Ollaan nyt parina viime tiistaina käyty Hilpan kanssa täkäläisen pk-seuran hakuporukan mukana etsimässä ihmisiä. Ryhmään vapautui tilaa, kun tuttavamme Alma-porokoira muutti toisaalle ja mehän toki heti tartuimme tilaisuuteen lähteä tutustumaan toimintaan, kun alkukesän hakuviikonloppu meni niin mukavasti. Saatiin lupa tutustella rauhassa ja sitten päättää jatkammeko, mutta porukka vaikuttaa sen verran mukavalta ja touhu Hilpalle sopivalta harrastukselta, että eiköhän me tuossa jatketa. (Vaikka emäntää vähän hirvittääkin, kun paikalla ei ole varsinaista kouluttajaa, vaan ite häätyy reenaukset pähkäillä, hui.)
Kirjaan itselleni näitä treenikertoja ylös, jotta ei tartte ihan kaikkea muistaa, että mitäs sitä onkaan viimeksi tehty ja mitä pitäisi treenata. Toki voisin kirjoittaa nämä johonkin vihkoon, mutta toisaalta jollain lukijalla saattaa olla vaikkapa jotain vinkkiä, mistä voimme ottaa onkeemme, joten siksi nämä kirjoitukset näin julkisesti. Pahoittelut teille, joita treenien lukeminen ei kiinnosta, voitte skipata nämä suosiolla.
Ensimmäisellä kerralla otettiin ihan aluksi makkararinki, jotta ryhmän "koossapitäjä" - ja muutkin - näkisivät vähän millainen koiruus on kyseessä, jotta osaisivat sitten neuvoa meidät alkuun. Hilpa kävi jokaisen luona kertaalleen, mutta nokka veti metsään päin. Taisi olla hieman liian tylsä harjoitus? Helpoin maalimies oli sellainen, joka lähti koiran luota iloisesti hölkötellen metsikköön ja meni sitten kyykkyyn. Vaikein oli sellainen, joka meni piiloon sillä välin kun mie käpsyttelin Hiipan kanssa kauempana. Taisipa maalimies olla ihan 50 metrissä kyykyssä. Hilpa sai vainun, mutta tarvitsi hieman tukea alussa (vai halusiko odotella emäntää, ei ole nimittäin niin helposti irtoava kuin Saiva). Mutta hienosti se meni! Otettiinkohan me 4 maalimiestä yhteensä. Hirvikärpäsiä 0.
Tällä viikolla oli toinen kerta ja otettiin partio. Kaksi maalimiestä meni metsikköön etukäteen ja me tultiin Hipsun kanssa perästä koira vapaana. Lähdettiin kiertämään aluetta suht reippaasti keskilinjan oikealla puolella (maalimiehet oli syvällä vasemmalla). Hilpalla on juoksut ja se nuuskuttelikin paljon edellisten koirien ja varmaan ihmistenkin jälkiä. Ehdittiin melkein alueen päähän, kun pikkulikka sai ilmavainun ja lähti etenemään, akka perässä hyppelehtien. Kerran se taisi vilkaista minun suuntaan, mutta jatkoi reippaasti ilman kehotuksia matkaa, ja kerran pysähtyi pariksi sekunniksi korkeamman mättään päälle tarkistamaan kenties suuntaa. Melko haastava maasto pienelle koiralle, kun suopursut ylsi meikäläistäkin välillä rinnuksiin asti. Mutta ukko löytyi vauhdikkaasti!
Palattiin keskilinjalle ja sitä ehdittiin kävellä yli puolen välin takaisin etulinjalle päin, kun H sai vainun. Ensin se kirmasi umpipiilolle, joka oli vielä edellisten koirakoitten jäljiltä ojanpohjalla. Totesi sen tyhjäksi ja jatkoi samantien matkaa oikeaan suuntaan. Tämä ukko olikin syvällä, reippaasti yli 50 metriä keskilinjalta, mutta sieltähän se löytyi sekin, vaikka taas piti yhdessä välissä varmistaa, että mie oon takana tulossa. Molempien maalimiesten luokse päästääkseen Hilipan piti ylittää oja, mikä ei ollut tättähäärälle ongelma. Maalimiehiä 2. Hirvikärpäsiä 1. Pätevä pieneläin minulla. Nyt kun vain keksisin mitä ens kerralla touhutaan!