tiistai 17. maaliskuuta 2020

Saiva eläinlääkärissä x 2

Saivan kanssa käytiin viime viikon keskiviikkona Iisalmen klinikalla suun hoidon merkeissä. Tärkeimpänä toimenpiteenä oli poistaa ienpatti, joka oli kasvanut oikealle alas parin poskihampaan väliin. Patti ei hirveän iso ollut, mutta tuntui häiritsevän välillä syömistä, sillä esim. nahkaluun pureskelu sai patin herkästi vuotamaan, joten oli ihan aiheellista poistaa se häiritsemästä. Lisäksi röntgenkuvattiin koko purukalusto, sillä Saivalla on jo jonkin aikaa ollut pieni lohkeama poskihampaassa ja sen poistamista on arvuuteltu aina kun lääkärissä on ollut käyntiä. Oireilemattomuuden takia ei sitä kuitenkaan ole tehty.

Lopputulemana ell päätyi patin lisäksi poistamaan kaksi takimmaista M-hammasta vasemmalta alhaalta. Sieltä löytyi paikallisesti parodontiittia, mikä oli poiston syy. Epäilyksen alainen poskihammas sai kuitenkin jäädä, sillä juuriyhteyttä ei löytynyt instrumentilla, eikä röntgenissäkään näkynyt mitään muutoksia. Patti puolestaan saatiin siististi pois eikä sen kohdalla näkynyt rtg-kuvissa mitään häiritsevää eikä toisaalta myöskään mitään selittävää tekijää. Päädyin olla lähettämättä pattia patologille. Samalla poistettiin myös toki hammaskivi.

Hammasoperaation jälkeen töttöröö

Toimenpidettä seuraavina kolmena päivänä S sai säännöllisesti kipulääkitystä ja sitten maanantaina, eli eilen, käytiin uudestaan klinikalla; tällä kertaa aloitettiin Cartrophen-kuuri. Ajatus on meidän fyssarilta lähtöisin: hänen käsittelyssään lonkan alue tuntui siltä, että kuuria voisi kokeilla, jotta "rattaat jaksaa pyöriä". Ajatuksella, että kuuri aiemmin on paremmin kuin myöhemmin. Vuosien mittaan olen oppinut kunnioittamaan vakifyssarin mielipidettä JA kun koiran polvet on kuitenkin löystyneet niistä parhaista vuosista, niin eipä tuosta kuurista ainakaan mitään haittaa ole. Eka pistos saatiin ell:ltä ja seuraavat kolme pistän itse kotona viikon välein. Katsotaan mikä vaste on ja sen mukaan mietitään jatketaanko pistoksia ja millä rytmityksellä.

Cartrophen-käynti kaikkineen maksoi 84 € ja hammashoito kotona annettavaa kipulääkitystä lukuunottamatta 357 €.

Hiljaiseksihan se vetää, kun 10,5-vuotiaalla on vähän kaikenlaista kremppaa. Onhan Saikkonen hirvittävän virkeä ja liikkuu mielellään, joten koitan nyt tukea sitä niin kauan kuin se on järkevää ja toivon että vaste on hyvä. Onhan mummukka jo elänyt kauemmin kuin alkuun pelkäsin, joten kiitollisia ollaan jokaisesta yhteisestä päivästä. ♥<3 p="">

Ei kommentteja: