Saiva oli tänään hoidossa Mysslan ja Klepan luona, kun emäntä oli Iisalmessa asti pääsykokeissa. Herrahan oli töissä ja teki lisäksi sisään tunteja, että saa perjantain vapaaksi. Joten hoitopaikka tuli tarpeeseen. Oli ilmeisesti ollut jopa suurimmaksi osaksi nätisti, eikä tainnut muistaa kaipaillakaan. Mennessäni hakemaan tuli jopa ovelle moikkaamaan, mutta ei likka oisi kotiin lähtenyt kun huutelin. Pöydän alle meni napero piiloon, arveli että kylässä on kivempaa, en tuu tylsään kotiin. Kiitoksia vielä islantilaisille ja emännälle!
Herran kanssa lähdetään perjantaiaamuna eteläiseen Suomeen kummitytön synttäreille. Saiva menee siis hoitoon. Autoilu kyllä menee todella hyvin nykyään, mutta koska matka on niin pitkä, niin en näe järkeväksi kiusata toista. Eikä välttämättä olisi aikaa huolehtia kaverin energian purkamisesta, kun on juhlat ja kaikkea. Mysslan ja Klepan emäntä siis urhoollisesti lupasi ottaa Saivan hoiviinsa. Huomenna päivällä hyppäävät junaan ja suuntaavat kohti Kemiä, josta jatkavat likan juurille Lappiin. Sunnuntaina vasta tapaamme jälleen, nähtäväksi jää muistaako likka edes ikävöidä meitä.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
8 kk kuvia
Kahdeksan kuukauden ikäisestä likasta oli tarkoitus ottaa kuvia jo aiemmin, mutta vasta eilen sain aikaiseksi. Käytiin ulkoilemassa rantateitä pitkin ja vierähtikin pari tuntinen kuvaillessa ja kävellessä. Saiva harrasti lähinnä lintujen bongaamista ja oli tyytyväinen bongari vaikkei harvinaisuuksia näkynytkään.
Lokkeja näkyvissä
Tuolla taas on sorsia
torstai 22. huhtikuuta 2010
Saiva 8kk
Tänään ois ollu treenit, mutta ei sitten ollukaan. Treenipaikalle saapuivat vain Kleppa emäntänsä kanssa ja Tune (suomenajokoira) emäntänsä kera. Päätettiin sitten tuppasta lähimpään koirapuistoon, kun söi vähän fiilistä ruveta treenaamaan vain kolmistaan. Tarkoitushan kun olisi harjoitella porukalla. No kyllähän siinä vähän luoksetuloa tuli sitten harjoiteltua puistossa. Ja onpahan koira tyytyväinen, kun sai oikein ajokoiran juoksentelukaverikseen! Jospa sitten ensi viikolla tulisi enemmän porukkaa treeneihin.
Saiva täytti tänään 8 kk! Painoa on edelleen saman verran, milloinkohan sitä massaa alkaa tulla. Säkää en jaksa mittailla, mutta se selviää virallisesti ensi kuussa, kun likka täyttää 9 kk samana päivänä kuin on Oulaisten näyttely. Jep, koiruus on ilmoitettu pentuluokkaan, katotaanhan mitä tuomari on pikkulikasta mieltä.
Puistossa viime viikolla. Tämän kevään kuumin "look"
(Kuva: Anna Vainionpää)
(Kuva: Anna Vainionpää)
Saiva täytti tänään 8 kk! Painoa on edelleen saman verran, milloinkohan sitä massaa alkaa tulla. Säkää en jaksa mittailla, mutta se selviää virallisesti ensi kuussa, kun likka täyttää 9 kk samana päivänä kuin on Oulaisten näyttely. Jep, koiruus on ilmoitettu pentuluokkaan, katotaanhan mitä tuomari on pikkulikasta mieltä.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Yllätys!
Tänään "kävi kylässä" yllätysvieras, joka toi tullessaan kaikkea kivaa likalle. Eli postimies toi meille paketin, joka oli täynnänsä (vähän mainostusta) Racinelin tuotteita! Olen odotellut ihan itselleni saapuvaksi pakettia, joten ihmetys oli suuri kun paketin päällä luki lähettäjänä Hurtta Oy. Ehdin jo kauhistua, että mitä olen muka tilannut. Ja vielä kotiovelle asti! Paketin sisällä päällimmäisenä oli kuitenkin kirje, joka sai muistini pelaamaan: olin osallistunut arvontaan Mustissa & Mirrissä joku tovi sitten.
Ja kerrankin voitin! Tällaista kivaa sieltä koiralle tuli, eipähän tarvitse vähään aikaan koulutusnameja ostaa.
Eli "hammasharja", savustettu nahkaluu, 20 kpl possunkorvia, 80 kpl koulutusliuskoja, pussillinen luunmuotoisia mahanmakuisia pikkuherkkuja ja pussillinen kananmakuisia pikkuherkkuja sekä 6 x pihvitikkuja (2 x kana, 2 x härkä, 2 x lammas).
Saiva oli muuten ihmeissään kun tähän aikaan päivästä soi ovikello. Oisi voinu vaikka lähtä postimiehen mukaan, kun oli niin kivaa!
Ja kerrankin voitin! Tällaista kivaa sieltä koiralle tuli, eipähän tarvitse vähään aikaan koulutusnameja ostaa.
Saiva tutkimassa herkkukasaansa
Eli "hammasharja", savustettu nahkaluu, 20 kpl possunkorvia, 80 kpl koulutusliuskoja, pussillinen luunmuotoisia mahanmakuisia pikkuherkkuja ja pussillinen kananmakuisia pikkuherkkuja sekä 6 x pihvitikkuja (2 x kana, 2 x härkä, 2 x lammas).
Saiva oli muuten ihmeissään kun tähän aikaan päivästä soi ovikello. Oisi voinu vaikka lähtä postimiehen mukaan, kun oli niin kivaa!
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Hupi ennen työtä
Tällä viikolla on useampaan otteeseen ehditty tapaamaan Mysslaa ja Kleppaa. Puistoilemassakin käytiin kaksikon kera ja nähtiin siellä myös pitkästä aikaa Veilaa. Veila oli selviytynyt valeraskaudestaan eikä nyt tarvinnut Saivalle turhia pöristä. Oli ihanaa kun leikkivät kunnolla keskenään! Saivakin pääsi tosissaan spurttailemaan.
Tänään käytiin Match Show'ssa, mutta ei osallistuttu. Oltiin turisteina rauhoittumassa ja treenaamassa kontaktia. Sainpa Saivan jopa seuraamaan! Aika kaukana ollaan tosin vielä siitä, että likka seuraisi nätisti vierellä ilman meikäläisen kumartelua, mutta tästä se lähtee. Viileä sää pääsi yllättämään, joten kovin pitkään ei oltu. Yllätyin tosin positiivisesti; rauhoittumiseen meni huomattavasti vähemmän aikaa kuin viimeksi treeneissä!
Eilen, lauantaina, käytiin Mysslan synttäreillä. Neitokainen täytti kaksi vuotta, onnea vielä! Vietiin lahjakin, mutta ei se kovin jaksanut kiinnostaa; koirakaverit vei voiton. Muistin jopa ottaa kameran mukaan.
Synttärisankari
Mää niin tykkään susta!
Kolmen kopla
Islantilaisten emännän kanssa mietittiin mitenköhän Klepan ja Saivan yhteiselo jatkossa lutviutuu. Tylleröillä ei ole kovinkaan paljon ikäeroa ja Klepalla on tietyllä tapaa aika kova luonne. Ei anna helpolla periksi ja puolustaa kärkkäästi omaa tilaa ja tavaroitaan. Saiva on helposti alistuva ja on aina antanut isompien viedä luutkin suusta ilman mutinoita, mutta epäilen ettei sekään anna itseään nuoremman hyppiä nenille. Lopullinen nokkimisjärjestyksen selvittely lienee todennäköinen jossain vaiheessa.
Islantilaisten emännän kanssa mietittiin mitenköhän Klepan ja Saivan yhteiselo jatkossa lutviutuu. Tylleröillä ei ole kovinkaan paljon ikäeroa ja Klepalla on tietyllä tapaa aika kova luonne. Ei anna helpolla periksi ja puolustaa kärkkäästi omaa tilaa ja tavaroitaan. Saiva on helposti alistuva ja on aina antanut isompien viedä luutkin suusta ilman mutinoita, mutta epäilen ettei sekään anna itseään nuoremman hyppiä nenille. Lopullinen nokkimisjärjestyksen selvittely lienee todennäköinen jossain vaiheessa.
Tänään käytiin Match Show'ssa, mutta ei osallistuttu. Oltiin turisteina rauhoittumassa ja treenaamassa kontaktia. Sainpa Saivan jopa seuraamaan! Aika kaukana ollaan tosin vielä siitä, että likka seuraisi nätisti vierellä ilman meikäläisen kumartelua, mutta tästä se lähtee. Viileä sää pääsi yllättämään, joten kovin pitkään ei oltu. Yllätyin tosin positiivisesti; rauhoittumiseen meni huomattavasti vähemmän aikaa kuin viimeksi treeneissä!
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Treenaillaan
Käytiin tänään treenailemassa kontaktia koiraporukassa, eli häiriön alaisena. Kotioloissa ja ulkona (kun koiria ei lähettyvillä) onnistuu kaikki istumisesta seuraamiseen, mutta nyt päästiin oikeastaan ensimmäistä kertaa "tositoimiin". Idea oliskin päästä tästä eteenpäin joka viikko harjoittelemaan.
Alkuhan oli aika kaamea. Eihän likka mitään kuunnellut, varsinkaan kun oli tuttuja paikalla; erityisesti Salli tuntui olevan kova paikka. Tuntemattomat koiruudet onnistui sivuuttaa helpommin. Mentiin ihan hyvän matkan päähän rauhoittumaan ja kokeilemaan. Onnistui sitten ja otti välillä tosi nätisti kontaktin ja istui käskystä. Ei kyllä puhettakaan, että olisin koko ajaksi saanut huomion: muita tyyppejä piti muka tarkkailla. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
Namut kiinnosti aina välillä, kovin ahnehan Saiva ei ole. Lelullakin kokeiltiin, sellaisella joka ei ole joka päiväisessä käytössä. Hyökkäsi aina lelua kohti, mutta menetti mielenkiintonsa siinä samassa. Namuilla siis mennään, mutta lelu pidetään mukana, jos se vaikka alkaisi jossain vaiheessa kiinnostaa. Innostan parhaani mukaan, mutta saisin varmaan kiljua, että kaveri oikeasti kuuntelisi. Eli lähinnä katsoisi silmät pyöreinä, että mikä hätä sulla on. Muut koirat ovat vaan niin ylivetoja!
Alkuhan oli aika kaamea. Eihän likka mitään kuunnellut, varsinkaan kun oli tuttuja paikalla; erityisesti Salli tuntui olevan kova paikka. Tuntemattomat koiruudet onnistui sivuuttaa helpommin. Mentiin ihan hyvän matkan päähän rauhoittumaan ja kokeilemaan. Onnistui sitten ja otti välillä tosi nätisti kontaktin ja istui käskystä. Ei kyllä puhettakaan, että olisin koko ajaksi saanut huomion: muita tyyppejä piti muka tarkkailla. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
Namut kiinnosti aina välillä, kovin ahnehan Saiva ei ole. Lelullakin kokeiltiin, sellaisella joka ei ole joka päiväisessä käytössä. Hyökkäsi aina lelua kohti, mutta menetti mielenkiintonsa siinä samassa. Namuilla siis mennään, mutta lelu pidetään mukana, jos se vaikka alkaisi jossain vaiheessa kiinnostaa. Innostan parhaani mukaan, mutta saisin varmaan kiljua, että kaveri oikeasti kuuntelisi. Eli lähinnä katsoisi silmät pyöreinä, että mikä hätä sulla on. Muut koirat ovat vaan niin ylivetoja!
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Pikku-Saiva ja iso-Saiva
Saiva kasvattajan luona noin neljäviikkoisena.
Ja likka pääsiäisen aikaan.
"Kohta" se on jo täysikasvuinen. Miten aika meneekin niin nopsaan? Houkuttelisi lähteä Oulaisten näyttelyyn, mutta en tiedä uskallanko vielä. En ole ikinä esittänyt ja Saiva voi ihan hyvin iskeä jarrut pohjaan kehässä. Keksin vaikka mitä muitakin "kauhuskenaarioita".
Kuvia eilisiltä treffeiltä löytyy muuten Muston ja Sallin blogista.
Kuva: Katja Vähäaho
Ja likka pääsiäisen aikaan.
"Kohta" se on jo täysikasvuinen. Miten aika meneekin niin nopsaan? Houkuttelisi lähteä Oulaisten näyttelyyn, mutta en tiedä uskallanko vielä. En ole ikinä esittänyt ja Saiva voi ihan hyvin iskeä jarrut pohjaan kehässä. Keksin vaikka mitä muitakin "kauhuskenaarioita".
Kuvia eilisiltä treffeiltä löytyy muuten Muston ja Sallin blogista.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Treffailua
Käytiin tänään lappalaisten pentutreffeillä, tai no ennemminkin junnutreffeillä. Saiva oli nimittäin pienin ja taisi olla nuorinkin. Ja sen oli näköinenkin kun metsästä kotiuduttiin; pienimpänä oli myös alimpana.
Kavereiksi tuli tutut Musto ja Salli, sekä uudet tuttavuudet urokset Yoda ja Rohto. Rohto taisi hieman ihastua pikkulikkaan, Saiva oli sitä paitsi niin näpsäkän kokoinen "kainalomorsian". Yoda-raukkakin välistä kokeili, mutta sitä Musto ei sallinut. Hassuja koiruuksia. Malttoivat kuitenkin leikkiä ja ravatakin ympäriinsä vaikka vähän piti heilastella. Saivaa ei näyttänyt onneksi vielä innostavan miekkosten häärääminen. Alkuun kyllä katselin, että alkaako yritykset yhtään kiinnostaa, että antaisiko vinkkejä juoksujen alkamisesta. Ei onneksi kuitenkaan vielä tässä vaiheessa.
Jostain ihmeen syystä en hoksannut ottaa kameraa mukaan. Mutta hauskaa oli, lisää näitä! Kiitokset seuralaisille!
Kavereiksi tuli tutut Musto ja Salli, sekä uudet tuttavuudet urokset Yoda ja Rohto. Rohto taisi hieman ihastua pikkulikkaan, Saiva oli sitä paitsi niin näpsäkän kokoinen "kainalomorsian". Yoda-raukkakin välistä kokeili, mutta sitä Musto ei sallinut. Hassuja koiruuksia. Malttoivat kuitenkin leikkiä ja ravatakin ympäriinsä vaikka vähän piti heilastella. Saivaa ei näyttänyt onneksi vielä innostavan miekkosten häärääminen. Alkuun kyllä katselin, että alkaako yritykset yhtään kiinnostaa, että antaisiko vinkkejä juoksujen alkamisesta. Ei onneksi kuitenkaan vielä tässä vaiheessa.
Jostain ihmeen syystä en hoksannut ottaa kameraa mukaan. Mutta hauskaa oli, lisää näitä! Kiitokset seuralaisille!
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Kroko ja hihnahaaveilua
Käytiin Mustissa & Mirrissä. Kiukuttaa, Saivaa ei. Saiva sai krokon ja suorastaan nautti rapakelistä. Minä puolestani en raaskinut ostaa melkein 50e maksanutta monitoiminahkahihnaa, eikä muutkaan hihnat sitten kelvanneet kun tuo tyyris yksilö kummitteli mielessä. Sain kuraisen koiran ja itselleni märät kamppeet (alkoi sataa). Likkakin alkoi loppumatkasta kiukutella, kun ei saanut maistella mitään roskia.
Onneksi sentään nauttii nyt krokostaan täysin siemauksin. Ensinhän sitä piti taas viskellä ympäriinsä, mutta nyt sitä voi jo pureskella.
Ostettiin myös hirvennahkarulla, vaihtelun vuoksi. Melko kallishan se oli, mutta Lumes kovasti suositteli ja mainosti kestäväksi. Veikkaanpa, että tämä uusi tuttavuus täytyy komentaa ennen kuin sitä voi nakertaa.
Edit: Pakko lisätä kun kiukuttaa emäntää tämäkin taas vaihteeksi; blogger pilaa aina muuten hyvälaatuiset kuvat!
Onneksi sentään nauttii nyt krokostaan täysin siemauksin. Ensinhän sitä piti taas viskellä ympäriinsä, mutta nyt sitä voi jo pureskella.
Tää on muuten hyvvää!
Ostettiin myös hirvennahkarulla, vaihtelun vuoksi. Melko kallishan se oli, mutta Lumes kovasti suositteli ja mainosti kestäväksi. Veikkaanpa, että tämä uusi tuttavuus täytyy komentaa ennen kuin sitä voi nakertaa.Edit: Pakko lisätä kun kiukuttaa emäntää tämäkin taas vaihteeksi; blogger pilaa aina muuten hyvälaatuiset kuvat!
torstai 8. huhtikuuta 2010
Opetellaan ohittamista
Mukava törmätä välillä mukaviinkin ihmisiin lenkillä. Vastaan tuli tänään vanhempi rouvashenkilö, jolla oli samanmoinen tyhjän haukkuja kuin tämä meidän likka, rodusta en ottanut tolkkua. Kysyi siinä sitten, että olisiko meillä hetki aikaa treenata tuota ohitusta, kun hän yrittää isomman koiran kanssa sitä treenailla. Toisessa hihnassa rouvalla kulki harmaahapsinen schipperke, joka osasi käyttäytyä.
Tokihan meiltä aikaa löytyi ja siinä sitten kuljeskeltiin tovi eestaas. Aina kun kuului haukku, niin ei kun ympäri ja uusi yritys. Vaati sen pari kolme kertaa niin Saiva meni ohi haukkumatta, vaikkakin hieman meinasi karata "vuh". Rouvallakin meni koiransa kanssa ihan hyvin, mutta veti huomattavasti enemmän kuin Saiva (itsekehu sallittakoon). Hetki siinä sitten rupateltiin pienen matkan päästä ja harjoiteltiin kontaktia ja jatkettiin matkaa.
Oli kyllä mukava sessio! Seuraavan koiran ohitus sujui myös hyvin. Meillähän taktiikka on: namia naamaan ja jos mahdollista niin annetaan toisen koirakon ohittaa. Jos toinen koirakko harrastaa tätä samaa kuin me (perse maahan ja odotellaan) tai etenee etanavauhtia, niin sitten namia naamaan niin pitkään kunnes ollaan niin lähellä ettei Saiva enää nameja hyväksy. Tässä vaiheessa likka pienesti vetäen menee ohi ja ryntää haistelemaan jälkiä. Jos pyydän ottamaan katsekontaktia, niin homma ei onnistu. Kunhan homma alkaa näin sujua, niin sitten alan vaatimaan enemmän, mutta tällä hetkellä kiinnostus meikäläiseen ei riitä riistämään huomiota toisesta koirasta, vaan ennemminkin laukaisee hösläämisen, kun ei saa koko aikaa tarkastella toisen liikkeitä.
Tokihan meiltä aikaa löytyi ja siinä sitten kuljeskeltiin tovi eestaas. Aina kun kuului haukku, niin ei kun ympäri ja uusi yritys. Vaati sen pari kolme kertaa niin Saiva meni ohi haukkumatta, vaikkakin hieman meinasi karata "vuh". Rouvallakin meni koiransa kanssa ihan hyvin, mutta veti huomattavasti enemmän kuin Saiva (itsekehu sallittakoon). Hetki siinä sitten rupateltiin pienen matkan päästä ja harjoiteltiin kontaktia ja jatkettiin matkaa.
Oli kyllä mukava sessio! Seuraavan koiran ohitus sujui myös hyvin. Meillähän taktiikka on: namia naamaan ja jos mahdollista niin annetaan toisen koirakon ohittaa. Jos toinen koirakko harrastaa tätä samaa kuin me (perse maahan ja odotellaan) tai etenee etanavauhtia, niin sitten namia naamaan niin pitkään kunnes ollaan niin lähellä ettei Saiva enää nameja hyväksy. Tässä vaiheessa likka pienesti vetäen menee ohi ja ryntää haistelemaan jälkiä. Jos pyydän ottamaan katsekontaktia, niin homma ei onnistu. Kunhan homma alkaa näin sujua, niin sitten alan vaatimaan enemmän, mutta tällä hetkellä kiinnostus meikäläiseen ei riitä riistämään huomiota toisesta koirasta, vaan ennemminkin laukaisee hösläämisen, kun ei saa koko aikaa tarkastella toisen liikkeitä.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Paimennusta ja peuhaamista
Eilen kotiuduttiin reissusta ja kivaa oli taasen! Saiva sai juoksennella mökillä sydämensä kyllyydestä ja touhuta kavereitten kanssa. Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin, keskiviikkoon ja torstaihin. Käytiin tosiaan tapaamassa islantilaisia, Mysslaa ja Kleppaa. Kleppahan oli täysin uusi tuttavuus, mutta ihan mukavasti tyypeillä meni. Saivalla on vielä vähän hakusessa pienempi kokoisten kanssa leikkiminen ja Klepan haukkuminen taisi pikkuisen ärsyttää. Pitihän sille välillä murnata, mutta torstaina meni jo paremmin. Saiva ei koskaan isompiaan ja vanhempiaan haasta, mutta nuoremmat ja pienemmät kuuluvat poikkeuksetta automaattisesti alempiarvoisiin.
Torstaina ajeltiin Kainuuseen ja illalla Saiva ehti vielä leikkimään Nitan kanssa, joka oli kerrankin leikkituulella. Pikkukoiria piti myös vähän "kiusata".
Reissun aikana tutustuttiin 11 kuukauden ikäiseen vauvaan, joka on aiemminkin tavattu ja haisteltu, mutta tällä kertaa lapsonen liikkui pitkin lattioita, joten sinänsä ihan eri asia. Saiva ei ole aiemmin tavannut vastaavaa. Tosi nätisti kyllä osasi olla, vaikka lapsi koski koiraan ihan eri tavalla kuin se on tottunut. Saiva nuoleskeli sormet moneen kertaan ja naamankin olisi halunnut pussailla, mutta sitä ei annettu tehdä. Ei kovin pitkään jaksanut kiinnostaa ja jaksettuaan tovin lääppimistä siirtyi kauemmas. Lapsonen kyllä tykkäsi kovasti ja ryömiskeli perässä jos annettiin.
Perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja vielä maanantaina mökkeiltiin. Eli Saiva sai juosta vapaana metsässä ja järven jäällä. Pilven kanssa kuljeskeli pitkin mättäitä ja hankia. Niillä menee ulkona hyvin yksiin, vaikka sisätiloissa Pilvi käy herkästi karvoihin kiinni. Naureskeltiin ikkunasta kun saattoivat kaksistaan istua mökin kuistilla ja katsella maisemia. Perjantaina nähtiin mökkitie-lenkillä (Saiva vapaana, Nita hihnassa) metsäpeura. Hetkeä aiemmin oltiin hoksattu tiellä jälkiä ja sitten Saiva sanaakaan sanomatta hyppäsi kinokseen ja suuntasi kohti metikköä. Nita aloitti kaamea haukun, josta tiedettiin, että peurahan siellä ja vieläpä näköetäisyydellä. Huutelin Saivan takaisin ja siellähän se sarvipää katselikin meitä puiden lomasta ennen kuin lähti karkuun. Äitini naureskeli, että Saiva ajatteli tietysti paimentaa karkulaisen kotiin..
Lauantaina mökillä kävi kylässä tuttuja, joilla oli mukana noin 5 kuukauden ikäinen Ukko -koira. Ukko on sekarotuinen, jossa on ainakin berniä ja siitä kasvaa aika iso, joten Saiva oli nyt suurinpiirtein samankokoinen ukkelin kanssa. Kolme tuntia peuhasivat kun me ihmiset paistettiin makkaraa ja kahviteltiin. Olivat muuten aika näköisiä; aivan märkiä ja rapaisia. Paikoitellen mökin piha alkaa olla jo sula, niin tietäähän sen minkä näköisiä karvaturrukoita siinä sopassa tulee.
Sunnuntaina mökillä kävi kylässä lukioaikainen kaverini porokoiransa Reetun kanssa. Reetu on hiukkasen nuorempi kuin Saiva, ja Reetu tavattiin ensimmäisen kerran edellisellä reissulla, jolloin leikit menivät hyvin yksiin. Nytkin tyypit juoksenteli pitkin poikin hammastellen. Reetu oli välillä vähän hämillään kun Saiva ei alistunutkaan yrityksistä huolimatta, ja taisi pikkumiestä hieman harmittaa kun Saiva oli nopeampi. Meinasivat kerran karata pilkkimiestä moikkaamaan, mutta muuten eivät kauas lähteneet. Tosi hienosti oli Reetu oppinut pillillä luoksetulon!
Saa nähdä miten Saiva pysyy mökin pihassa kesällä, kun lumi ei ole hidastamassa vauhtia. Pari kertaa meinasi karata, toisella kerralla koiran haukun perään pitkin jäätä ja toisella kerralla tietä pitkin, kun oli tietysti nähnyt Ukon (autossa) siihen suuntaan lähtevän. Vislailemalla ja huutelulla sai kuitenkin aika helposti takaisin. Kesällä ei tietysti pääse jäitä pitkin juoksemaan, mutta saa nähdä kantautuuko koiran haukkua enemmän houkuttelevasti korviin, kun mökkiläisiäkin on enemmän.
Tämä päivä ja huominen, ainakin, ollaankin sitten ihan iisisti. Saa Saiva hengähtää, ja emäntäkin..
Torstaina ajeltiin Kainuuseen ja illalla Saiva ehti vielä leikkimään Nitan kanssa, joka oli kerrankin leikkituulella. Pikkukoiria piti myös vähän "kiusata".
Nita, Pilvi ja Saiva. Hirvenlihaa kiikarissa.
Reissun aikana tutustuttiin 11 kuukauden ikäiseen vauvaan, joka on aiemminkin tavattu ja haisteltu, mutta tällä kertaa lapsonen liikkui pitkin lattioita, joten sinänsä ihan eri asia. Saiva ei ole aiemmin tavannut vastaavaa. Tosi nätisti kyllä osasi olla, vaikka lapsi koski koiraan ihan eri tavalla kuin se on tottunut. Saiva nuoleskeli sormet moneen kertaan ja naamankin olisi halunnut pussailla, mutta sitä ei annettu tehdä. Ei kovin pitkään jaksanut kiinnostaa ja jaksettuaan tovin lääppimistä siirtyi kauemmas. Lapsonen kyllä tykkäsi kovasti ja ryömiskeli perässä jos annettiin.Saiva ja Pilvi, "ulkokaverukset"
Lauantaina mökillä kävi kylässä tuttuja, joilla oli mukana noin 5 kuukauden ikäinen Ukko -koira. Ukko on sekarotuinen, jossa on ainakin berniä ja siitä kasvaa aika iso, joten Saiva oli nyt suurinpiirtein samankokoinen ukkelin kanssa. Kolme tuntia peuhasivat kun me ihmiset paistettiin makkaraa ja kahviteltiin. Olivat muuten aika näköisiä; aivan märkiä ja rapaisia. Paikoitellen mökin piha alkaa olla jo sula, niin tietäähän sen minkä näköisiä karvaturrukoita siinä sopassa tulee.
Sunnuntaina mökillä kävi kylässä lukioaikainen kaverini porokoiransa Reetun kanssa. Reetu on hiukkasen nuorempi kuin Saiva, ja Reetu tavattiin ensimmäisen kerran edellisellä reissulla, jolloin leikit menivät hyvin yksiin. Nytkin tyypit juoksenteli pitkin poikin hammastellen. Reetu oli välillä vähän hämillään kun Saiva ei alistunutkaan yrityksistä huolimatta, ja taisi pikkumiestä hieman harmittaa kun Saiva oli nopeampi. Meinasivat kerran karata pilkkimiestä moikkaamaan, mutta muuten eivät kauas lähteneet. Tosi hienosti oli Reetu oppinut pillillä luoksetulon!
Saa nähdä miten Saiva pysyy mökin pihassa kesällä, kun lumi ei ole hidastamassa vauhtia. Pari kertaa meinasi karata, toisella kerralla koiran haukun perään pitkin jäätä ja toisella kerralla tietä pitkin, kun oli tietysti nähnyt Ukon (autossa) siihen suuntaan lähtevän. Vislailemalla ja huutelulla sai kuitenkin aika helposti takaisin. Kesällä ei tietysti pääse jäitä pitkin juoksemaan, mutta saa nähdä kantautuuko koiran haukkua enemmän houkuttelevasti korviin, kun mökkiläisiäkin on enemmän.
Tämä päivä ja huominen, ainakin, ollaankin sitten ihan iisisti. Saa Saiva hengähtää, ja emäntäkin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)