Tämä postaus sisältää joidenkin mielestä tylsää mejäilylätinää, joten jos ei kiinnosta niin kannattaa skipata.
Ensin juoksut siirsi mejäkauden aloittamista ja sitten tuli helle. Keskellä yötäkään metsässä rämpiminen itikoiden syöttinä ei niin hirveästi innosta, joten jäljen veto on jäänyt. Tänään kuitenkin oli asteen verran viileämpää, joten hurautettiin aamulla metsään lenkille ja sitten Saiva sai ootella mökillä Nitan häkissä, että käyn tekemässä jäljen ennen kuin hurautettiin takaisin kotiin ja jätettiin jälki vanhenemaan.
Startattiin kausi melko lyhyellä jäljellä, mutta maastollisesti oli ominaisuuksia, joita ei oo aiemmin ollu. Pituutta 140+100+110m (kutakuinkin, mitattu omilla askelilla ja virhemarginaali jo vähennetty), kulmissa makaukset. Jälki vanheni n 10½ h. Eka pätkä melko suora ja helpossa maastossa, joka vei hakkuuaukean reunamille. Siellä eka makaus, josta jälki jatkui ylämäkeen ja tää olikin fyysisesti haastavin pätkä, kun korkea kanervikko ylsi allekirjoittanuttakin yli polvien ja välillä oli kasvuston sekaan naamioituneita monttuja, joihin saattoi tipahtaa yhtäkkiä. Ensimmäistä kertaa myös polun ylitys. Toinen makaus kuivalla kankaalla ja seuraava pätkä kankaan poikki suopursua kasvavalle alueelle, jossa kaato.
Ja mitenkäs siinä sitten kävi. Saiva haisteli pitkän tovin jäljen alkua ja aloitti sitten etenemisen ilahduttavan rauhallisella ja tarkalla otteella. Eka 100m todella hienoa menoa, mutta sitten tuuli pääsi puhaltamaan sivulta ja ilmeisesti sen takia Saiva ajautui melkein pari metriä jäljen sivuun. En kuitenkaan puuttunu tilanteeseen, koska näin että koira edelleen haistelee ja tekee töitä. Sitten pinnanmuodot blokkasivat tuulen ja Saiva palasi jäljelle ja hämmentyi hieman, koska nythän veri haisi kahteen suuntaan: sinne mistä olisi pitänyt tulla ja sinne minne pitäisi mennä. Saiks palasi vähän matkaa taaksepäin, mutta totesi sitten, että ei tänne, tarkisti ympäristön ja lähti oikeaan suuntaan. Lähestyttiin ekaa makausta ja sitten tuli Saivan tyypillisin virhe: kulman (ja samalla makauksen) ohitus. Tässä vaiheessa huomautin koiraa asiasta, kun kulmat pitäisi ottaa tarkasti, ja Saiva tutkikin makauksen sitten tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Se oikein rappasi maata! Sitten se poikkesi vähän matkan päähän, söi kaninpapanan (älkää kysykö!) ja palasi takaisin makaukselle kaapimaan.
Makaukselta lähtiessä sieni oli poukkoillut tavallista enemmän, joten Saivalla kesti melko pitkään ennen kuin se löysi oikean suunnan, mutta sen löydettyään jatkoi hyviä otteitaan. Aivan mielettömän keskittynyttä nenän käyttelyä, hienoa pikkumusta! Sitten tapahtui jotain, en yhtään ymmärrä, että mitä. Aivan yllättäen Saiva vain lähti jäljeltä sivuun ja meni niin kauas, että siitä olisi jo varmaan kokeessa tuomittu hukka. Pysäytin koiran ja se jäi mättäälle istumaan ja katsomaan minua. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta palautin koiran jäljelle. Se nuuskutteli ja katsoi minua taas, kävi syömässä jälleen yhden kaninpapanan (tälle ominaisuudelle tarttis varmaan tehdä jotain..) ja istui taas katsomaan minua. Kehotin uudelleen Saivan jäljelle ja nyt se lähti etenemään. Mikä lie ollut, tylsistyminen? Oliko joku käynyt pelmuttamassa jälkeä? Häiritsikö papanat? En tosiaan tiedä, mutta saavuimme kuitenkin (vähän jäljen sivussa) toiselle makaukselle ja nyt saatiin se tarkka kulmatyöskentelykin. Jes! Makauksella söi vähän veristä sammalta, tarkisti sitten ympäristön noin metrin halkaisijalta ja lähti oikeaan suuntaan palaten siihen tarkkaan ja rauhalliseen moodiinsa.
Tässä vaiheessa huomasin, että olin laiminlyönyt omat merkit, enkä nähny seuraavia missään, joten ei auttanut kuin seurata koiraa. Saivasta kyllä näkee milloin se tekee hommia ja milloin ei, joten nyt kun se selvästi oli jäljellä, niin saatoin luottaa siihen, että suunta on oikea. Ja sitten tulikin taas merkki näkyviin ja kohta oltiinkin kaadon lähellä. Kaadon Saiva ohitti, mutta SE oli täysin meikäläisen syytä, kun olin jättänyt muovipussin (jolla kuletin hirvensorkan kaadoksi) liian lähelle. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, mutta onneksi se ei koiraa pahenna.
Kokonaisuudessaan siis varsin mainio suoritus, Saivan työskentelytapaan olen hirvittävän tyytyväinen. Kulmille haluaisin tarkempaa työskentelyä, mutta sitä se jo väläytteli nytkin. Pitänee vetää parin viikon päästä toinen jälki ja katsoa tuleeko samanlaista viirausta puolimatkassa tälläkin kertaa. Jos sitten vaikka selviäisi, että oliko kyseessä joku häiriö, jota mie en bongannu, vai ihan oikeasti tylsistyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti