Verijäljellä

Olen jo pitkään haaveillut verijäljen vetämisestä Saivalle. Noh, tämän viikonlopun puitteissa sain vihdoin ja viimein ostettua tarvikkeet, vetämässä metsään jäljen ja tänään jopa muistettiin käydä se ajamassa!

Kävin ostamassa kaupasta normaalin (ja halvimman) pesusienen, hintaa n. yksi euro. Lisäksi puolenlitran purkki naudanverta (vajaa 5e), riistanveri olisi parempaa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Omasta kaapista löytyi valkoista narua, jolla sidoin sienen housunlenksuun niin, että se laahaa maata. Sienen kastelin ensin vedellä, jotta ei ime aivan tolkuttomasti verta itseensä. Veren kanssa lutraamisen aloitin alkumakaukselta, potkin ympäriltä myös sammalta. Siitä sitten vain kulkemaan. Jäljen pituus oli yhteensä 50-60 metriä (mittaustulos ei absoluuttisen varma), ei täysin suora vaan vähän kaareva.

Noin puoleenväliin tein makauksen: potkiskelin sammalta ja tökin veristä sientä kepillä (keppi jätetään myös makaukselle). Loppuun kaato, jonne lutrasin myös enemmän verta ja tänään juuri ennen jäljen ajoa vein sinne häränluun. Kunhan kotopuolessa alkaisi hirvenmehtuu niin sieltä saisi sitten hirvensorkkia kaadoksi, mutta härällä mentiin tällä kertaa. Itselleni merkiksi sidoin puiden oksiin valkoisia narunpätkiä jäljen alusta jäljen loppuun (jonne "tuplamerkkaus", että varmasti huomaan), sekä jäljen lopusta itselleni vielä erikseen reitin, jota pitkin osasin tänään viedä kaadon sotkematta itse jälkeä. Jälki vanheni 18-19 tuntia.

Tänä aamuna lähdettiin koko porukalla ajoon K-raudan kautta. Ostin "jälkiliinan", koska en ole jostain kumman syystä saanut sitä aiemmin ostettua. 20 metrin tarpeeksi laadukkaalta näyttävä naru maksoi 13 e ja rapiat, sidoin sen vain kolme metrisen hihnan jatkeeksi. Jälkeä ei sentään ajettu ihan näin pitkällä liinalla, vaan olin valmiina polkaisemaan narun päälle jo aiemmin, mikäli jotain ilmenee.

Herran huolehtiessa koirasta vein kaadon jäljen päähän ja sitten lähettiin! Saiva nuuskutteli alkumakauksen erittäin tarkasti, pyöriskeli vähän siinä ympärillä, mutta lähti sitten oikeaan suuntaan nenä maassa. Välimakauksella oli taas tarkat haistelut ja siitä matka jatkui kohti kaatoa. Kaadosta meinasi mennä huti; näki jotain metsässä, kenties sienestäjiä? Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja polkaisin liinalle. Saiva jäi istua napottamaan mättäälle ja katselemaan metsään, jolloin palautin jäljelle. Loppuun asti veti taas mainiosti.
Kokonaisuudessaan Saiva ajoi tosi hienosti, nenä maassa koko ajan lukuunottamatta sitä tilannetta juuri ennen kaatoa. Ensi kerralla vedän pitemmän jäljen, tällä matkalla tuntui, että koira on vasta pääsemässä vauhtiin ja sitten lysti loppuukin. Mahdollisesti käytän myös enemmän verta, koska itselle jäi epävarma olo siitä, käytinkö tarpeeksi.

Jäljen ajamisen jälkeen lähdettiin vielä katsastamaan extemporena Pilpasuon luontopolku, joka osoittautuikin 7 km pituiseksi reitiksi, joten siinä vierähti useampi tunti metsässä ja pitkospuilla kulkiessa. Väkeä oli melkoisen paljon liikkeellä, joten Saiva kulki jälkiliinassa. Emäntä söi elämänsä ensimmäisen suoraan suolta poimitun karpalon ja Saiva sai kiinni elämänsä ensimmäisen sisiliskon. Tai no, sen hännän. Saivan luovutettua puskassa loikkimisen kumarruttiin katsomaan, ja kun kanervikosta luikersi esiin hännänpää herran kanssa kavahdettiin kauemmas käärmeen pelossa. Mukava reissu, mutta toiste ei varmaan samaiselle luontopolulle mennä, koska tie sinne oli tajuttoman moukkuinen, eikä täten tee hyvää auton öljypohjalle. Luonto oli kaunista ja monimuotoista, kylläpä harmittaa kun kamera jäi matkasta!