sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Vähän Tediä

Viikko sitten saatiin Tedi lenkkiseuraksi, kun suunnattiin jäälle. Sieltäpä muutama kuvatus.













Kirkkaita näkimiä

Eilen, elikkäs lauantaina, pyrähdin likkojen kanssa eläinlääkäriasemalle silmälääkärin pakeille. Siskoni nappasin apukäsiksi mukaan, kun ei ollut aavistustakaan kuinka täynnä paikka olisi joukkotarkastuksen tiimoilta. Homma toimi onneksi sujuvasti ja aula oli yllättävän rauhallinen, mutta siltikin oli ihan kivaa, että sain tyrkätä koirat hihnoineen siskolle ja täyttää itse rauhassa tarvittavat lomakkeet. Saiva konkarina jaksoi hienosti odottaa, Hilpa ilmoitti pöhähdyksellä eteisessä tapahtuvasta liikenteestä.


Kun tipat olivat vaikuttaneet ja oli vihdoin meidän vuoromme, siirryimme toimenpidehuoneeseen. Vastassa oli etelästä joukkotarkastusta tekemään tullut Leena Ruotsalainen-Ryökkynen. Hän oli erittäin miellyttävä uusi tuttavuus, kohteli koiria kivasti ja selitti tasan niin kauan, että takuulla meni omistajallekin jakeluun asiat.

Saivan nostin pöydälle ekana. Sitä vähän jänskätti, mutta rentoutui sitten kun huomasi, että tällä kertaa sen takajalat saa olla ihan rauhassa. Se kuitenkin istui minussa kiinni, varmuuden vuoksi, mutta hienosti antoi katsoa silmiin. Silmänpohjat sillä oli täysin siistit, mutta etukammiossa oli pieniä muutoksia molemmissa silmissä. Oikeassa silmässä oli pieni rypäs pigmenttipisteitä ja vasemmassa silmässä oli pieni pigmenttipiste ja pieni samentumapiste. Kaikki nämä mikroskooppisen pieniä ja harmittomia juttuja, joista ei tule merkintää mihinkään, eikä ole perinnöllistä. Terveet paperit sai siis Saikkonen!

Hilpa pääsi seuraavaksi pöydälle ja kyllä huomasi, ettei sille ole koskaan tehty inhottavuuksia. Rennosti istui ja katseli mitä tuleman pitää, nätisti antoi myös silmiin tiirata. Ja niissäpä ei ollut yhtään mitään, täysin puhtaat paperit Hipsulle! Hilpa käy hieman myöhemmin vielä lopuissa terveystarkeissa ja kesälle suunniteltiin sille sitten luonnetestiä, jos vain paikka irtoaa.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Aika ennen tuiskua

Kuvia viime sunnuntailta. Joissain kuvissa Hilpan valkoiset osat katoaa lumeen, kun testailin samalla reissulla kameran säätöjä. Ilmeet on vaan niin mainiot, että piti nekin kuvat säästää.


Hilpalla kesti kauan ennen kuin se kehittyi yhtä nopeaksi kuin Saiva, nykyään vauhti riittää, mutta ruojake silti usein nappaa Saiva-raukkaa hännästä.














Sittenpä satoikin pari päivää lunta, nyt lunta on sen verran, että umpisessa koirat pomppelehtii mahoja myöten hangessa. Kiva päästä taas viikonlopun aikana valosalla kuvailemaan. Tässä kuitenkin kuva vakituiselta iltapissatusreitiltä lumisadepäivänä ja Saiva iltaulkoilija.



lauantai 9. tammikuuta 2016

Vanhoja ja uusia tavoitteita


Tällaista olen kirjannut blogiin vuosi sitten.

Tavoitteet 2015:
Saiva: Pysyä terveenä ja jos nyt päästäs taas mejämehtään. Fyssarikäynti alkuvuoteen ja silmätarkki sitten, kun Hiippakin käy. Ehkä yks näyttely ja toivottavasti päästäis taas ees vähäsen paimentamaan lampaita.
Hilpa: Terveystarkit (ja tietty terveenä pysyminen). Arkitottis/tokokurssi ja jos sitten sattuis sopivaan saumaan myös aksan alkeiskurssi vaikka loppuvuoteen. Ja josko kävis hakee sen virallisen näyttelytuloksen ja paimentelis vähän lampaita. Hakumetsässä touhuilua jatkamme.
Päiväretkillä ainakin käymme, katotaan saisko jonkun pikkuvaelluksenkin järjestymään. 


Saiva kävi kerran eläinlääkärissä venäytettyään jalkansa ja sen seurauksena jumitti selkänsä. Siitä ei onneksi sen kummempia seuraamuksia tullut. Tuli kuitenkin kuvattua lonkat, polvet ja selkä ja siellä kaikki ok, paitsi lonkissa näkyi ihan hintsusti nivelrikon alkua.

Selkä on välillä muutenkin jumitellut, mutta se on saatu aika hyvin hanskaan Back on Track- loimella, hieronnalla ja jumppaamisella. Saa myös välillä magnesiumia. Fyssarilla käytiin, sieltä saatiin hyviä jumppaohjeita lihaskunnon kasvattamiseen ja ylläpitämiseen. Näyttelyssä ei jaksettu käydä, paimentamaan ei valitettavasti päästy ja silmätarkki jäi vuodelle 2016. Saivakin aloitti haun kakkoskoirana, "hömppähakua". Mejämaastoja en osaa etsiä, apua!



Onks ihan pakko pysähtyä..

Hilpa on pysynyt terveenä, kintereessä sillä oli yksi pistohaava ilmeisesti jonkin pusikossa remuamisen seurauksena, mutta se parani kotikonstein. Terveystarkit luuston osalta käytiin (C/C, 0/0 ja selkä epävirallisesti terve). Ei käyty mitään kursseja, mutta jatkettiin hakua ja vähän toki on tottisteltu. Virallinen näyttelytulos haettiin nuorten luokasta (EH, NUO3). Paimentamaan ei Hilpakaan valitettavasti päässyt.

Käytiin yksi viikonloppuvaellus Tiilikalla ja viikon päiväretkeilyrupeama Pyhä-Luostolla. Muitakin päiväretkiä tuli tehtyä.



Tavoitteet 2016:

Saiva: Pysyä tietysti edelleen terveenä! Uusinta silmätarkki tammikuussa, elokuussa rokotukset. Käydään edes kerran paimentamassa lampaita, lumettomaan aikaan tehdään verijälkiä edes kotikotona käydessä. Touhutaan hakua ja höpsis-juttuja, kuten tähänkin asti. Ehkä näyttely, tai sitten ei, katsotaan huvittaako.

Hilpa: Loput terppatarkit, eli tammikuussa silmät, elokuussa sydän ja polvet. Ehkä niitä geenitestejä lisäksi. Ja tietysti halutaan pysyä terveenä. Haku jatkuu, pitäisi ehkä opetella tuomaan esineruudusta ne tavarat emännälle eikä vouhottaa omia juttuja. Käydään edes kerran paimentamassa lampaita. Luonnetesti johonkin sopivaan väliin.









Kuvituskuvina tämän päivän aamulenkin kuvasaldo. Aurinko teki vasta nousuaan, joten valo ei ollu helppo, saatiin kuitenkin tehdä jäälenkki ihan keskenämme!

torstai 7. tammikuuta 2016

Vuoden vaihtuminen

No sehän sujui taas rauhaisasti. Mentiin poikkeuksellisesti aattona mökille yöksi. Siellä olikin rauhallista, puolenyön maissa jysähteli, mutta muuten kumahteli vain jäät järvellä. Koirat ei ollu moksiskaan, seuraavana päivänä kuului yksi yksittäinen jysäys ja sitä pysähtyi koko konkkaronkka kuulostelemaan: sen verran, että korvia höristeltiin, mutta touhuilu jatkui samantien. Minulla oli Hilpan yskimisen takia univelkaa, joten olin vällyjen alla jo hyvän aikaa ennen vuoden vaihtumista, tylsimys! (Tähän täytyy myös huomauttaa, että alunperin ilmoitin kotiväelle, ettei tulla kennelyskän takia, mutta äitini vaatimalla vaati, että tullaan + altistuminen oli jo tapahtunut, niin päätin lopulta mennä. Ainakin toistaiseksi Hilpa on ainoa sairastanut.)

Kolmen päivän vapailla ehdittiin ulkoilla Saivan kanssa kahden kesken, toipilas joutui tyytymään tylsiin minilenkkeihin. Pakkanen alkoi kiristyä, mutta vielä tarkeni varsin hyvin.

Hilpa ja hieno kontakti "mummoon".



 Lauman vanhin täytti 3.1. jo yhdeksän vuotta, vanhenemista ei huomaa kuin hieman harmaantuvasta naamasta


Heippa!

Hyvä on, tulen sitten..