keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Piikkikasa ja flexi

Meillä on tässä herran kanssa ollut tiukkaakin tiukempi väittely flexin ostamisesta. Väittelyn aktiivisuus on heitellyt; toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän. Eikä väittelyä voi kutsua kahden aikuisen ihmisen ajatusten vaihtamiseksi vaan pikemmin kahden uhmaikäisen juupas - eipäs -kinasteluksi.

Minähän olen ollut siis flexin puolella. Saiva on osannut jo hyvän aikaa kulkea vetämättä, pennun kanssa en flexiä käyttäisikään. Flexiä käytetään vain myöhäisillä iltalenkeillämme, jolloin koiria ei tule vastaan kuin max. pari. Niin tai paikoissa, joissa tiedän ettei koiria tule jatkuvalla syötöllä vastaan, esim. kotikotona. Hihnassa koiran hallinta on aina parempi, joten hihna on käytössä aina muulloin (eli yleensä). Tykkään itse kuljettaa koiraa sopivissa paikoissa mahdollisimman pitkällä hihnalla; saa haistella ja kulkea "vapaammin". Juostessa flexi on myös parempi kun ei tarvitse huolehtia hihnan sotkeutumisesta jalkoihin. Meillähän on pidemmän puoleinen punainen hihna, mutta siinä taas tulee sotkeutumisongelma, kun Saiva ei kuitenkaan koko aikaa kulje selvästi edellä vaan ison osan ajasta myös takana ja vapaaehtoisesti sivulla.

Flexin huonoina puolina tosiaan se hallittavuus. Pennun kanssa en voisi edes kuvitella käyttäväni flexiä. Tietysti kukin tyylillään. Niin ja se mihin herra on vedonnut: flexi on vaan niin ruma.

Koira on minun, joten flexi tuli taloon. Jäädäkseen. Maksoi parisen kymppiä, pituutta 7 m. Eilen illalla se testattiin ja ihastuin totaalisesti. Saivakin nautti flexin suomasta lisäpituudesta. Saa nähdä ottaako herra uutuuden käyttöön. Valjaitakin aluksi karsasti, mutta nyt ei likan kanssa kulkiessaan edes käytä pantaa.

Saiva näki eilen illalla (joku voisi väittää jo yöksi..) myös ensimmäisen siilinsä! Pomppi pentumaisesti metsän reunaan, pysähtyi kuin seinään ja nenä alkoi vipattaa. Sitten vähän hiippailtiin lähemmäs. Siili ei liikkunut mihinkään, joten likka kierteli turvallisen välimatkan päässä pikkukerää. Mutta sitten siili liikahti! Pirhana, jalat alle ja vähän äkkiä ja ryntäys niin kauas kuin flexi antoi. Sitten alkoi haukahtelu. Siili kipitteli kauemmas ja annoin Saivan vielä haistella kohdan missä otus oli kököttänyt. Sitten jätettiin pikkuinen rauhaan. Oli varmaan juuri herännyt uniltaan, kun likka yllätti sen aivan pesän suulta. Siltä se möykky heiniä ja lehtiä ainakin näytti, että siellä on unta kiskottu. Harmi kun ei ollut kamera mukana.

2 kommenttia:

leila kirjoitti...

Mä tykkään kans käyttää fleksiä, ja niitä pidempiä (8m) nimenomaan, ja käytin ihan pennustakin asti. :) Se ei vaan sovi kahden koiran ulkoiluttamiseen yhdessä, joten 99% lenkeistä tehdään ihan perusnaruissa, mutta yksitellen ulkoilutettaessa laitan fleksiin.

wind-up toy kirjoitti...

Juu, uskon ettei kaksi koiraa fleksissä ole ihanteellinen ratkaisu. Mie koin helpommaksi näin kaupunkioloissa opettaa tavan hihnalla kulkemisen. :)