sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Viikon takaa

Täällä on pimeää, lumetonta ja ankeaa, joten laitetaas ilmoille viikko sitten otetut lumipeuhukuvat. Piristysruisketta edes kuvien muodossa!















lauantai 21. marraskuuta 2015

Kaksi erilaista viikonloppua

Viime viikonloppuna lenkkeilimme näin. Oli se vähän niin kuin lunta?



Passikuvat. Toisella nenä kierossa ja toisella toinen korva kaivolle ja toinen korva kotiin.



Liikkuva saari pienellä lammella.

Tänään lenkkeilimme näin.







Tässä akalle vähän posetan, sanoo minnuu kaljukojootiksi, otan sen kohteliaisuutena.

Mitäs tulis häiritseen miun poseerauksia? Ai keppi!

Soli kyllä miun kepakko!

Hyvä on, hyvä on, tähän mahtuu molemmat.

 Rousksomnons.


Painihetki. Lumi vaan pöllysi hämärässä kuusikossa.




Perjantaina käytiin neljän porokoiran kanssa reenailemassa tokoa. Häiriöherkälle ja herkästi kommentoivalle Hipsille ihan vaan kontaktia, sivulletuloa ja seuruuta, vähän maahan menoa ja loppuun luoksetuloa. Saivan kanssa höpsyttelin koiratanssia.


P.s. Tänään illalla huomasinkin sitten juoksujen alkaneen.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Hilpa rakennusetsinnässä

Meille aukesi mahdollisuus päästä kokeilemaan kokeneen ja menestyneen pelastuskoirapuolen harrastajan opastuksella rakennusetsintää. Koekaniiniksi pääsi Hilpa ja etsintä suoritettiin armeijan käytöstä poistetulla räjähdevarastolla, joka käytännössä oli kallion sisään louhittu luolasto erinäisine pitkine käytävineen ja pienine ja suurine huoneineen. Oli kaikenlaista pientä koloa, jonne mennä piiloon, lattian allekin pääsi, seinien sisään, vanhoihin sähkökaappeihin jne. Oli ritiläportaita ja erilaisia kolisevia lattialevyjä ja hurisevia koneita, pimeitä huoneita ja valoisia huoneita. Alkajaisiksi meille näytettiin vaaranpaikat, mihin koiraa ei passannut laskea ja suljettiin ovet paikkoihin, joissa oli lasia tms. lattialla. Aivan mielettömän siisti paikka, olin innoissani jo esittelykierroksella!

Hilpa oli ekana vuorossa ja se oli aivan tohkeissaan, kun arvasi, että ollaan tultu treenaamaan, vaikka treenivarusteet eivät olleetkaan päällä (rakennuksilla koiralla ei saa olla rihmankiertämää). Harjoitukset toteutettiin hieman eri tavalla, kuin hakumetsässä on totuttu, ja assistentti, joka toimitti koiran nähden palkkapurkin piilossa olleelle maalimiehelle, olikin vähän hämmennystä aiheuttava. Eka maalimies oli Hilpalle piilossa pitkän käytävän varrella portaiden juuressa, jossa oli pieni ovi ja sen takana kolo, jonne mahtui ihminen istumaan. Ovi oli auki, mutta koira ei kuitenkaan voinut nähdä ihmistä ennen kuin käveli oven ohi. Purkin toimittanut assari jäi lähistölle seisomaan, kun lähetin koiran ja Hilpa toki pinkaisikin haukkumaan ensin hänet. Aikansa haukuttuaan se kuitenkin mietti asiaa uusiksi ja sitten hoksasi, että tää onkin väärä tyyppi ja löysikin heti ovensuussa istuneen oikean maalimiehen.

Toinen maalimies olikin sitten huoneessa, jonne piti nousta ritiläportaita pitkin. Taas assari toimitti purkin maalimiehelle ja tuli nyt kokonaan pois, ettei koira hämäänny. Hauska oli seurata oman ja muidenkin metsässä työskentelemään tottuneiden koirien kohdalla, miten ne työstivät eri tavalla käyttäytyvää hajua. Rakennuksissa haju ei käyttäydy niin suoraviivaisesti kuin ulkona, ja siinä riittikin ihmeteltävää. Hilpakin sai vainun vastakkaiselta seinustalta, kuin missä portaat olivat, ja kurotteli ensin kattoa kohti ennen kun lähti tutkimaan oikeaan suuntaan. Ritiläportaidan alla meni syystä tahi toisesta betoniportaat, jotka kuitenkin loppui kesken, kun ritiläportaat tuli vastaan. Hilpa tietenkin blondikoirana yritti nousta moneen kertaan betoniportaita, kävi välillä kiertelemässä ja palasi taas uudestaan koittamaan. Ei mahtunut pikkukoiran päähän, että miksi ei näitä portaita pääse ylös. Haju sillä oli ja suunta oikea, mutta pirskatti sentään! Lopulta ohjaaja kävi vähän vinkkaamassa, että tässä on toisetkin portaat. Voi sitä riemua, kun tyyppi hiffasi homman ja pääsi hakemaan palkkansa!

Viimeinen maalimies laitettiin sitten saman käytävän varrelle, mutta kauemmas pimeään päähän, jossa valot loppuivat kuin seinään. Jotkut koirat epäröivät, kun pimeys alkaa niin yhtäkkiä, mutta Hilpa ei ollut moksiskaan. Se kipitteli pimeään ja hetken päästä kuuluikin, että nyt on maalimies löytynyt.

Kokemuksena oli kyllä erittäin antoisa ja mielenkiintoinen! Ihan säväytti tämmöistä, joka tykkää seurata koiran työskentelyä ja olla puuttumatta itse liikaa sen touhuihin. Meillä oli kivaa ja adrenaliini virtasi vielä tunteja treenin loppumisen jälkeen. Voin suositella kokeilemaan, jos joskus tulee mahdollisuus! Me päästään ehkä 30. päivä vielä uudestaan harjoittelemaan tätä vähän erilaista etsintää. Saa metsäkoira vähän uusia haasteita.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

lauantai 7. marraskuuta 2015

Lokahaut

4.10.
Unohdin tämän treenin kirjata heti ylös, joten menee vähän muisteluksi. Hilpalle neljä maalimiestä, kaks ekaa ääniavuilla ja kaks vikaa pimeinä. Ekassa ei muuta huomautettavaa kuin, että kävi kerran tökkäämässä nenällä, että miksei niitä nakkeja ala tippua. Toinen oli outo. Hip ilmeisesti jotenkin säikähti äänimerkkiä tai jotain, koska haukkua päksytti jo juostessaan. Ilmankos meni pasmat pikkukoiralla sekaisin, eikä äänimerkistä huolimatta löytänyt maalimiehelle. Toisaalta tuo oli muutenkin vähän hankala, koska alue tuolta puolen rajoittui tiehen ja tuuli nyt niin, että koiran piti painua syvälle. Huono yhdistelmä, joten maalimies joutuikin sitten kutsumaan koiran luokse, koska se paineli jo niin lähellä tietä, jota pitkin juuri ajoi auto. Mie en itse nähnyt koko koiraa, koska siinä kasvoi niin tiheästi koivutaimikkoa. Onneksi huikkasi ja eipä siinä mitään, ottivat kuitenkin ilmaisuharjoituksen. Kolmannella ei mitään ongelmaa ja nyt ilmaisikin ilman tökkimisiä, pitää vaan vaatia pitempää haukkua, kun tähän asti on aika lyhyellä sarjalla menty. Neljännelle lähetin vähän turhan kaukaa, meitä oli treeneissä niin vähän, ettei ollut ketään keskilinjalla katsomassa maalimiesten sijaintia ja merkkausyritykset jäi yritykseksi aluskasvillisuuden takia. En siis nähnyt merkkiä vaikka olin sovitut metrit kulkenut eteenpäin. Koira kuitenkin näytti menohaluiselta, joten lähetin sen etsimään. Sieltäpä löytyikin sitten jokin syötävä "aarre", mihin Hips jumittui ja jouduin sen sitten lähettämään uudestaan aika läheltä maalimiestä, kun se jäi niin kiinni herkkuihinsa. Jotain extra hyvää siellä oli, koska kokeneemmatkin siinä kohti vähän empi ja jumitti. Haluttiin onnistunut suoritus loppuun, joten otettiin vielä viideskin maalimies ja sepäs löytyikin sitten onneksi hilpamaiseen tapaan. Hyvä niin.

Saivalle sain taas kaksi maalimiestä, eka oli autotien takia ääniavulla ja toinen pimeänä. Saivamaiseen tapaan tapahtui nostot, paitsi toiselle maalimiehelle piti lähettää uusiksi, kun se lähti ihan vinoon vaikka oli lähetettäessä suorassa. Mikäpä lie ollut, löyty se sitten nopeasti kun uusiksi lähetti.

11.10.
Ihan uusi maasto, kivaa! Helppoa maastoa isoja kaatuneita puita lukuunottamatta. Hilpalle 5 maalimiestä, eka haamu, toka ja kolmas pimeenä, neljäs haamu ja viides ääniavulla. Ihan hyvin selvisi rungoista, mutta pahimmat oksistot kiersi, mikä onkin varmaan ihan fiksua, kun yksi kultsu meinasi oikeasti jäädä oksiin kiinni. Eipä näissä nostoilla ollut nyt sitten mitään ihmeellistä, hyvin löysi, hyvin haukkui, mutta nyt sitten päätti käydä nuolemassa haukkujen välillä maalityyppien naamat. Veikkaan, että on ihan puhtaasti kyse siitä, että sille olisi pitänyt raskia aiemmin ottaa pitempää ilmaisua, mutta minä aristelin kun aattelin ettei se sitä kestä. Ensi kerralla siis ilmaisua, katotaan pitääkö ottaa jarrunami käyttöön vai tokenisko ihan sillä, että maalimiehellä olisi pää piilossa. Hyväntahtoinen tyyppi Hips onneksi on, että tosiaan vain nuolaisut pitäisi saada pois.

Saivalle kaksi maalimiestä ja sekin mokoma päätti lähteä nuoleskelulinjalle! Enkä tiedä mistä se nyt johtuu, kun kävi ihan ensimmäisenä lipaisemassa naamat ja sitten vasta haukkui. Varsin erikoista. Sille oli molemmat pimeenä ja molemmilla lähetyksillä lähti kaartamaan rataa eteenpäin aika reilusti syystä tahi toisesta. Ekalla pistolla huutelin takaisin päin, mutta toisella korjasi itse.

Sittenpä ei ollakaan reeneihin ehditty viikonloppukiireiden tai sairastelujen takia. Päästään me vielä tän vuoden puolella kokeilemaan rakennusetsintää, mutta aikalailla tämä kausi alkaa olla muuten paketissa.