Minua viisaammat voisivat nyt valaista tietämätöntä; mistä nuoret koirat repivät kaiken virtansa? Reilu tunti koirapuistossa, ihmisen kärvistellessä, ei riittänyt vaan likka napottaa tuossa odottavan näköisenä välillä vaimeasti piipaten. Onneksi huomenna päästään metsälenkille Mysslan (ja islanninlammaskoira Veilan?) kanssa! Nyt ei auttane kuin askarrella tyypille aivopähkinöitä purtavaksi. Muuten se haukkuu luuta tai vielä typerämpää, jahtaa häntäänsä. Oi voi.
5 kommenttia:
Meidän vanhempi "kakarakoiramme" on myös ylenpalttisen energinen. Elämä helpottui kummasti, kun se sai kaverikseen toisen pennun oltuaan meillä pari kuukautta. Sen jälkeen Usma ja Seita ovat olleet erottamattomat. Tyksistyessään ne viihdyttävät mukavasti toisiaan :)
Ah, ihana ajatus, kaksi koiraa viihdyttämässä toisiaan...
Onko Saivalle opetettu rauhoittuminen? Jos ei, niin kannattaa opettaa, vaikka toki se energian purkaminen silti tärkeää on. Lumes oppi sen vähän itsestään, kun ainakin sen puoli vuotta touhuttiin aina kolme tuntia putkeen ja sen jälkeen maistuikin hyvin uni (pentu väsyy helpommin), niin osaa lenkin/sisäpuuhailun jälkeen itse mennä lepäämään, vaikka ei yhtään väsynyt olisikaan. Tietää myös komennon "meeppä nyt jonnekin", jolloin menee itse valitsemalleen paikalle maate ja lopettaa intoilun.
Ollaan opetettu "mee maate". Joskus tätä tottelee, joskus taas kokeilee, mutta kun huomaa ettei mitään tapahdu niin menee maate. Penikkahan tuo vielä on ja en yhtään ihmettele kun oli eilen levoton, kun ei oltu mitään aivotyötä tehty.
Jep, varmistin vaan. :)
Lähetä kommentti