Takaisin Oulun päässä taasen. Saivalla oli tosi hauskaa reissussa. Pääsi juoksemaan lauantaina ja sunnuntaina mökille, telmimään hetkittäin Nitan kanssa, kiusaamaan Pilveä ja tutustumaan uuteen tuttavuuteen, kaverini porokoiraan. Mökillä sai juosta ihan tietä myöten lenkillä, koska liikennettä siellä ei suuremmin ole ja tien laadusta johtuen vauhdit ovat hitaita, yksi auto nähtiin. Kauaskaan ei lähtenyt, pysähtyi tietyn matkan päästä aina katsomaan mihin jäätiin ja sitten juoksi hippulat vinkuen takaisin luokse. Yleensä Pilveä kiusaamaan tai hihnassa kulkevaa Nitaa pussailemaan..
Hanget olivat niin korkeat (kokeilin, upposin polvia myöten) ettei likkaa kiinnostanut lähteä muualle seikkailemaan.
Porokoiran kanssa meni tosi näpsäkästi. Reipas ukkeli. Välillä meinasi nylkyttää - yllätys yllätys -, mutta Saiva antoi samalla mitalla takaisin. Hyvin meni yksiin, joten jospa päästäisiin uudemmankin kerran kaveri moikkailemaan. Saiva oli niin iloinen toisen pennun seurasta! Berniä ja jämtiä ei ehditty tapaamaan. Viikonloppu on vaan niin armottoman lyhyt aika! Pääsiäisenä mennään uudestaan, joten jospa pidennetty viikonloppu riittäisi niidenkin treffaamiseen.
Autoilusta sen verran, että rauhoittanut on huomattavasti jos ajatellaan kuolan määrää. Mutta ei millään halua olla takapenkillä. Kyytsättiin paria pientä tyttöä ja aattelin, että malttaa heidän kanssa olla nätisti. Menomatkan saikin takana matkustaa, mutta tulomatkalla tytöt tuntuivat puristuvan Saivan hyppiessä päälle, että otin sitten etupenkille. Saiva kiskoo väkisin itsensä mahdollisimman eteen, että kuulostaa tukehtuvan valjaisiinsa. Etupenkille likka sitten rauhoittui, mutta ahdastahan se oli kun ei se oikein voi keskiölläkään istua. Jalkotilaan ei asetu, kokeilin. Luulisin, että eturenkaasta lähtevä melu on liian kova, joten se pelottaa. Katsotaan, minkä ratkaisun keksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti