Naalinpoika sairastaa

Miun pieni Hippiäinen on kipeänä. Tultiin eilen illalla lomareissulta ja koirat vetäytyivät heti nukkumaan sängyn alle jättäen minut purkamaan laukkuja. Kun sitten aloin laittelemaan iltaruokaa, pujahtivat tytöt sängyn alta ja kauhistuin nähdessäni Hilpan nassun.

Kuva on räpätty kännykällä joku tovi kyytabletin antamisen jälkeen eli turvotus on vähän ehtinyt laskea. Ennen kyytabun antamista kävin mielessäni läpi päivän tapahtumat ja pystyin sulkemaan kyyn puremisen pois vaihtoehdoista. Ampiaisen tai muun ötökän pisto vaikutti suhteellisen todennäköiseltä, koska oltiin kotimatkalla pysähdytty tapaamaan Toukoa ja hengailtiin ulkosallakin oikein lämpimässä auringonpaisteessa (kuitenkin kokoajan hihnassa). Kello oli jo paljon, kun turvotuksen huomasin, ja meillä päin on tunnetusti törkykallis ja kyseenalaisen maineen omaava päivystys, joten tabu kitusiin ja pyyhkeen sisään taiteltu lumipussi poskea vasten ja odottelemaan. Hengitystiet eivät olleet missään vaiheessa vaarassa turvota. Pahin turvotus oli vasemman silmän seudulla, joka turposi umpeen, mutta myös kuono ja toisenkin silmän seutu turposi.

Valvoskelin pitkin yötä ja seurasin turvotuksen laskemista ja koiran vointia. Onni on suvaitsevainen työpaikka, joten pystyin ottamaan koirat töihin mukaan tänä aamuna, jotta sain seurattua Hilpaa. Ja onneksi otinkin, sillä Hilpa oli todella nuutunut ja sitten se oksensikin rajusti. Turvotus oli laskenut, mutta soitin silti tässä vaiheessa eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo tunnin päähän.

Käyttäessäni Hilpan aseman pihalla pissalla se hinkkasi naamaansa pitkin hankea, eli kutinaa sillä edelleen oli. Myös toimenpidehuoneessa se kertaalleen hinkkasi silmäkulmaansa etutassulla. Muuta vikaa siitä ei löytynyt. Limakalvot terveet, ei lämpöä, keuhkot normaalit, eikä suussa ja silmissä näkynyt mitään outoa tai ylimääräistä. Verikokeita ei vielä tähän palaan otettu. Hilpa sai selkeän kutinan takia kortisonipiikin ja myös oksennuksen estolääkkeen. Nyt se nukkuu levollisena säkkituolissa. Jos oireet jatkuvat huomenna, niin soittamalla saan kortisonireseptin, jolla pärjätään viikonlopun yli ja tutkitaan lisää ensi viikolla. Toivottavasti tämä nyt kuitenkin olisi vain ötökän pisto ja huomenna oltaisiin jo normaalien kirjoissa. Käynti maksoi rapiat 70 e, jossa tosin mukana myös resepti Bravectoa varten.

Kennelyskä kylässä

Toista kertaa miun koirahistorian aikana tässä taloudessa poettiin kennelyskää! Vaikka niin mie koitin vältellä mahdollisia tartuntapaikkoja ja -koiria, kun kuulin, että sitä on nyt kovasti liikkeellä, niin eikö mitä. Hilpa-raasu alkoi yskimään viime viikon maanantai-iltana

Myöhään maanantai-iltana (lue: yöllä) hoksasin tehdä Hilpalle höyryteltan. Laitoin koiran kevythäkkiin, keitin sankoon vettä ja asetin sankon kevythäkin eteen. Koko komeuden päälle nakkasin vanhan päiväpeiton. Sielläpä sai nassikka sitten pötkötellä 15-20 min. Hiljaista oli, joten kaipa homma oli ihan miellyttävää. Tätä hoitoa jatkettiin pari päivää, kunnes oireet alkoivat helpottaa. Lisäksi molemmat tytöt saivat viikon kuurin valkosipulia ja hieman lisää D-vitamiinia.

Ulkoilut otettiin rauhallisesti. Käytiin 15-30 min rauhallisilla kävelyillä, kuljettiin hissuksiin ja molemmat saivat haistella normaalia enemmän. Meillä ei mitenkään toimi niin, että käyttäisin Hilpan vain tarpeilla ulkona, koska se on tarkka kakkapaikan valinnasta: mikä tahansa lähipusikko ei kelpaakaan ellei ole ihan järkyttävä hätä, ja miun eloa sanelee esimerkiksi työajat. Siksipä aamuisin käveleksittiin puolisen tuntia, jotta hommat varmasti tulee tehtyä. Ulkona Hilpa ei yskinyt juuri lainkaan.

Ma-ti ja ti-ke väliset yöt oli pahimpia, aamulla köhä aina rauhoittui. Ekana yönä yskä oli hakkaavaa ja kuivaa, en itsekään nukkunut juuri lainkaan, joten ei varmasti koirakaan. Toisena yönä sitten alkoi liman kakominen, onneksi suurin osa osui lattialle nakkaamalleni vanhalle lakanalle. Yöunet jäi vähiin. Keskiviikkona alkoi helpottaa ja torstaina yskähteli vain jos innostui liikaa. Loppuviikon aikana oireet hävisivät kokonaan, mutta tämä viikko on otettu/otetaan vielä normaalia rauhallisemmin. Tosin ehkä mie jo sunnuntaina kuitenkin haluan käydä metsälenkin Hilpa irti. Saiva näyttää säästyneen yskältä kokonaan, koputan vielä varuiksi puuta!

Uusi vuosi ja parantelua

Uusi vuosi vaihtui varsin rennosti. Saiva ei edelleenkään korvaansa lotkauttanut raketeille ja Hilpakin, joka ensimmäistä kertaa raketteja kuuli ja näki, vain kuulosteli paria ensimmäistä pamausta, mutta sen jälkeen oli kuin ei mitään. Lenkillä käytiin ennen kuutta, jolloin ei vielä paukkunut ja seuraavan kerran sitten puoli yhden aikaan yöllä, jolloin raketit pamahtelivat kovastikin kerrostalojen välissä. Hyvin meni siis, toivottavasti Piippa on jatkossakin yhtä lunkisti.

Saiva alkaa parantua kivasti. Haava näyttää hyvältä ja tänään oli jo ulkona pirtsakampi, tähän mennessä se siis on ollut varsin perässä vedettävä löntystelijä, vaikka toki ollaan käyty vain pissatuslenkkejä. Hieman jännitin, että vetääkö sillä vatsan ummelle, kun meni melkein se kaksi vuorokautta ennen kuin tuli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kakkis. Tulihan se kuitenkin lopulta.

Ensimmäisen yön jälkeen en ole sillä tötteröä päässä pitänyt, sillä Saiks läähätti ja kuolasi aamuyöhön asti raskaasti ja nukkui sittenkin vain muutaman tunnin ennen kuin aloitti uudestaan läähättämisen. Ei huvittanut valvoa toista 21 tunnin putkea, joten tuunasin Saivalle toisen paidan, joka ulkoilupaidasta poiketen peittää peräpään paremmin ja estää varmasti nuolemisen.

Ulkoilupaidan tein siis niin, että leikkasin paidan selkäpuolelta pari kaistaletta ja ompelin ne helmaan renksuiksi, joista voi pujottaa takajalat läpi, että paita pysyy paikallaan. Paidan helma suojaa haavaa ulkoillessa kuralta, mutta mahdollistaa tarpeiden teon.

Katu-uskottava Amorphiksen ulkoilupaita

Sisäpaidan laitan koiralle nurinpäin päälle, eli takajalat hihoista ja häntä päänsuusta. Kaventelin tätä paitaa reilummin, ettei jäisi turhia rakoja, joista kieli voisi lipsahtaa masun puolelle. Helmaan ompelin kujan ja pujotin siitä narun, että saan kirrattua helman kainaloiden taakse. Tämä viritelmä pysyy melko hyvin paikallaan, mutta lisäksi laitoin vielä juoksupöksyt päälle varmuuden vuoksi, kun näytti että paita yksinään näytti toisinaan hieman valahtavan. Parastahan olisi ollut tehdä haalari, mutta siihen ei taidot riittäneet, mutta näillä näytetään pärjäävän.

Sisäpaidan sovittelua

Hilpa on antanut Saivan olla suhtkoht rauhassa. Tänä aamuna ensimmäistä kertaa yritti laittaa leikiksi ja hyppi Saivan niskaan, mutta uskoi kieltoa ja purin suurimmat leikki-innot sitten itse Hiipan kanssa. Koirapuistossa oisin käyttänyt penikan eilen illalla juoksemassa, mutta mokoma vain nuuskutteli ja pöhähteli pimeässä kaikelle mikä vähänkin liikahti, eikä muuten kiva vinkupallo kiinnostanut paria juoksupyrähdystä enempää.

Hilpakin halusi askarrella: neulatyynystä tuli entinen

Potilas Saarinen

Saivalta lähti tänään kohtu veks. Operaation myötä lompsa köyhtyi huikeat 468e, mutta koira on kotona oltuaan klinikalla viisi tuntia. Hilippa oli niin iloinen kotiin palanneesta siskosta, että pissasi kahteenkin kertaan alleen, mutta on sen jälkeen keskittynyt puristerenkaaseen, jonka sai ennen kuin lähdin Saikkua hakemaan. Seuraavaksi operaatio haavasuojapaidan ompelu, koska Saiva ei todellakaan arvosta kartiota pätkääkään.

Kohtutulehdus

Saiva on ollut pari päivää vähän vaisu, mutta se on siltä normaalia valeraskauskäytöstä, joten en ole siitä suuremmin huolestunut, kun on kuitenkin reippaasti kulkenut lenkillä ja syönyt ja juonut normaalisti. Tänään kuitenkin kotiuduttiin Kemistä ja annoin likoille dentasticksit, niin Saiva jätti matolle jälkeensä verisen läntin. Eipä tarvinnut edes kalenteria vilkaista, kun päätin soittaa eläinlääkäriin. Saatiinkin Tuhatjalkaan aika heti tunnin päähän ja kun oltiin ajoissa paikalla niin päästiin myös etuajassa sisään.

Saikkosen lämpö oli normaali, samoin limakalvot, mutta aristi hieman vatsanseutua ja emätin oli aavistuksen turvonnut, minkä huomasin itsekin, kun tilanteen kotona tsekkasin. Ell otti näytteen ja kävi sen tutkimassa, itsehän olin jo varma tuomiosta tässä vaiheessa. Tulehdushan siellä kohdussa oli ja ell sitten sanoi että haluaisi röntgenillä katsoa, että miten laaja kohtu on, jotta osataan suunnitella hoitoa. Eipä siinä kun Saiks röntgeniin (en saanut mennä kaveriksi, nyyh), minkä jälkeen todettiin, ettei tilanne vaadi välitöntä leikkausta vaikka kohtu selkeästi näkyikin, vaan rauhoitetaan tulehdus ensin antiobiooteilla ja leikataan sitten. Saivaa ei ole tarkoitus pennuttaa, joten otetaan samantien kohtu pois, niin ei tule seuraavia juoksuja, joiden jälkeen vaiva voisi uusiutua pahempana.

Nyt siis kaksi kertaa päivässä antilooppia, kerran päivässä kipulääke ja pyhien jälkeen varaan ajan leikkaukseen. Euroja paloi 175 edestä. Seurailen tässä pari päivää pikkumustan vointia, että jäämmekö varalta Kuopioon joulunajaksi vai lähdemmekö alkuperäisen suunnitelman mukaan käymään kotona Kainuussa.

Amppareita ja vatsatautia

Pohjoisen reissulla Saiva kehitteli itselleen jonkun taudin (tai sitten söi jotain todella epäilyttävää), johon kuului oksentelua ja löysää vatsaa. Se alkoi ripulilla, jonka laitoin reissaamisen piikkiin, mutta sitten alkoi oksentaminenkin, joka ei kuitenkaan ollut niin jatkuvaa/rajua, että uskalsin odottaa sen puolitoista päivää (?), että päästään "sivistyksen" pariin. Oulussa sitten ensiapuna kokeilin kaurapuuroa, joka pysyikin sisällä, mutta seuraavaa puuroannosta ei halunnut syödä. Sitten tultiinkin jo kotiin ja päätin laittaa Saikkosen canicurille, joka kesti sen kaksi vuorokautta. Seuraavaksi riisiä lihaliemellä yhden päivän ajan, jonka jälkeen laitoin ihan aavistuksen lihaa sekaan, mutta se taas tuli ylös. Tässä vaiheessa soitin eläinlääkäriin (lauantaiaamu) ja yhdessä päädyttiin siihen tulokseen, että syötän ainakin kaksi päivää riisiä ennen kuin laitan lihaa tai i/d-ruokaa sekaan.

Riisi pysyi sisällä, kuten ennenkin, ja nyt Saiva on syönyt jo kolme annosta riisiä lihalla eikä ole oksentanut ja kakkiskin alkaa olla normia. Jej! Koko sairastamisen ajan koira on muuten ollut pirteä, hieman ehkä väsynyt, eikä ole päässyt kuivumaan. Kovasti se on laihtunut, mutta jospa se pääsisi normaaliin painoonsa, kun nyt pikkuhiljaa uskallan antaa vahvempaa sapuskaa.

Hilpa jatkaa itselleen tyypillisiä otteita ja on jatkuvasti jossain pulassa. Vastottain se metsälenkillä suututti ampiaiset ja luulin sen selvinneen säikähdyksellä, mutta parin tunnin päästä kotosalla se alkoi kiljua eikä laskenut toista etusta maahan. Kyytabua ääntä kohti ja jonkun ajan päästä helpotti. Voi voi, mihinhän tuon kanssa vielä joutuu. Verrokkina että Saiva ei ole koskaan tarvinnut kyytablettia (koputan puuta).

Viikonloppuna meillä onkin sitten maisemanvaihdos edessä. Siitäpä lisää sitten tuonnempana!

12

Saivalla alkaa yskä helpottamaan, mutta toistaiseksi se on saanut pärjätä vielä lyhyillä pissalenkityksillä ja rauhallisella aktivoinnilla. Liikunnan puute alkaa Saivaa ärsyttää, mutta toistaiseksi se on tyytynyt niskoitteluun hihnassa ja murhaaviin katseisiin, eikä ole pistänyt sen suuremmin ranttaliksi. Hilpan kanssa ollaan käyty kerran päivässä pitkällä ja lyhyellä lenkillä, iltapissatus on hoidettu yhdessä Saikkulin kanssa. Tutuilla poluilla Hilippa irtoaa melko kauas - tosin ei niin kauas kuin S, ja vieraammilla poluilla kulkee aivan vieressä. Kivasti se odottelee ja kuulostelee missä mie kuljen. Alla olevat kuvat ovat eiliseltä.

Näkökentässäni on jotain...

Uiminen ei tänään huvittanut - kumma kyllä

Tästä ylös -

 - ja tästä alas!

Retkikoiran taimi

Ja tänään napsahti mittariin ikää jo 12 vk. Eiliseltä seisomis- ja liikekuva, tältä päivältä nassua.

Rokotuksilla

Hilpa kävi tänään hakemassa ekat rokotukset vähän ennakossa. Nitalle haettiin lääkettä hiivaan, joka iski sen tassuun, joten ajattelin, että sama ottaa Hilpa kainaloon ja tuikata samalla käynnillä rokotteet niskaan, ettei tartte toista kertaa samalle viikkoa maksaa käyntimaksua. Hilpan osuus 89e loppusummasta jotain 30e luokkaa, kun käyntimaksu puolitetaan mun ja porukoiden kesken.

Hips käyttäytyi ihan hyvin, toki oli vähän tylsää, kun piti ootella, että Nita tutkitaan ensin. Ell kurkisti korvat, hampaat, silmät, sydämen ja lämmönkin. Hampaiden katsominen oli vähän tuskallista (lue: jouduin pitelemään), lisää treeniä siis. Itse piikki aiheutti inahduksen, mutta hyvinhän tuo vielä pöydällä pönötti, eikä ollut kiire pakoon. Hilpa ei kyllä muutenkaan ota erityisen raskaasti tämmöisiä asioita. Se vasta kaatoi päällensä pienen jakkaran telmutessaan sisällä ja jäi hetkeksi jumiin sen alle. Kauhealla kiljunnalla pakoon, mutta sitten meni heti takaisin katsomaan, että mikä iski.

No takaisin asiaan. Eli lääkärin täytellessä tietoja Hilippa katsoi "hienosti" mallia Nitasta, joka oli syvästi sitä mieltä, että hänen yksityisyyttään on vakavasti loukattu ja täältä lähdetään pois vaikka ryömimällä. Siinä sitten istuttiin vierekkäin nokat ovea kohti ja piipattiin. On se kiva, kun isot koirat näyttää miten missäkin käyttäydytään - not.

Meidän kaikki kivat suunnitelmat (Hilpan kasvattajan vierailu + retkeily sekä Saivan mejä-koe ja Hilpan pentutreffit) peruuntuivat tältä ja seuraavalta viikolta. Jee, en ois halunnukaan mitään noista, varsinkaan mejä-koetta, joka todennäköisesti siirtyy ensi kesään saakka. Syvä ärsytys. Saiva nimittäin päätti napata jostain kummasta itselleen elämänsä ensimmäisen kennelyskän, joten Saiva on ekaa kertaa sairas. On se kumma, kun mokoma tauti iskee kaikesta varovaisuudesta huolimatta täällä perähikiällä, kun taas Oulussa selvittiin sairastumatta vaikka epidemia jylläsi ympärillä. Mutta tämmöistäpä tämä on koirien kanssa. Nyt vaan toivotaan, että päästäisiin mahdollisimman vähällä sairastamisella. Saiva oli ekana yönä (la-su) melko huonona, yski paljon ja kakoi limaa, mutta sen jälkeen on onneksi helpottanut. Tänään se oli jo sitä mieltä, että pitkälle lenkille lähdetään, mutta emäntä ohjasti tyynesti kotia kohti. Törkeää koiran tarpeiden laiminlyöntiä, Saikkonen tuntui katseellaan sanovan.