keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Takapakkia

Yksinolot on viime torstaista (26.8) alkaen menneet päin mäntyä. Viime torstaina, kun tulin koulusta kotiin näin lattialla revityn postikortin ja valokuvan, mistä jo tiesin odottaa, että nauhotuksestakin löytyy mutinoita. Jo kymmenen minuutin kohdalla oli haukkua ja ulvontaa, sama toistui aika ajoin. Välissä oli onneksi jopa pari tuntinen hiljaisuutta, mutta loppupäivästä sama mekastaminen jatkui. Kymmenen minuuttia hiljaisuutta, ennen kuin tulin kotiin, joten ajoitus oli ainakin kohdillaan.

Viikonloppuna reenattiin lyhyempiä yksinoloja ja ne meni normaalisti = hienosti.

Maanantaina sama ulina + haukku toistui melko tasan tarkkaan, sillä erotuksella, että torstaista poiketen möly alkoi vasta puolentunnin paikkeilla. Kymmenen minuutin hiljaisuus taas juuri ennen kuin tulin kotiin, päivällä myös pari tuntia hiljaisuutta. Molempina päivinä oli muistaakseni yksin reilut neljä tuntia. Tällä kertaa tuhoamisen kohteeksi joutui onneksi vain lattialle jättämäni pahvinpalat. Välihuomautuksena täytyy huomauttaa: on aika järjestelmällinen koira. Jokainen silppu oli suht neliö, puolisenttiä kanttiinsa.

Tiistaina Saiva meni hoitoon Muston ja Sallin emännän luokse, tänään tyttö oli mulla koulussa pieneläintiloissa (yksin luokkahuoneessa monta tuntia ja oli ollut hiljaa ja kiltisti, loppuaika ulkotarhassa lampaita tiirailemassa) ja huomenna taas kaverien emännän luokse hoitoon. Perjantaina pähkäilen, että mistä tämä yhtäkkinen mekastus taas on saanut alkunsa. Ja eritoten: miten siitä päästään eroon mahdollisimman nopeasti. Viikonlopun aikana testaillaan varmasti useampia erilaisia keinoja, pitää vaan vielä miettiä mitkä ne keinot olisivat. Ei sillä, Saivalla ei olisi mitään sitä vastaan, että saisi päiviksikin tekemistä.

Yhtäkkiä alkanut mekastus ihmetyttää. Rutiinit ovat pysyneet samana: aamulla ei aktivoida, illalla ulkoillaan kovasti, ennen lähtöä vähintään puolituntia rauhoittumista (=ei huomioida), ei huomioida heti takaisin tullessa vaan odotellaan rauhoittumista. Tuulikaapin ovikin on ollut auki varta vasten, vaikka sieltä kylmää ilmaa tunkeutuukin, ihan vaan sen takia, ettei mikään muuttuisi yhtäkkiä. Torstain hölynpölyn olisi vielä selittänyt se, että Saiva oli jo aamusta alkaen ollut levoton. Piippaillut herralle, eikä ollut meinannut asettua. Maanantaina kuitenkin käyttäytyi normaalisti; rauhallisesti, ei hakenut huomiota, nukkui. Mutta silti..

Minulla on tunne, ettei kyse ole varsinaisesta eroahdistuksesta vaan jostain ihan muusta.

3 kommenttia:

leila kirjoitti...

Aika jännä kyllä tosiaan, ettei aloita heti ääntelyä ja pitää välillä pitkiäkin taukoja. Mitä jos web-kameralla kuvaisi yksinoloja, niin näkisi, miten se käyttäytyy ja onko jotain tiettyä juttua ennen ääntelyn aloittamista?

Rumba kirjoitti...

Tuli mieleen niitä sun kertomia "kauhujuttuja" kerrostaloasumisesta... Jos se yläkerran nainen tekee jotain ilkeetä :D Työntää vaikka kättä postiluukusta tai jotain :D Joo ei. Ootko jättäny aivopähkinöitä yksinoloajaksi?

wind-up toy kirjoitti...

Huomenna kokeilen web-kameralla kuvaamista, kun saatiin tämä läppärin kamera vihdoin toimintakuntoon. Let's see..

En oo jättäny aivopähkinöitä yksinoloajaksi, se ei oo ollu aiemminkaan tapana, koska yksinolot ovat sujuneet tähän asti ihan vain tyytyväisenä nukkuen. ;P Sitäkin toki voisi kokeilla, mutta epäilen, että kun tekeminen loppuu niin ei välttämättä osaa rauhoittua vaan etsii lisää touhuamista.