Tornion ryhmis

Kuva: Laura Posti

Tänään hurautettiin Tornioon näytelmöimään nuorisoluokkaan. Nuoria narttuja oli kahdeksan ja lapinkoiria yhteensä muistaakseni 45 tai niillä paikkeilla. Tosi hienoa sakkia oli liikenteessä. Ja päiväkin oli hieno, pilvistä, mutta täten siis pakkastakaan ei ollut kuin pari astetta.

Kehähommat meni muuten hyvin, mutta vaadin Saivaa seisomaan liian pitkään ilman palkkausta, joten tyyppi heittäytyi siinä vähän levottomaksi. Muuten oli nätisti likka, mittakeppiä ei tarvinnut edes vilkuilla ja nätisti antoi hampaatkin katsoa. Kehän jälkeen Saiva sai luvan leikkiä Tulettaren Diivan kanssa, joka oli mukana junnunartuissa. Tytöillä meni kivasti yksiin, joten saivat purkaa patoumia painimatsilla.

Matti Palojärvi oli tuomaroimassa ja pidin hänen tyylistään kertoa mielipiteensä ääneen. Saiva sai häneltä EH:n ja arvostelu näytti tältä:

"Musta ihannekok. Mittasuht. oikea, hyvä pää ja korvat, hyvä ylälinja. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset, raajat oikea-asentoiset. Karvapeite ja häntä hyvät. Kevyt liike, oikea luonne."

Miten niin kehäravaaminen menee seuraamiseksi? Kuva: Laura Posti

Mehtäilyä

Saivan viime viikko oli äärettömän pitkäveteinen, tylsä, mälsä ja niin edelleen. Ei päästy treffaamaan Mustoa ja Sallia, puhumattakaan muista kavereista. Emäntä ei jaksanut reenailla ja kun vihdoin ehdittiin/jaksettiin kävellä koirapuistoon, niin siellä ei ollut ketään!

Onneksi tämä viikko, joka on nyt kääntymässä kohti loppuaan, on ollut vilkkaampi. Maanantaina käytiin metsälenkillä Muston ja Sallin kanssa. Saivalla oli kivaa, kuten aina hyvien kamujen kanssa. Rallattelivat menemään innoissaan eli normaali settiä. Talvessa ja korkeissa kinoksissa on se hyvä puoli, ettei tyypit pääse riistan jäljille. Noh, pääsee, mutta matka loppuu lyhyeen, kun ei yksinkertaisesti koivissa riitä pituutta. M&S:n emäntä räpsi kuviakin, kun oli nätti ilma. Jos saan niitä käsiini, niin lisäilen sitten tänne.

Tänään käytiin treffaamassa Mysslaa myöskin metsälenkin merkeissä. Kleppa oli toki myöskin tässä päässä Suomea, mutta ei päässyt tällä kertaa lenkille mukaan rasituskiellon takia. Mutta jos totta puhutaan, ei näyttänyt hirveästi Saivanteria ja Mysslaa vaivaavan Klepan poissaolo. Kuvia ei valitettavasti ole, koska oli niin kurja keli, mutta uskotte varmaan, kun sanon, että oli muuten lystiä! Ja Saiva tuli joka kerta hippulat vinkuen luokse, kun palkkiona oli broilerin sydämiä. Mysslallekin olisi toki sydämet kelvanneet.

Huomenna onkin sitten luvassa normaalia aikaisempi aamulenkki, jonka jälkeen suuntaamme Tornioon näyttelykehään.

Sunnuntaisen aamupäivän viettoa

Näissä maisemissa ei ollakaan lenkkeilty vuoteen! Myssla ja Kleppa islanninlammaskoirat olivat kotikulmillaan käymässä ja piipahdimme Saivan kanssa aamulenkille heidän lähimaastoonsa. Vuoden takaista meininkiä voi vilkaista vanhoista postauksista, esimerkiksi tästä.

Kaunis keli oli, mutta kuvauksellisesti hieman haastava, kun puut varjostivat polkuja niin lahjakkaasti, mutta muutaman kuvan jos kuitenkin laittaisin näytille.

"Mithään toi niinku tekköö?"

Kato kato, mikä mulla on!

Kiitos issikoille lenkkiseurasta. Koitetaan vielä tälle talvea ottaa uusiksikin!

Pikaiset kuulumiset

Viime aikoina Saivalla on ollut vähän tylsää. Ei olla päästy käymään häiriötreeneissä ja emännällä on jonkinasteinen motivaatiovaje treenailuun kotioloissa. Onneksi ollaan päästy tapaamaan koirakavereita, joten S on saanut kuitenkin kuluttaa virtaansa. Tänään kävi kylässä Musto ja Salli, jotka tavattiin viimeksi vajaa viikko sitten metsälenkin merkeissä. Aloiteltiin hihnalenkkeilyllä, mutta siirryimme piakkoin sisätiloihin, kun tuuli sen verran navakasti. Ei sillä, että viima olisi koiria haitannut. Tyypit painiskeli sisällä ja Mustokin lämpeni Saivalle ihan eri tavalla, kun ei ollut hihna ahdistamassa. Kiitokset vielä tätäkin kautta seurasta ja uudesta reenihihnasta!

Perjantaina käytiin pitkästä aikaa tapaamassa islanninlammaskoira Veilaa. Tytöt on joskus otattanut vastakkain, mutta nyt mokomasta ei näkynyt merkkiäkään. Koirapuistossa kaksikolla oli oikein mukavia juoksentelu- ja painihetkiä. Kameraa en tälle reissulle ottanut mukaan, kun oli niin hämyistä jo. Toivottavasti Veila tavataan piakkoin uudemmankin kerran.

Tornion ryhmänäyttelyyn lähetin ilmoittautumislomakkeen. Toivottavasti ehti ajoissa perille ja päästään pyörähtämään kehässä. Saivan voi bongata nuorten luokasta. Katsotaan mitä Palojärven Matti likasta tykkäilee. Pää on edelleen kevyt, eikä tuosta muuksi enää muutu. Otsapenger voisi olla selvempi ja kalloon suhteutettuna kuono on himpun verran liian pitkä. Mutta kuten tänään totesinkin: Saivan vauhdilla on väkisinkin virtaviivainen, voimakas penger vain hidastaisi... Joka tapauksessa pikku mussukka on hyvä juuri näin.

Tornion näytelmän jälkeen pidämme varmaan jonkin pituisen tauon näyttelyistä. Josko kesällä sitten uudestaan, nähtäväksi jää.