Kehityskuvatuksia

Hiljaiseloa ollaan vietetty koirain kanssa. Mie päivät töissä ja helteitä on piisannut, joten olen panostanut pitkiin aamulenkkeihin, kun iltaisinkin alkaa väsy painaa jo varhain. Mökillä käytiin pari viikonloppua takaperin ja kuviakin tuli otettua, josko tässä flunssan kourissa jaksaisin ne vielä tän viikonlopun nimiin käydä läpi. Torstaina käytiin helteestä huolimatta pikaisesti vähän treenailemassa Alman ja emäntänsä kanssa. Eihän siitä mitään tullut, kun ei oikein löytynyt keskittymiskykyä kummastakaan koirasta. Almasta otin 1v kuvat ja Alman emäntä sitten ystävällisesti otti miun koirista seisomapotretit.

Tässäpä treenikamu Alma.

Ja S. Aikkonen kuukautta vaille viisi(!) vee. Päivitin samalla Saivan infosivun, Hilpalta päivitinkin jo aiemmin.

Sekä Hilipaloo 1v 2kk.

Perushuollon (kynsienleikkuu, harjaaminen) lisäksi sain tänään aikaiseksi hierottua Saivan. Jostain syystä se menee aina toispuoleisesti jumiin niin, että toinen lapa ja vastakkaisen puolen kankku. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta nyt ei jumit ollu pahana, joten josko oisin saanu itse ne avattua.

Viimeaikoina on omien murheitten takia tullut hieman laiminlyötyä koiria. Lenkillä ollaan tietysti käyty, koirapuistossakin juostu ja aamuruoan ne saavat aina kongeista. Mutta jotain muutakin puuhaa sitä haluaa otuksilleen tarjota, joten otin itseäni niskasta kiinni. Hoksasin, etten ole tainnut Hilpalle koskaan piilottaa nameja pitkin asuntoa, mikä on yksi Saivan lempipuuhista sisätiloissa. Joten kävin suljetun oven takana piilottamassa ensin nameja Saikulle ja päästin sen sinne puuhailemaan sillä välin, kun piilotin Hilpalle nameja toiseen huoneeseen. Se sai vielä helpotukseksi kulkea perässäni ja nappasikin monta namia heti, mutta kaikkiin ei ehtinyt mukaan. Laitoin sitten namipussukan pois ja Hilpa pari sekuntia mietittyään lähti nuuskuttelemaan ympäri huonetta loppuja nameja etsimään. Blondi hoksasi nopsasti jutun juonen.

Ouluvieraita

Joskus kun elämä oikein kovasti potkii päähän, on ihanaa saada vanhoja ystäviä kylään. Suuret kiitokset Mysslan ja Kelmin sekä Muston, Sallin ja Vannin emännät vierailustanne.

***

Taistelu punkkeja vastaan

Kuopion punkkikannan tiheys ja ärhäkkyys on tullut itselleni yllätyksenä. Toki tiesin, että niitä täällä on enemmän kuin Kainuussa tai Oulussakin (josta neljän vuoden asumisen saldona 1 punkki), mutta että täällä niitä näin kuhisisi! Ite olen vältellyt korkeita heinikkoja parhaani mukaan, mutta silti olen löytänyt itsestäni kipittelemästä kaikkiaan kolme punkkia, onneksi kaikki kipittelyvaiheessa.

Punkkitorjunta tuli siis ajankohtaiseksi aikaisin keväällä, kun ensimmäisen punkin koirista löysin. Pantoja en tykkää käyttää täyspäiväisesti, en siis punkkipantojakaan. Miulla on liikaa kauhukuvia päässä, että keskenään kisuavat koirat jäävät leuoistaan toisen pantaan kiinni. Paikallisvaleluliuokset on siis meidän juttu ja aloitin kokeilemalla hieman luonnonmukaisempaa (koiraystävällisempää?) ratkaisua eli Symppistä. Olin saanut siitä hyvää palautetta ja innostuneena lykkäsin ainetta koirien niskaan. Vähän reilu viikon päästä uusin käsittelyn, kun pikaisesti kaverin kanssa pitämäni palaverin jälkeen tulin siihen tulokseen, että annostelin ainetta liian vähän. Punkkien määrä koirissa oli nimittäin, jos nyt ei valtaisa, niin ainakin kohtuuton. Punkkien nyppiminen oli oikeastaan päivittäistä, molemmista koirista. Hilpaan Symppis taisi tepsiä hieman paremmin kuin Saivaan, sillä siinä punkkeja ei välttämättä ollut aivan joka päivä. Tai sitten Saivan tapa mennä syvälle puskaan tarpeilleen oli se perimmäinen syy.

Toisen Symppis-satsin jälkeen vaihdoin uuteen valmisteeseen Exprolineen, jossa on sama vaikuttava aine kuin Effiprossa ja Frontlinessa. Enää punkkeja ei ole ollut joka päivä koirissa. Hilpasta olen löytänyt yhden kiinnittyneen, mutta se näytti kärsivältä, ja yhden niittyjuoksentelun jälkeen löysin siitä 7 punkkia (!), mutta yksikään ei ollut pureutunut kiinni. Saivassa on ollut kiinnittyneenä muutama punkki ja lisäksi olen löytänyt yhden pullean punkin lattialta, jonka "isäntäeläimestä" minulla ei ole käsitystä. Veikkaan Saivaa sillä sen kaulus on oikea ryteikkö, missä on tiheitä villaisia kohtia paljaampien kohtien keskellä ja sieltä on punkkeja vaikea erottaa tahi sorminkaan tuntea. Nyt ihan lähiaikoina ei ole Saikkosestakaan puutiaisia löytynyt.

Tänään oli taas käsittelyn uusinnan aika. Hilpalle oli vielä Exprolinea pipetillinen, mutta Saivalle lykkäsin Effiprota niskaan, kun lähiapteekista ei tuota edukkaampaa saanut. Josko mokomat vihulaiset pysyisivät näillä eväillä kurissa.