torstai 9. syyskuuta 2010

Yksinolon sujumista ja tapaamisia

Yksinoloissa on suurta heittelyä. Välillä Saiva haukkuu ja ulvoo, välillä ei. Syytä tähän emme ole keksineet, vaikka mietimme päämme puhki. Tänään oli vuorossa yksikseen oleskelua kaksi tuntia ja se menikin hienosti. Herra jätti lattialle pari pahvipakkausta silputtavaksi, ettei Saivan tarvitse luvattomien juttujen kimpussa askarrella. Ne oli repinyt heti alussa ja siirtynyt sitten ilmeisesti nukkumispuuhiin. Posti oli saanut tällä kertaa olla rauhassa.

Eilen nimittäin maistui luvallisten pahvien lisäksi myös postimiehen tuomiset. Mainokset oli toki jättänyt rauhaan, mutta lehti ja Kelan kirje oli pitänyt lukea, hohhoi. Mihinköhän tuokin valinta perustui.. Eiliseltä oli nauhoittunut koneelle vain eka puolituntinen tilttaamisen takia, joten meluamispuolesta ei ole mitään hajua. Maanantaina melskasi, tiistaina ei.

Mutta mukavampiin asioihin. Tiistaina käytiin tapaamassa Jekku-herraa. Mentiin lenkin kautta koirapuistoon ja tyypeillä menikin vallan mainiosti yksiin! Ei minkäänlaista ongelmaa, kemiat napsahti heti kohdilleen ja sitten juoksenneltiin ja painittiin. Jekun blogista löytyy mukavia otoksia kaverusten leikeistä.

Eilen Musto ja Salli kävivät kylässä. Tunnin verran lenkkeiltiin näillä nurkilla. Käytiin liikuntakeskuksen kenttien laitamilla kiertämässä, ja siellä olikin paljon vilinää ja vilskettä. Lapsiakin Musto-raasulle. Joskus olen maininnut M&S:n omistajalle eräästä miespatsaasta, joka Saivaa on aikoinaan pelottanut, joten tokihan tämä nähtävyys piti käydä myös katsastamassa. Kummastelevia reaktioita korkean korokkeen päällä liikkumatta seisova mies aiheuttikin. Ihme kaveri, mitäkähän hitsiä se siellä pönöttää..

Omistajien kahvitellessa (paitsi ettei kumpikaan meistä juonut kahvia) kolmikko sai sitten riekkua vaihteeksi täällä meillä. Sallin lisäksi Mustokin innostui välillä Saivan kanssa nujuamaan. Meidän tytsyhän oli ihan onnessaan, kun sai kavereita kylään: häntä pyöri propellina jatkuvasti. Ja kun kyläläiset lähtivät kotia kohti ikävä yllätti.

Pakko vielä mainita hauska sattumus eiliseltä. Herra läksi likan kanssa iltalenkille emännän potiessa kipuilua polvessa. Vajaan tunnin kuluttua tulee puhelu "nyt meillä on probleemi". Saiva oli syöksähtänyt pusikkoon rytinän saattelemana ja tullut sieltä tassua huitoen pois. Kävelemisestä ei meinannut tulla sen jälkeen mitään; likka istahti vähän väliä ja herran puheiden mukaan jotain näytti olevan pielessä joko takajalassa tai takamuksessa. Puhelimessa päätettiin kuitenkin, että eiköhän kaksikko selviä kämpille asti, kun olivat jo ihan nurkan takana. Saivanteri ei kuitenkaan äännellyt mitenkään eikä tuntunut kipuilevan.

Kunhan sain likan käsiini aloin tietysti heti tunnustelemaan, että tulikos tästä nyt sitten lääkärireissu. Selvisi, että pusikosta oli tarttunut melkoisen muhkeita takiaisia vatsakarvoihin ja takajalkojen väliin. Ilmankos toista kiukutti kävellä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin on nyt nauhotettu Topin olemisia ja välillä nauhalla kuuluu huakkumista ja välillä ulvomista. Sen olen huomannut, että kun jättää pienen luun lähtiessä koiralle, osaa hän olla ihan hiljaa koko päivän. Ilmeisesti ei sitten ikävä niin vaivaa. Nyt olen muutamana päivänä jättänyt nauhoituksen pois ja luotan siihen, ettei koirasta mitään häiriöö ole niin kauan kun kukaan ei tule valittamaan. Pitää sitten katsoa asiaa uudestaan jos joku valittaa koirasta :)
Toivottavasti teilläkin alkaisi sujumaan yksinolot hyvin, ja hyvä merkkihän se on, että Saiva kuitenkin välillä osaa käyttäytyä yksin ollessaan! :)

wind-up toy kirjoitti...

Jos koira ei paljoa melua niin luulisi, ettei vähäinen haukku ketään haittaa. Ei ainakaan minua haittaisi. Tosi hienoa jos teillä auttaa luun jättäminen. :)
Toivotaan, että meilläkin alkaa sujumaan. Ensimmäiset pari-kolme viikkoahan meni täysin moitteetta, mutta sitten se alkoi. Mutta jospa se tästä helpottaisi ja kyseessä olisi ollut vain jokin ohimenevä ilmiö.

Pau kirjoitti...

Kokeilehan jättää Saivalle pitkäkestoista askartelua eli jäädytä Kongissa jauhelihaa (aniharvoin maksalaatikkoa) tai muuta mössöä.

Itse oeln laittanut ihan tuoreena pari kalapullaakin ja heittänyt sitten pakastimeen. Annan just ennen lähtöä ja hyvillä mielin jää puuhastelemaan.

Parasta yksinolopuuhaa on myös pitkät suorat puruluut, joiden sisään on kääräisty siansaparo ja häränhäntä. Siinä aika kuluu kauemmankin:)

Natinoita Taikan ääntelystä kerrostalossa en ole kuullut - en naapureilta enkä itse. Pari pöhähdystä saakin kuulua, jos joku rappukäytävässä liikkuu.

wind-up toy kirjoitti...

Kiitos, Pau, kommentista ja vinkistä. :) Olen kokeillut jättää Saivalle kongiin sulatettua juustoa (ei muutakaan ollut siihen hätään saapusalla ;), mutta alkoi askartelemaan sen kimpussa vasta kun tulin kotiin. Pitää miettiä muita juttuja, kunhan kotiudumme reissusta, mikäli yksinolot meinaa taas takkuilla.

Noita spesiaaliluita voisi toki syöttää välillä, mutta niitä ei raski jatkuvasti ostaa.