Päätin tänään uhmata ulkona vallitsevaa helvetillisiä mittasuhteita lähentelevää säätä ja lähdin Saivan kanssa ulkoilemaan. Ulkona on niin piiskaava tuuli, että kasvoista lähtee tunto samantien. Noh, mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi.
Päätin sitten, että jos kävästäisiin koirapuistossa ohimennen, jospa veisi virran kaverista loppuillaksi? Samalla oltaisiin treenattu puiston ulkopuolella kontaktia. Mutta närhen munat, ei siellä ketään ollut! Leikittiin siinä sitten kuitenkin ja Saiva otti ilon irti ylipäänsä siitä, että pääsi vapaana juoksemaan. Ja tietysti juuri kun lähdettiin, että edes osa varpaista ja sormista selviäisi ilman kuoliota, niin Saivalle olisi tullut kaveri. Pyh ja pah. Taisi kuitenkin olla tarpeeksi rankkaa tuossa tuulessa kävely, kun heittäytyi suoraan nukkumaan.
Saiva on nyt pari kertaa "taantunut" vauvatasolle ja on kokeillut listojen pureskelua. Hyppii myös lenkillä välillä vasten ja lapaseen kiinni. Kokeilee myös nylkyttämistä, jota en kyllä suvaitse hetkeäkään. En kyllä noita muitakaan paheita. Onneksi uskoo kuitenkin helposti, kun kieltää.
Nyt äkkiä silittämään ja tekemään muita askareita, kun koiruli uinuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti