Saivan kanssa ollaan edetty todella, siis todella, hitaasti tuon yksinolon kanssa. Uuden vuoden jälkeen aloitettiin käytännössä ihan alusta homman opettelu, mutta edettiin herran kanssa liian nopeasti ja oli repinyt papereita täällä, vaikka olimme pois vain kahdeksan minuuttia. Joten nyt sitten mennään oikein hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti.
Tälle aamua on ollut kaksi pätkää yksinään, pari kolme minuuttisen ja viitisen minuuttia. Tosi näpsäkästi menee nyt kun saa ydinluun kaluttavakseen ennen lähtöäni. Huutelen ovelta, kuten tapana on ollut, "Saiva jää". Ei se perään vilkuile, kuuntelee kyllä. Tyytyväisenä nakertaa luuta, kun tulen takaisin, ei tule edes tervehtimään. Riisun vaatteet ja otan luun pois, mutta muuten en huomioi. Tarkoitus olisi tänään vielä ainakin pari kertaa jättää yksikseen tuo. Tuon luun parissa menisi varmaan helposti puolituntinenkin, mutta en viitsi edetä liian nopeasti. Jos siihen kahdeksaan minuuttiin tähtäisin tämän päivän puitteissa.
Hidasta, mutta ei kait tässä muukaan auta. Toivotaan, että uskaltaisin joskus töitäkin etsiä ilman, että tarvitsee tuon pärjäämistä huolehtia.
5 kommenttia:
Toivottavasti se siitä lähtee sitten! Mulla ainakin on peukut pystyssä :)
Onneksi teillä on kuitenkin mahdollisuus harjoitella yksinoloa pitkän kaavan kautta, jotta siitä saisi varman ja rauhallisen, se maksaa kyllä itsensä takaisin koiran loppuelämän aikana verrattuna siihen, että saisi lopunikää taistella yksinolo-ongelmien kanssa.
Vaikka kirjoituksista kyllä saakin sen kuvan, että Saivan kanssa touhutaan paljon kaikenlaista, niin kun alkaa pidempiä aikoja yksin harjoitella, voisi kannattaa väsyttää Saiva kunnolla (Lumeksen kanssa se tarkoitti sellaista min. 2h ulkoilua + sisätouhuja putkeen), jolloin jaksaa ehkä paremmin olla itsekseen. Meinasi muakin kesällä vähän väsyttää, kun piti aamuviideltä herätä touhuamaan Lumeksen kanssa, kun piti kahdeksaksi töihin, mutta kyllä se vaan kannatti. Se oppi nopeasti sen rutiininkin, että touhataan paljon-sen jälkeen jää yksin ja alkoi jo itsekin hakeutua aitaukseen. Nykyään riittää pelkkä reilu lenkki ennen yksinoloa.
Mutta toivotaan, että Saivakin huomaa yksinolon olevan ihan ok-juttu!
Rumba: Kiitoksia peukuista. :)
leila: Itekin olen tuota miettinyt, että pitäisikö sen kanssa herätä touhuamaan, mutta itse olen niin aamu-uninen, että olen yrittänyt vastaavaa opettaa Saivallekin ;) Nykyään se näyttääkin siltä, ettei aamulla tahdo lenkillä kuin kävellä pikku mutkan, haistella jälkiä ja sitten sisälle vähän räpeltämään luuta/lelua ja sitten nukkumaan. Tuntuu, että jos lähden sitä tuosta rutiinista aktivoimaan, niin teenkö vain hallaa? Tänäänkin käytännössä nukkui yhdestätoista kolmeen asti, välillä kävi kurkkimassa meikäläistä ja yksinoloissa räpelsi luuta.
Monethan kyllä suosii sitä tyyliä, ettei herätetä koiraa ees kunnolla (eli vaan se pikkupissatus), että se jatkais uniaan yksin päivän. Jos se tuntuu sopivan Saivalle, niin kantsii toki jatkaa siten. :) Aattelin vaan, että jos se on vilkas ja menevä aamusta alkaen, niin silloin auttais ottaa puhti pois. Lumes kun on aamun virkku ja illan torkku. :)
Niin, koirathan on erilaisia. Saiva taas on alusta asti höseltänyt iltaisin ja rauhoittuu nukkumaan vasta kun mekin mennään. :) Mutta näin mennään Saivan kanssa, näyttäisi paremmin sopivan.
Lähetä kommentti