Murkkuoireita

Perjantaina (2.7.) käytiin pitkästä aikaa Muston ja Sallin kanssa metsälenkillä ja voi taivas, kun pikkulikalla oli virtaa! Sallikin katseli loppuvaiheessa ihmeissään, kun tämä meidän duracell edelleen pinkoi menemään. Mutta mukavaa oli, kiitos seurasta! Pitäisi varmaan kiittää myös lintuja, joita oli oikein mukava jahdata. Mustokin ihan innostui.

Musto olisi erittäin mukava kaveri,
mutta ylipirteä tyttönen tuppaa ärsyttämään
Kumpi on kumpi?

Hauks!

Sallin kanssa nujuamista, ihanata!

Lenkillä "SS-kaksikko" Saiva ja Salli hävisivät metsikköön useampaan kertaan, pikkupirut. Saatiin karjua niiden perään, mikä yleensä ainakin meidän tytteliin tepsii, mutta eipä tällä kertaa. Katseli vaan, että lällislää, täällä on kivempaa. Ja luoksetulossa ei olisi millään malttanu tulla loppuun asti. Nytkö se sitten keksi ruveta murkkuikäiseksi, hohhoijaa.

Torstaina (1.7.) temppuili treeneissä, jossa päästiin käymään ensimmäistä kertaa juoksujen jälkeen. Muuten oli meni ihan ok, mutta seuraaminen ja näyttelyravaaminen meni aivan plörinäksi, mistä kimpaantuneena/huolestuneena varasin äsken meille paikan ensi keskiviikon näyttelytreeneihin (toivottavasti paikkoja on vaan vielä jäljellä). Maksaa 3e, koirakoulu Vietti järjestää. Toinen vaihtoehto olisi Match Show, se maksaisi 5e. Koen kuitenkin mielekkäämmäksi mennä päivänkurssille, jossa voitaisiin saada hyviä vinkkejä, ja jossa oikeasti treenataan ja tunnustellaan koiraa. Voip toki olla, että kiukuttelu oli ohimenevä ilmiö, mutta eipä noista treeneistä haittaakaan voi olla!