Viikon vieras: Sani

Veljeni perhe oli meillä viikon verran kylässä 21.-27.7. Tällä kertaa mukana oli myös pohjanpystykorva-beaglemix Sani, joka on tullut blogin lukijoille tutuksi koirana, josta Saiva ei niin hirveän paljon perusta. Tästä syystä Hilpa sai tutustua Saniin takapihalla Saivan ollessa sisällä. Sitten tehtiin vaihdos ja Saiva kävi moikkaamassa Sanin ilman Hilpaa ja sitten vielä laitettiin isot tytöt sisälle hetkeksi ilman provosoija-Pilveä ja Hilpaa ja vasta sitten otin Hilpankin sisälle ja vasta hyvin paljon myöhemmin Pilvi päästettiin pois makuuhuoneesta. Melkoinen järkkäily, mutta kyllä se kannatti. Ei ollu mitään ylimääräisiä pärinöitä Saivan ja Sanin välillä, hieman jäykistelyä, mutta se saatiin katkeamaan sanallisella puuttumisella, ja tytöt leikkikin jossain välissä kahdestaan. Yllättävän monta päivää menikin ennen ensimmäistä rähähdystä, mutta sekin oli meidän ihmisten vika, kun ei oltu tilanteen tasalla. Saiva ei ollenkaan tykkää siitä, että Sani murisee leikkiessään Hilpan kanssa. Saiks syöksyy heti tilanteeseen, ei käy Sanin päälle, mutta menee siihen väliin ja sitä taas Sani ei siedä ja rähähdys on valmis. Rähinä oli kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin ja sen jälkeen pidin Saivan tiukasti käskyn alla aina kun Sani intoutui Hilpan kanssa leikkimään. Muilta osin vierailu sujui yllättävän rauhallisesti.

Tässä kuvia toiselta kyläilypäivältä, kun käytiin mökillä pyörähtämässä.

Vähän keskustellaan..

Sani puljaa ja Hilpallakin tekis mieli.

Arktiset pystykorvaiset kanervakoirat.

Ihmislapsen osalta meni myös kivasti. Aluksi Hilpa oli erittäin kiinnostunut puolivuotiaan kiinteistä ruuista, mutta tarpeeksi monen kiellon jälkeen uskoi, ettei vauvan ruoka ole sama asia kuin koiran ruoka. Hips pureskeli vain yhden vauvan lelun, mutta ei aiheuttanut muuta hämminkiä. Toki penikkaa pidettiin tarkasti silmällä silloin kun lapsi istui sitterissä tai kellotteli lattialla. Lasta kiinnosti kovasti Hilpan valkoinen hännänpää ja pari kertaa ehtikin tarttua siihen, mutta Hilpa ei ollut asiasta moksiskaan. Saiva puolestaan oli jälleen oma varma itsensä vauvan seurassa, eikä ollut moksiskaan kovista otteista, vaan vaihtoi tyynesti paikkaa kun alkoi kyllästyttää. Yhdessä vaiheessa Saiva asettui lapsen viereen makaamaan eikä korvaansa lotkauttanut, kun sai useampaan otteeseen potkaisun päähän.

Viikonloppuna keli oli parempi ja oltiin mökillä koko porukka pari yötä.

Minni on kypsässä päälle 9kk iässä päättänyt, että alakulmureitten on aika puhjeta. Hitaasti kypsyvä neitokainen.

Hilpa on ollut oikea vesipeto siitä asti, kun se tipahti laiturilta järveen ja huomasi, että läträäminen onkin kivaa.

Rantasipi kävi tervehtimässä meitä. Sen pesä oli niemenkärjessä ja koirilta olikin sinne pääsy kielletty, mutta nyt poikasia ei siellä enää näkynyt.

Ruokailevat käpylinnut aiheuttivat koirissa ihmetystä. Tiheään tahtiin tipahtelevat kävyt kiinnosti varsinkin Hiippaa kovasti.

Sanin kanssa leikittiin ja Saiva joutui harmikseen seuraamaan tilannetta sisältä.

Pesukerhu! Ei ku... Hiippanenhan se.