Retkiseurueella oli hankaluuksia löytää lähtöpaikalle. Reippaat retkikoirat odottelivat kärsivällisesti. Hilpa meinasi ensin riekkua levottomuuttaan, mutta katsoi sitten mallia kokeneemmasta ja istahti tarkkailemaan ympäristöään.
Vihdoin saapui retkiseurue ja siitäkös ilo irtosi! Hilpalla siihen malliin, että ilopissa lirahti kasvattajatätin autoon. Ups.
Iiiihhana Vanski-täti! |
Se sekosi äitylin nähdessään |
Saivan tyypillinen tervehdysmuoto |
Salli-äiskä ja Hilpa-tytär |
Alkumatkasta kuljettiin Saivan kanssa edellä. Hilpa kulki pitkälti meidän kanssa, mutta välillä käväisi katsomassa, että kaverit on mukana.
Saiva näki teeren tai jonkun vastaavan eikä meinannut rauhoittua sen jälkeen, joten vaihdettiin järjestystä ja kuljin loppumatkan Emman perässä. Rauhoittihan sekin innokkaan pikkumustan.
Mun ottama kuva |
Hubaa! |
Ja emäntäihminen kiiruhti hätiin. Salli ja Saivakin kuuntelivat huolestuneina, että mitenhän tuossa penikalle käy.
Turvaan pääsi, kunnes joutui uuteen pinteeseen. Vesipeto syöksähti uimasille, eikä rannalle nouseminen niin helppoa ollutkaan. Omin avuin onneksi nyt pääsi, ei tarvinnu meikäläisen kokeilla, että miten syvälle suomätäs upottaa.
Hetken (sekunnin) mietinnän jälkeen "kuivauduttin" ja syöksyttiin Vannin kimppuun.
Hips on kova kiipeilemään ja oon vahvistanu ominaisuutta palkkaamalla kivien ja kantojen päälle kiipeilystä. Polun varrella oli vähemmän turvallisia puukasoja..
Pidettiin pitkä tauko joskus hieman puolivälin jälkeen lettuja paistaen ja syöden. Hetken aikaa piti Hilpan seurailla, että mitäs nyt tapahtuu ja koirat pitivät myös taukopainia ennen nukahtamista. Kiva, että Hilpakin malttoi nukkua ja kerätä voimia.
Emännän käsienpesu kiinnostaa |
Ohikulkijoitakin oli ja niitä piti vahtia |
Taukopainia |
Niin nöyränä että pääkin häviää |
Hei, äiskä! |
Ja sitten malttoi nukkua.
Vanni pääsi hetkeksi irti leikkimään pennun kanssa ja tuntui oudosti nauttivan naskaleista..?
Loppuun muutamia sekalaisia miun ottamia kuvia matkan varrelta.
Taukopaikka siintää |
Kävi pieni hasardikin, kun Saivan valjaat antoivat yllättäen periksi. Selkäkappale irtosi kaulakappaleesta, mutta onneksi konstit on monet. Monitoimihihna kiinni kaulakappaleeseen ja matka saattoi jatkua.
Ei ollut pitkästi matkaa jäljellä, joten homma toimi näin. Oli miulla Hilpalle varalta valjaat mukana, joten jos Saivan valjaat oisi pettäny aiemmin, niin oisin vaan suurentanu Hilpan pannan, jossa on suuuuuri säätövara, ja laittanut sen Saivalle. Mutta onneksi myös apu oli lähellä, joten autoille päästyämme Emma antoi uuden selkäkappaleen Vannin valjaista rikkoutuneen tilalle, joten nou hätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti