Hengissä ollaan!

On meidän lauman elämä muuttunut isolla kouralla tässä viimeisen kuukauden aikana, että ei ole ollut bloggailuun yksinkertaisesti aikaa!

Loman jälkeen allekirjoittaneen polvi alkoi temppuilla ihan toden teolla, sen kanssa on käyty lääkärissä tutkimuksissa ja osteopaatilla runnottavana. Jälkimmäinen sai jotain muutosta aikaan ja kuntoutusohjeilla mennään hiljalleen kohti parempaa. Prioriteetti lihashuollon saralla onkin nyt ollut vaihteeksi minä itse! Onneksi on jo hissuksiin päässyt kohti normaalimpaa arkea ja koirillekin taas jumppailuja vähäsen rutiiniin mukaan. Työpäivien ja arjen pyörittämisen lisäksi, kun järkkää itselleen ja koirille kuntoutusta ja liikuntaa, niin eipä siinä paljon ehdi läppäriä avata.

Hilpalla oli ilmeisesti kennelyskä tuossa jo tovi sitten, se yskiskeli pari päivää ihan kohtuullisesti. Onneksi ei mennyt niin pahaksi kuin edellisellä sairastelukerralla, mutta kylläpä tympäisi silti, kun toisella oli huono olla. Parit tokot jäi välistä karanteenin takia, korvauskerroiksi valitsin rallytokot, joille otin/otan Saivan mukaan ja muori onkin ollut vallan innoissaan, kun on päässyt treenimään. Ensi keskiviikkona onkin vika tokotunti, sitten ainakin tovi ollaan taas ihan omien treenien varassa. Hilpan varalle on talveksi ja kevääksi vähän muita suunnitelmia, fingers crossed!

Hilpalle säännöllinen hallitreeni on tehnyt hyvää. Ja emännälle on tehnyt hyvää olla tarkkailun alaisena ja olen alkanut itsekin huomaamaan paremmin omia virheitäni ja analysoimaan, että mitä oikein tapahtuu jos koira ei ymmärrä mitä ajan takaa. Hilpahan on ihanan innokas ja motivoitunut. Estehyppy on varmastikin sen lemppari, kaikki muu maailmasta sulkeutuu ulkopuolelle kun pääsee ylittämään esteen!

Haku paketoitiin jo loman alkaessa, sen jälkeen ei taidettu ehtiä mukaan ja nyt on tainnut jo kuukauden olla koko ryhmä talvitauolla. Ehdittiin ottaa vähän erilaisia pistoja, umppareita ja yksi periaatteessa koemuotoinen rata eli mie en tiennyt, missä maalimiehet ovat. Hyvin Hilpa pelasi, teki oikeinkin hienosti, emäntä taas vähän ulalla, että miten paljon kannattaisi radalla edetä koiran ollessa pistolla jne.

Lisäksi meidän pieni lauma viettää taas vähän reissulaisen elämää, kun viikonloput kuluvat joko tuossa 150 km päässä tai sieltä 150 km päästä tulee tänne vierailija. :)

Palataan niihin lomakuviin tuonnempana sitten joskus, nyt pääsee Saikkonen rallyilemaan! Loppuun yksi kesäkuva.

Päivät soljuu, joulu lähenee

Joulukuuta on eletty jo pari viikkoa. Hilpalla on juoksut nyt kutakuinkin taputeltu, päästään palaamaan normaaliin rytmiin. Itsenäisyyspäivää on perinteisesti vietetty Kainuun kotona, emännällä vähän polvi vihoitteli, mutta koirat juoksee onneksi ihan itestäänkin!

 Nitalla omia bisneksiä.

 Tässä vähän lunta syön, mitä naurat?

 Hilippa kävi tarkastamassa oisko kesältä jääny nuotiopaikalle makkaraa.

 Pihavahti.

 Ja Minnillä on ihan omat juttunsa!

Tänä viikonloppuna on sitten emäntäisen jouluvalmistelujen ja pikkujoulujen lisäksi ehditty käydä lappalaiskoirien treenilöissä. Alunperin niiden oli tarkoitus olla hallissa, mutta kennelyskäepidemian takia peruttiin varaus ja treenailtiin ulkona. Hilpakin pääsi siis täten mukaan. Tokosteltiin. Harmitti vähän, kun Hipin kanssa ei oltu tehty kotiläksyjä, mie en näe järkeväksi kovin sen kanssa treenata juoksuaikana, kun se on vähän haluton. En tahdo, että yhdistää sen mielentilan tokohommiin. Olipa tuo taukokin näköjään tehny jotain, meni aika kivasti seuruut. Sivulletulossa se oli ehdollistunu miun liikkeeseen, mitä en ollu ite huomannut. Just tän takia on hyvä välillä jonkun vähän kattoa meikäläisen perään. Hilpa on näköjään sitten sellainen tapaus, että se tarvitsee jatkuvasti tekemistä, ettei se ala keskittymään liikaa ympäröiviin asioihin ja puhisemaan.

Saivakin pääsi tekemään tokohommia, olipa se tyytyväisyyden ilmentymä, niin reippaasti seurasikin kun oli niin kivaa. Tötsän kiertoa ei oo harjoiteltu kesän jälkeen, muisteltiin sitäkin siinä. Välillä meni tötsän kaatamishommiksi, mutta kyllä se välillä kiersikin. Luoksetulossa se lähtee vauhdilla, mutta hiljentää loppua kohti, siihen pitää ottaa erilainen palkkaus. Se myös meinaa varastaa lähdön, sitäkin siis treenata!

Kaksi erilaista viikonloppua

Viime viikonloppuna lenkkeilimme näin. Oli se vähän niin kuin lunta?

Passikuvat. Toisella nenä kierossa ja toisella toinen korva kaivolle ja toinen korva kotiin.

Liikkuva saari pienellä lammella.

Tänään lenkkeilimme näin.

Tässä akalle vähän posetan, sanoo minnuu kaljukojootiksi, otan sen kohteliaisuutena.

Mitäs tulis häiritseen miun poseerauksia? Ai keppi!

Soli kyllä miun kepakko!

Hyvä on, hyvä on, tähän mahtuu molemmat.

 Rousksomnons.

Painihetki. Lumi vaan pöllysi hämärässä kuusikossa.

Perjantaina käytiin neljän porokoiran kanssa reenailemassa tokoa. Häiriöherkälle ja herkästi kommentoivalle Hipsille ihan vaan kontaktia, sivulletuloa ja seuruuta, vähän maahan menoa ja loppuun luoksetuloa. Saivan kanssa höpsyttelin koiratanssia.

P.s. Tänään illalla huomasinkin sitten juoksujen alkaneen.

Tokotteluja

Tokoiltiin tuossa viikko ennen juhannusta. Juhannusviikon treenit jäi välistä reissuvalmistelun takia ja tällä viikolla treenit jäi viisaudenhampaiden poiston takia. Ensi kuun treenit läväytän yhteen päivitykseen. Kirjaan näitä ylös lähinnä itseäni varten, jotta mielessä pysyy että mitä on tehty, mutta toki saa mieluusti kommentoida jos joku jaksaa näitä lukea ja tulee jotain ideoita mieleen.

Hilpan kanssa perussettiä taas: sivulle, maahan, seiso ja lisäksi otettiin nyt vähän enempi paikallaoloa. Yritän saada maassa olemiseen kestoa, kovin on vielä malttamaton tyttö. Treenikaveri Raija on tässä paljon edistyneempi, mutta perässä tullaan! Sivulletulo on jo aika kiva, mutta käskysana ei oo vielä mennyt perille asti, joten käsiapua tarttee edelleen.

Saivan kanssa myös paikallaoloa, kestoa paikkamakuuseen ja malttia siihen ettei singahda heti istumaan, kun palaan vierelle. On niin hätäisiä ja nopeita liikkeissään nämä miun likat, että pitää nyt panostaa tähän puoleen ja käyttäytyä itse rauhallisesti josko se mieliala tarttuisi hauvoihinkin. Koiratanssihupsutteluja otettiin Saivan kanssa, se tykkää kovasti kun liikkeet "ei ole niin justiinsa". Pujotteluun pituutta ja voisi kehitellä myös välillä jonkin uuden liikkeen kun vanhat on niin hyvin hanskassa. Tanssahtelun mukavuus näkyy ilmeisesti myös siinä, että Saiva tarjoaa erittäin helposti kierähtämistä, kun sen käskee maahan, vaikka käskysanat ovat aivan erit erilaisilla äänenpainoilla. Likka vaan innostuu niin kovasti, ettei malta kuunnella, kun vaan seuraa miun ilmeisen vaivihkaisia eleitä, mitkä viittaavat siihen, että maankamaraa kohti pitäisi liikahtaa. Eli soosoo emäntä, olepas tarkempi.

Hilpankin kanssa aloittelin pujottelun opettamisen. Sillekin tekee hyvää tehä höpsötyksiä. Olihan likka vähän ihmeissään, että jalkojen välistäkö pitäisi muka kulkea. Pöhkö eläin.

Päivittelin vähän tyttöjen esittelyjä, Saivalle pitäisi vielä tuoreet kuvat räpsiä. Ja Hilpa mokoma taitaa taas valmistella pikkuhiljaa juoksuja, ainakin lisääntynyt nuuskuttelu viittaa kovasti siihen. Malttaisi nyt vielä mokoma, että pysyisi edes se 5kk väli..

Treeniapinoita

Viime viikolla käytiin pariinkin otteeseen treenailemassa kaveripoppoolla. Taisi olla tiistai kun Oili ja Raija saapuivat emäntänsä kanssa tähän meidän lähelle parkkipaikkatokoiluun. Vettä satoi tasaisen tappavaan tahtiin, mutta kumi- ja kuoripuvut yllä ei ollut mitään hätää ja koiratkin oli virkeitä, kun ei ollut kuuma. Nämähän oli Hilpan ensimmäiset varsinaiset häiriöreenit, kun silloin hakuviikonlopun tottiksissa jokainen koirakko harjoitteli yksinään toisten odotellessa omaa vuoroaan. Otin Hiippasen kanssa ihan perusharjoituksia eli istumista, maahan menoa, seisomista ja paikka-käskyä vähän myös. Varsinaisena tavoitteena oli emännän kanssa työskentely ihanista koirakavereista huolimatta sekä saada aikaiseksi vauhdikas luoksetulo edelleenkin niistä ihanista koirakavereista huolimatta. Molemmat tavoitteet täyttyivät.

Saivan otin mukaan lähinnä mielenvirkistykseksi, mutta sillekin sitten rakentelin luoksetuloa vauhdikkaammaksi, kun sen mielestä emännän tykö ehtii rauhallisemmallakin askelluksella. Paikkamakuun ajattelin myös ottaa sille tavoitteeksi, tosin häätyy vähän hienosäätää sitä asiaa, sillä huomasin, että Saikkonen yhdistää 'paikka' -sanan hyvin vahvasti istumiseen. 'Maahan' saa sen menemään maahan, mutta jatkokäsky 'paikka' saa sen istumaan. Tämän uskoisin korjaantuvan sillä, että rakennan maassa pysymisen toiselle käskysanalle.

Täkäläisten lappalaiskoiraihmisten kanssa oli puhetta, että otettaisiin tällaiset itseohjautuvat kimppatreenailut viikoittaiseksi tavoitteeksi, mikä olisi kyllä erittäin hyvä nostattamaan omaa motivaatiota treenailuun plus saada Hilpallekin iskostettua lisää yhteistyön tekemistä, vaikka mukavasti se miun kanssa työskenteli nytkin. Ainakin tänään mennään taas uudelleen samalla kokoonpanolla touhuilemaan.

Torstaina käytiin Hilpan kanssa sitten hieman kauempana Oilin, Raijan ja Surkun kera näyttelyharkoissa. Saivan jätin matkasta, että saan keskittyä kokonaan Hiippaan, lisäksi oli todella lämmin ilma ja autossa jo kolme ihmistä ja neljä koiraa. Treeneissä oli yhteensä ehkä noin kymmenkunta koiraa. Hilpan kanssa on viimeksi mitään näyttelyitä muistuttavaa harjoiteltu viime syksyn erkkarissa, joten seisominenkin oli pätevästi unohtunut kuluneen vuoden aikana. Sitä muistuteltiin mieleen ja koko treeniporukka kopeloi pikkulikan läpi, että tottuu muittenkin kuin omian ihmisten lääppimiseen. Mukavasti meillä meni, joten voinemme käydä jossain näytelmöimässä syksymmällä. Surkun emäntäihminen otti kuviakin, niin läppäsenpä niitä tähän, niin on jotain mitä katsellakin jos joku ei jaksa treenilöpinöitä lueskella.

Viikon takaiset tottistelut

Viikko sitten meillä oli Hilpan kanssa ekat hakuharkat, joista kirjoittelinkin jo aiemmin. Saman viikonlopun sunnuntaina oli Suonenjoella samaan syssyyn myös tottistelua. Mehän oltiin Hilippasen kanssa ne keltanokat paikalla, joten mitäänhän me ei varsinaisesti osattu paitsi Hilpa tarjoaa hyvin istumista ja luoksetulot sillä on vauhdikkaita, vaikka niitä päästäänkin harvoin toko-mielessä harjoittelemaan. Mukavasti se myös innostui lelusta taistelemaan, kun oman reeniajan ulkopuolella vähän hassuteltiin: asia, jota täytyy muistaa pitää yllä. Onhan siinä potentiaalia mokomassa pikkukoirassa ja tämäkin kouluttaja kehaisi, että mukavan oloinen penikka on mulla käsissä. Vielä kun saisi itsestä kaivettua esiin jonnekin hautautuneen treenimotivaation niin jo. Toimiskohan lihapullat yhtä hyvin meikäläiseen kuin Hiippaan? Vinkkejä saatiin taas paljon, paljon, paljon, joten olisi meillä ainakin puuhaa, kun tarttuisi vaan kunnolla toimeen!

Otin pari kuvaakin ensimmäiseltä kierrokselta. En hoksannu kellekään kameraa ojentaa silloin kuin Hilpan kanssa reenasin, mikä harmittaa itteä, mutta seuralaisista nyt pari räpsyä ja lisää löytyy gallerian puolelta jos jotakuta kiinnostaa.

Tälle koiralle rakennettiin kapulasta kivempaa

Oottelu on tylsää

Taistelutahtoa löytyy

Koevalmis koirakko

Hiipan Alma kaveri

Ystäväni esitti tässä taannoin toiveen, että olisi kiva kun koiramaisista kommelluksista olisi enemmän videoita, joten tässäpä yksi. Kaivelin Saivalle helpoksi muuttuneen dog spinny -aktivointilelun naftaliinista Hiippaa varten ja tuli taas todettua, ettei raasu edelleenkään ole se penaalin terävin kynä. "No bite? Cannot do it" taisi Piiparinen todeta. Häätyy tosin mainita, että kyllä spinneri tyhjeni, kun vähän tsemppasin koiraparkaa.