Juhlat

Perjantaina suunnattiin asemalle ja siitä junalla Kainuuseen. Junamatka meni oikein hienosti. Ensin Saiva vähän sätkyili, kun halusi syliin junan lähtiessä liikkeelle. Otin syliin hetkeksi ja hetken kuulosteltuaan likka totesi, ettei tässä ole mitään hämminkiä ja lähti haistelemaan vaunua. Oltiin siellä ihan kaksistaan, joten sallin tutkimusmatkan. Perillä lähdettiin treffaamaan Mysslaa ja Kleppaa, kovasti painivatkin vaikka oli niin kuuma! Emäntä jätti naperon kavereiden hellään huomaan haastattelun ajaksi. Haastiksen jälkeen riekuttiin vielä hyvä tovi jatkokyytiä odotellessa. Kiitokset seurasta, oli kullanarvoista!

Jatkokyyti tuli ja suunnattiin emännän isän luokse. Omakotitalon takapiha oli aidattu, joten Saivanteri sai juoksennella ulos sisälle ulos sisälle ulos.. Taisi olla oikein mukavaa ja jännää, kun oli ihan uusi paikka tytölle. Isän luona vietettiin hyvä tovi, mutta sitten jälleen jatkui matka kotikotiin. Tässä vaiheessa Saiva oli jo erittäin väsynyt ja taisi torkkuakin autossa. Kun perille päästiin, niin tietysti heti piti rynnätä moikkaamaan Pilveä ja Pepiä, jotka olivat hippusen vähemmän ilahtuneita turrukan saapumisesta.

Lauantai meni pitkälti niin, että Saiva vietti aikaa juoksunarun päässä tai Nitan kanssa häkissä. Ihmisillä oli kiire valmistella rippijuhlia. Käytiin illalla kuitenkin pikaisesti vilvoittelemassa mökillä, eli uitiin ja likka pääsi kahlailemaan ja juoksentelemaan.

Sunnuntai, kuten koko viikonloppu, oli todella lämmin päivä. Kirkon ajaksi laitoin Saivan Nitan seuraksi, ettei pääse käsiksi piirakoihin ym. herkkuihin joita lojui keittiössä ja kodinhoitohuoneessa (makuuhuoneet koirilta suljettu muutenkin, olohuone oli myös juhlien ajan karvavapaata vyöhykettä). Lopun ajan juhlista likka oli juoksunarussa ihmisten hellittävänä, tai sisällä nukkumassa turvallisesti pöydän alla. Tosi hienosti suhtautui lapsiinkin, antoi rapsutella ja lääppiä. Hyvin pieniä lapsia ei juhlissa ollutkaan, joten jokainen osasi käyttäytyä koiran kanssa asiallisesti. Käytöksestä huomasi kuitenkin, että halusi välillä nukkumaan rauhalliseen paikkaan.

Sunnuntaina saatiin kyyti eräiltä juhlavierailta juna-asemalle. Sitä ennen, koska aikaa jäi, käytiin katsomassa millainen Saivan suhtautuminen kissoihin on nykyään. Kissa olisi kiinnostanut, mutta ei rynnännyt päätä pahkaa luokse. Osaa sen verran "kissaa", että sähinä saa aikaan halutun etäisyyden? Ko. yksilö olikin siitä jännä, että se alkoi itse lähestyä Saivaa selvästi aikeenaan hyökkäys. Oltiin menossa aidatulle takapihalle juomaan ja asioille, kun killi syöksähtikin kohti. Ei päässyt räppäsemään, mutta napero kyllä säikähti! Kiersi kissan loppuajan kaukaa ja piilotteli ulkokalusteiden alla. Kissa vietiin sisälle, mutta toisen - vanhemman - sallittiin tulla ulos. Saiva ei mennyt sitäkään kissaa haistelemaan, eikä vanhus edes ensialkuun äkännyt koko koiraa. Kun lopulta huomasi Saikun, niin pinkaisi puskaan piiloon ja tarkkaili sieltä hissuksiin tapahtumia.

Paluumatka junalla meni mukavasti. Juna oli myöhässä vähän päälle tunnin, onneksi ei enempää. Lemmikkivaunu oli tällä kertaa ihan täysi, mutta hienosti pysyi omalla paikallaan. Ei tainnut edes suuremmin kiinnostaa muut koirat, kun oli niin väsynyt. Perillä päästyämme käveltiin vielä kämpille ja Saiva suuntasi suoraan nukkumaan. Sain houkuteltua iltapisulle ja ajattelin, että käydään edes pieni lenkki, mutta tämäpä päättikin kääntyä pisun tehtyään suoraan takaisin. Nukkumaan!, arveli Saiva. Ja ilo oli ylimmillään, kun herra kotiutui kahdeksan aikoihin (aamulla) Porista.

Ehdittiin siis tänään ottaa yksinoloharjoitus vielä ennen huomista. Nätisti se oli, nukkui vain. Illalla väsytetään koiruus kuten aina, huomenna audacity nauhoittamaan (toivotaan, että kone pysyy päällä) ja toivotaan, ettei eka koulupäivä ole mahdottoman pitkä. Keskiviikosta eteenpäin herra menee vasta yhdeksitoista töihin, joten yksinolot ovat pituudeltaan maksimissaan varmaan viittä tuntia. Huomenna tiedän itse tarkemmin minkä pituisia koulupäiviä on tiedossa. Muston ja Sallin omistaja lupasi myös käydä kuulostelemassa oven takana huomenna aamupäivän aikana ja raportoida kuulumisia - tai toivottavasti "kuulumattomuuksista".