sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kasvattajakurssi

Kävinpä sitten tollasen tässä viikonlopun ratoksi. Ei van, puolittain Mysslan omistajan houkuttelemana innostuin lähtemään mukaan Kempeleessä pidetylle kasvattajan peruskurssille ja tänään sain sitten todistuksen käsiini. Henkeen ja vereen koiraihmisenä olisi toiveissa aloittaa kasvatustyö joku kaunis päivä, mutta se ei ole ajankohtaista vielä ainakaan pariin - kolmeen vuoteen.

Hyvin alkutekijöissään siis on koko homma ja kenties turhan aikaisin kävin tuon kurssin, mutta voihan sen kennelnimen hakea vaikkei kasvatustyötä heti aloittaisikaan. Enkä ajatellut sitä kennelnimihakemustakaan heti laittaa menemään. Kallis prosessi sekin.

Saiva on ensimmäinen lapinkoirani, mutta kyllä olen niin ihastunut rotuun, sen luonteeseen, sopeutuvaisuuteen, terveyteen ja ulkonäköön, että voin kuvitella kasvattavani rotua, pienimuotoisesti. Kunhan oma tilanne antaa myöden. Kovasti olen lukenut kurssilta saamaani materiaalia ja rotujärjestön sivuilta tavoiteohjelmaa ym. Tästä johtuen en tiedä aionko käyttää Saivaa jalostukseen. Paha mennä tietysti tässä vaiheessa sanomaan kun kehitys on kesken, mutta Saivahan on PRA:n kantaja. Haluanko luoda lisää mahdollisia kantajia, kun tavoite on, että sairautta ei esiinny, eikä kantajiakaan olisi. Tällä hetkellä kantajia saa käyttää, mutta mutta.

Toinen mikä olisi toiveissani omien koirien (ja mikseipä jalostuksen) suhteen, niin olisi seurakoira. Saivan kaltaisen aktiivisen harrastuskoiran lisäksi minua viehättää ns. vähällä pärjäävä sylikoira. Pilveä paljon hoitaneena olen saanut ilmeisesti pikkukoirakärpäspureman. Näiden saralta tarvitsen kuitenkin enemmän kokemusta, ennen kuin voin mennä päättämään haluanko kasvattaa. Joten voi olla, että joskus meidänkin talouteen ilmestyy joku pieni pakkaus. Mahdollisimman terveestä rodusta, kuten esim. tipsu.

Tämä nyt oli tällaista määrittelemättömän kaukaisen tulevaisuuden suunnittelua. Koskaanhan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mennään päivä kerrallaan ja kasvatetaan ensin Saivasta kunnon kansalainen!

8 kommenttia:

leila kirjoitti...

Mä oon kans käynyt kasvattajakurssin ihan harrastuksen vuoksi, vaikka todennäköisesti en edes tuu omistamaan koskaan narttukoiraa...

wind-up toy kirjoitti...

Se oli kyllä hyödyllinen kurssi vaikka ei koskaan kasvattamista alottaisikaan. Saako kysyä, miksi et narttua todennäköisesti tule omistamaan? :)

leila kirjoitti...

Oon vaan mieltynyt uroksiin enemmän, kun niitä on nyt kolme itsellä ollut ja kaikkien luonteeseen ja käytökseen olen hyvin tyytyväinen ollut. :) Lisäksi koen narttujen juoksuajat hankalina, varsinkin kun/jos samalla olisi uroskin itsellä, ja juoksuajat (+ mahdollisesti seuraavat valeraskaudet) vaikeuttaa harrastamista. Ihan kivoja nartutkin on, mutta urokset vaan sopii mulle paremmin. :)

wind-up toy kirjoitti...

Mielenkiinnosta kysäisin, koska itse suhtaudun uroksiin niin etten usko urosta ottavani. En osaa eritellä syitä, mutta kaikenkaikkiaan narttu tuntuu sopivammalle. Äitinikin on "narttuihminen" (vaikka omistaakin nykyään leikatun uroksen), joten kenties kulkee suvussa. :D

quu kirjoitti...

Geenikanta jää liian pieneksi mikäli käytetään vain PRA-terveitä. Kyseessä kun on aika pieni ja uusi rotu, jota ei ole maailmalla älyttömästi, joten jalostukellisesti käytettäviä koiria ei ole paljoa.

PRA-testaus on kuitenkin helppo juttu.

Lisäksihän lappalaisilla on epilepsiaa ja addisonintautia, mitä niitä ei käsittääkseni ollenkaan testata vaikka molemmat on ehkä hankalampia kuin PRA.

Meillä on myös aina ollut uroksia, joten luonnollinen valinta oli ottaa uros. Kaverin kotona on kaksi valeraskaudesta kärsivää narttua tällä hetkellä ja koko ajan saa kytätä, että eivät ala pitämään mitään esinettä pentuna :D Tästä syystä en narttua valinnut.. :D

wind-up toy kirjoitti...

Tuo on totta, että geenikanta jää pieneksi jos kantajiakaan ei käytetä. En epäröikään käyttää Saivaa jos koen muuten tytön sopivaksi, mutta kuten sanottua, katsotaan miten tyttö kehittyy :) ja lasken kantajuuden miinukseksi, jolla on oma (pienikin) painoarvonsa jos muitakin asioita ilmenee.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jossain vaiheessa kantajia ei haluta enää käytettävän, mutta se, onko tämä ikinä mahdollista onkin taas aivan eri juttu. Tähän viittasin lähinnä tuolla PRA:n pohdinnallani.

Tähän mennessä en ole vielä valeraskauksiin joutunut itse henk.koht. puuttumaan, kolmen nartun elämään oleellisesti osallistuneena. Pidetään siis peukkuja tämänkin kohdalla ;)

Anonyymi kirjoitti...

KatjaV: Älä ihmeessä mieti tuota kantajuusasiaa negatiivisesti. Jos kaikki käyttäisivät terveitä niin geenikanta pienentyisi liikaa ja silloin koko rodun tulevaisuus olisi vaakalaudalla. Saivan emän sisko on terve ja juuri siksi etsin sille aina kantajan tai ei testatun uroksen.

wind-up toy kirjoitti...

Aivan, hyvä kun kokenut kasvattaja tuli väärinkäsityksiä oikaisemaan! :) Ymmärsin lappalaiskoira-sivuja lukiessani ilmeisesti homman aivan väärin. Mutta joo, Saivan käyttäminen jalostukseen ei vielä ole läheskään ajankohtaista, mutta laitetaan korvan taakse ettei kantajuus haittaa jos etsin terveen uroksen. Oikaiskaa mikäli olen tässä(kin) väärässä :)