Kajaani osa 3

Viimeinen viikko Kajaanissa alkaa olla pikkuhiljaa takana. Huomenna herra tulee meidät hakemaan ja pyörähdämme vielä kotikotona ennen kuin suuntaamme Ouluun. Nämä viikot ovat olleet kokonaisuudessaan mukavia, mutta on myös juttuja, jotka eivät ole olleet niin miellyttäviä.

Kuura-siskon treffaaminen siirtyi, samoin paimensukuisen Röllin. Tällä viikolla oli ajatuksena kumpikin tavata, mutta Saivan kaverissa todettu kennelyskä muutti suunnitelmat. Koska Saiva on ollut lähiaikoina tekemisissä kyseisen kaverin kanssa, vaikkei likka oireilekaan tällä hetkellä, niin siirsimme sekä Kuura- että Rölli-treffit tulevaisuuteen. Pikaista paranemista kamulle! Täällä toivotaan, ettei Saiva ala oireilla. Ainakin vielä seuraavan viikon pidämme varoaikana, ensi viikon loppuun mennessä luulisi kennelyskän jo itäneen jos on itääkseen (14 pvä mahdollisesta tartunnasta). Mikäli olen väärässä, niin oikaiskaa ihmeessä.

Monesti on näinä viikkoina käyty koirapuistossa. Myssla, Kleppa ja S ovat päässeet riekkumaan pihalle, niin ei ole tarvinnut rellestää sisätiloissa aivan tolkuttomasti. Saivanteri on muuten ollut oma itsensä iloinen kaikkien kaveri, mutta antoi tässä eräs päivä vinkeitä, että pienempää kaveria puolustetaan mikäli niikseen tulee. Löytyy tytöstä siis luonnetta silläkin saralla. Onneksi ei ole kuitenkaan yliherkkä asian suhteen eikä muutenkaan päällepäsmäri. Fiksu tyttö välttelee riitatilanteita ja on se melkoisen taitava koirakielessä (ylpeä äippä). Mutta tämä kolmikko puolustaa muutenkin toisiaan uhkaavassa tilanteessa. M ajautui tappeluun eräs päivä puolustaessaan Saivaa ja niin edelleen.

Hihnakäyttäytyminen on koiraseurassa ihan höpöä. Kokeilee vetämistä ja toisille koirille haukkumista. Välistä olen käynyt Saivan kanssa kaksistaan kävelemässä, jolloin homma menee nätisti, mutta Mysslan ja Klepan seurassa käytöstavat tuppaa "unohtumaan".

Rahan menoakin olisi tiedossa, uusi solkipanta pitäisi ostaa. Kun vaan löytyisi joku tarpeeksi leveä, eikä liian kallis, mutta kuitenkin hyvä panta. Ostin typykälle kuppitelineen (äitini osti..). Nitan kanssa on käteväksi todettu ja kun maksava taho löytyi niin miksipä en olisi sellaista ottanut vastaan. Kuppeineen päivineen hintaa 19,90e Puuilosta (aka Ilmat Pois). Äiti armollisesti osti myös koiranshampooputelin, mustalle ja pitkäturkkiselle koiralle tarkoitettua tavaraa. Eihän tuota usein tule pestyä, mutta eiköhän tuolle käyttöä löydy ennemmin tahi myöhemmin. Eiköhän tuolle olisi riittänyt aivan tavallinen shampoo, mutta eihän se ketään haittaa vaikka välillä typykkäkin saa jotain spesiaalihiplettä.

Turkista tulikin mieleen, että Saivan karvanlähtö on oikein mukavassa vaiheessa. Viime viikonloppuna karstasin tyypistä itsensä kokoisen kasan villaa. Ja vielä vaan lähtee ja tämän hetkistä karvatilannetta vilkaistuani sitä tulee lähtemään vielä vähintään toinen mokoma kasa. Iho meinaa hilseillä ja mietiskeltiin josko S vähän stressaisi nykyistä tilannetta täällä Kajaanissa, kun on vieras ympäristö eikä ole tottunut jatkuvaan koiraseuraan.

Jahti & Vahti on parhaillaan vaihdossa Acanaan. Vaikka varovasti olen alkanut vaihtamaan, niin eikä mitä, löysälle vetäisi silti. Onneksi ei sentään ihan vetiseksi ja Acanan nappulat vielä kuitenkin maistuvat, eli ei ole jäänyt traumoja. Katsotaan, miten uusi sapuska likalle soveltuu, J&V sai silmät rähmimään. Tosin rähmiminenkin loppui melkein heti siinä vaiheessa, kun ostin tuon Acanasäkin.. Hilseeseen uusi ruoka ei ainakaan liity, sillä uusia nappuloita on syönyt vasta parina päivänä ja hilseen huomasin jo aiemmin.