun paineli menemään pitkin mättäitä. Oli niin hauskaa, että ei olisi halunnut totella käskyjä. Tuli siis todistettua se, mitä ollaankin epäilty: likka on luupää. Ei korvaansa lotkauttanut kun huutelin luokse. Lähti myös yllättävän kauas juoksemaan, mutta kävi kuitenkin katsastamassa missä ne muut on. Mökiltä lähtiessä piti mennä piiloon ja huudella vähän sieltä ennen kuin tuli luokse. Eli kovaa treeniä vielä tämän kanssa on edessä. Aiemmin on yllättävän hyvin mennyt luoksetulot, mutta nyt antoi merkkejä itsepäisyydestä ja varsinkin valikoivasta kuulosta.