Pentuarkea

Naskalihampaat varpaissa, pissaläikkä lattialla, osumaa ottavat huonekalut, nurmella spurttaava pallerokoiranen. Niistä on pentuarki tehty.

Chihujen petiin mahtuu vielä

Saiva ei enää kavahda kauemmas Hilpasta niin helposti kuin aiemmin ja yllätinpäs tyypit nukkumasta puolen metrin etäisyydellä toisistaan. Tänään mökillä Saiva leikki ensimmäistä kertaa hetken pennun kanssa, jee! Jospa valeraskaus alkaa jo helpottaa. Kuvia ei valitettavasti ole, kun olivat silloin liian lähellä, enkä ehtinyt kauemmas kameran kanssa.

Hippo ja Hippo, eiku...

Mitä isot edellä...

 Sitä pienet perässä.

 Pitkät piuhat tuolla pennulla on. Huonekaluja maistelevaa pentu-Saivaa ei tarvinnut kovin montaa kertaa komentaa, kun se jo uskoi, mutta Hiippa tuntuu tarvitsevan vähintään kymmenen huomautusta. Tänään tehtiin ulkohommia, tyhjennettiin ja putsattiin mm. piha-allas. Hilpa innostui, kun kielsin kaivamasta kuoppaa altaan viereen ja sain nostaa sen moooonta kertaa pois hiekalta. Komentamisesta innostuneena se veti sitten rallia pitkin kukkapenkkiä ja ulkoilurupeaman päätteeksi pentukoira oli hyvin hiekkainen ja multainen ja joutui ekalle pesulle (=huuhtelu). Ei-sana tuntuu tehoavan jo toisinaan, riippuen vähän miten kiva kielletty tekeminen on käynnissä. Jaa, miten niin EItä on tullut hoettua ja survottua lelua lahkeessa roikkuvan penikan kitaan?

Ollaan käyty ihmettelemässä suurta maailmaa hihnasta käsin, sekä Saivan kanssa että kahdestaan. Kivasti se kulkee jo valjaissa, tosin hitaanlaisesti, kun kaikkea pitää ihmetellä. Hilpalla on joku pakkomielle naapuripihaa kohtaan ja kun en anna sen mennä sinne, niin silloin alkaa kiukuttaa. Ollaan käyty ihan lyhkäsiä pyrähdyksiä ja nekin näyttää jo uuvuttavan pientä ihan tarpeeksi.

Meillä kävi viikonloppuna vieraitakin, kummityttöni vanhempineen. Saiva olisi totuttuun tapaansa taas halunnut nuolla vauvan naaman ja Hilpa tuntui olevan sitä mieltä, että kyseessä on vain astetta suurempi purulelu. Hilippa sai haistella vauvan ja nuolaista sormia, mutta siihen se yhteinen aika pitkälti jäi, kun hampaiden käyttö on vielä turhan runsasta.

Yksinoloja on harjoiteltu jo vähäsen, tosin tähän asti Hiipalla on ollut täällä joku ihmisistä läsnä. Tänään se oli Saivan aamulenkin ajan puolituntia ihan yksinään makuuhuoneessa koiraportin takana. Veljeni (ainoa paikalle jäänyt) nukkui omassa huoneessaan ja telkesin chihut myös sinne. Hilpa näki, kun laitoin portin kiinni, mutta ei jäänyt kitisemään perään ja kotiin tullessamme se heräsi sängyn alta unilta. Hyvä Hiipanen!

Tänään kasvattajan luota oli lähtenyt viimeinenkin metsänväkeläinen. Haluamme toivottaa kaikille siskoille ja veljille oikein ihanaa kesää ja onnea kunnon koirakansalaiseksi oppimisen taipaleelle!