Ottamani kuva pienistä sisaruksista eli Hilpasta ja Kiarasta pääsi ensi vuoden lappalaiskoirien kalenteriin saatuaan äänestyksessä kolmanneksi eniten ääniä. Kalenteri julkaistaan syyserkkarissa ja sitä voi tilata myös Lappalaiskoirat ry:n kautta.
Eka miun ottama kuva, joka kalenteriin pääsee, vaikkei laadullisesti paras olekaan. Kivaa silti! Pikkumusta jää odottamaan omaa kalenterivuoroaan.
Ps. Sekä Saivan että Hilpan tietoja päivitetty.
torstai 25. heinäkuuta 2013
torstai 18. heinäkuuta 2013
12
Saivalla alkaa yskä helpottamaan, mutta toistaiseksi se on saanut pärjätä vielä lyhyillä pissalenkityksillä ja rauhallisella aktivoinnilla. Liikunnan puute alkaa Saivaa ärsyttää, mutta toistaiseksi se on tyytynyt niskoitteluun hihnassa ja murhaaviin katseisiin, eikä ole pistänyt sen suuremmin ranttaliksi. Hilpan kanssa ollaan käyty kerran päivässä pitkällä ja lyhyellä lenkillä, iltapissatus on hoidettu yhdessä Saikkulin kanssa. Tutuilla poluilla Hilippa irtoaa melko kauas - tosin ei niin kauas kuin S, ja vieraammilla poluilla kulkee aivan vieressä. Kivasti se odottelee ja kuulostelee missä mie kuljen. Alla olevat kuvat ovat eiliseltä.
Ja tänään napsahti mittariin ikää jo 12 vk. Eiliseltä seisomis- ja liikekuva, tältä päivältä nassua.
Näkökentässäni on jotain... |
Uiminen ei tänään huvittanut - kumma kyllä |
Tästä ylös - |
- ja tästä alas! |
Retkikoiran taimi |
Ja tänään napsahti mittariin ikää jo 12 vk. Eiliseltä seisomis- ja liikekuva, tältä päivältä nassua.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Rokotuksilla
Hilpa kävi tänään hakemassa ekat rokotukset vähän ennakossa. Nitalle haettiin lääkettä hiivaan, joka iski sen tassuun, joten ajattelin, että sama ottaa Hilpa kainaloon ja tuikata samalla käynnillä rokotteet niskaan, ettei tartte toista kertaa samalle viikkoa maksaa käyntimaksua. Hilpan osuus 89e loppusummasta jotain 30e luokkaa, kun käyntimaksu puolitetaan mun ja porukoiden kesken.
Hips käyttäytyi ihan hyvin, toki oli vähän tylsää, kun piti ootella, että Nita tutkitaan ensin. Ell kurkisti korvat, hampaat, silmät, sydämen ja lämmönkin. Hampaiden katsominen oli vähän tuskallista (lue: jouduin pitelemään), lisää treeniä siis. Itse piikki aiheutti inahduksen, mutta hyvinhän tuo vielä pöydällä pönötti, eikä ollut kiire pakoon. Hilpa ei kyllä muutenkaan ota erityisen raskaasti tämmöisiä asioita. Se vasta kaatoi päällensä pienen jakkaran telmutessaan sisällä ja jäi hetkeksi jumiin sen alle. Kauhealla kiljunnalla pakoon, mutta sitten meni heti takaisin katsomaan, että mikä iski.
No takaisin asiaan. Eli lääkärin täytellessä tietoja Hilippa katsoi "hienosti" mallia Nitasta, joka oli syvästi sitä mieltä, että hänen yksityisyyttään on vakavasti loukattu ja täältä lähdetään pois vaikka ryömimällä. Siinä sitten istuttiin vierekkäin nokat ovea kohti ja piipattiin. On se kiva, kun isot koirat näyttää miten missäkin käyttäydytään - not.
Meidän kaikki kivat suunnitelmat (Hilpan kasvattajan vierailu + retkeily sekä Saivan mejä-koe ja Hilpan pentutreffit) peruuntuivat tältä ja seuraavalta viikolta. Jee, en ois halunnukaan mitään noista, varsinkaan mejä-koetta, joka todennäköisesti siirtyy ensi kesään saakka. Syvä ärsytys. Saiva nimittäin päätti napata jostain kummasta itselleen elämänsä ensimmäisen kennelyskän, joten Saiva on ekaa kertaa sairas. On se kumma, kun mokoma tauti iskee kaikesta varovaisuudesta huolimatta täällä perähikiällä, kun taas Oulussa selvittiin sairastumatta vaikka epidemia jylläsi ympärillä. Mutta tämmöistäpä tämä on koirien kanssa. Nyt vaan toivotaan, että päästäisiin mahdollisimman vähällä sairastamisella. Saiva oli ekana yönä (la-su) melko huonona, yski paljon ja kakoi limaa, mutta sen jälkeen on onneksi helpottanut. Tänään se oli jo sitä mieltä, että pitkälle lenkille lähdetään, mutta emäntä ohjasti tyynesti kotia kohti. Törkeää koiran tarpeiden laiminlyöntiä, Saikkonen tuntui katseellaan sanovan.
Hips käyttäytyi ihan hyvin, toki oli vähän tylsää, kun piti ootella, että Nita tutkitaan ensin. Ell kurkisti korvat, hampaat, silmät, sydämen ja lämmönkin. Hampaiden katsominen oli vähän tuskallista (lue: jouduin pitelemään), lisää treeniä siis. Itse piikki aiheutti inahduksen, mutta hyvinhän tuo vielä pöydällä pönötti, eikä ollut kiire pakoon. Hilpa ei kyllä muutenkaan ota erityisen raskaasti tämmöisiä asioita. Se vasta kaatoi päällensä pienen jakkaran telmutessaan sisällä ja jäi hetkeksi jumiin sen alle. Kauhealla kiljunnalla pakoon, mutta sitten meni heti takaisin katsomaan, että mikä iski.
No takaisin asiaan. Eli lääkärin täytellessä tietoja Hilippa katsoi "hienosti" mallia Nitasta, joka oli syvästi sitä mieltä, että hänen yksityisyyttään on vakavasti loukattu ja täältä lähdetään pois vaikka ryömimällä. Siinä sitten istuttiin vierekkäin nokat ovea kohti ja piipattiin. On se kiva, kun isot koirat näyttää miten missäkin käyttäydytään - not.
Meidän kaikki kivat suunnitelmat (Hilpan kasvattajan vierailu + retkeily sekä Saivan mejä-koe ja Hilpan pentutreffit) peruuntuivat tältä ja seuraavalta viikolta. Jee, en ois halunnukaan mitään noista, varsinkaan mejä-koetta, joka todennäköisesti siirtyy ensi kesään saakka. Syvä ärsytys. Saiva nimittäin päätti napata jostain kummasta itselleen elämänsä ensimmäisen kennelyskän, joten Saiva on ekaa kertaa sairas. On se kumma, kun mokoma tauti iskee kaikesta varovaisuudesta huolimatta täällä perähikiällä, kun taas Oulussa selvittiin sairastumatta vaikka epidemia jylläsi ympärillä. Mutta tämmöistäpä tämä on koirien kanssa. Nyt vaan toivotaan, että päästäisiin mahdollisimman vähällä sairastamisella. Saiva oli ekana yönä (la-su) melko huonona, yski paljon ja kakoi limaa, mutta sen jälkeen on onneksi helpottanut. Tänään se oli jo sitä mieltä, että pitkälle lenkille lähdetään, mutta emäntä ohjasti tyynesti kotia kohti. Törkeää koiran tarpeiden laiminlyöntiä, Saikkonen tuntui katseellaan sanovan.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
11-viikkoista lenkkeilyä
Hipsutin täytti eilen 11 viikkoa. Ei-sanalla on selkeästi jo merkitys, johdot eivät tunnu enää aivan niin vastuttamattoman ihanilta. Luoksetulossa toimii käskynä tule, mutta kaikista parhaiten reagoi vihellykseen. Ennen ruokaa ja ovien avautumista pitää istua, vaikkei aina malttaisi. Saivan pöksy- ja häntäkarvoissa roikutaan uutterasti ja ihmisten sormiakin olisi vielä mukava maistella. Naama alkaa tummentua ja koivet venymään, painoa 5,2 kg.
Kotipihalla mejäilyhommissa löytyneen aaarteen kimpussa.
Varsinkin viikonloppuaamuisin suuntaamme monesti läheiselle jättömaa-alueelle, siellä saa koirat touhuta vapaana. Joskus käymme myös alueella myös arki-iltaisin, kuten eilen.
Kukkaistytöt.
Hilpa ei jaa Saivan loputonta mielenkiintoa keppeihin.
Saikovskista saa yllättävän kivuttomasti seisomakuvia. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun pentusesta mokomia otoksia ei saa sitten millään.
Raunioharjoittelua?
Rapakkokin löytyi. Ja siitä siirryttiin vielä sorakasalle ennen paluumatkaa.
Kotipihalla mejäilyhommissa löytyneen aaarteen kimpussa.
Varsinkin viikonloppuaamuisin suuntaamme monesti läheiselle jättömaa-alueelle, siellä saa koirat touhuta vapaana. Joskus käymme myös alueella myös arki-iltaisin, kuten eilen.
Saiva tarkistaa, että heinänsyönti tapahtuu oikeaoppisesti |
Liikettä |
Fiilistelyä |
Mami kato mä löysin jalan! |
Kukkaistytöt.
Nice try... |
Saikovskista saa yllättävän kivuttomasti seisomakuvia. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun pentusesta mokomia otoksia ei saa sitten millään.
Heinäsirkkojen paratiisi |
(Likainen) Kieli keskellä suuta |
Rapakkokin löytyi. Ja siitä siirryttiin vielä sorakasalle ennen paluumatkaa.
Kintut alkaa venyä |
Ihana siililelu! |
Siili lähikuvassa |
Pikkulikka |
Likka |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)