Kuura

Paluumatkalla käytiin tapaamassa Saivan siskoa Tulettaren Camomillaa eli Kuuraa. Aikoinaan pentua miettiessä punnitsin Charlottan ja Camomillan välillä. Olin miettinyt, että haluan reilusti merkkivärisen pennun, mutta mustempi tapaus varasti kuitenkin loppujen lopuksi sydämeni persoonallaan. Oli siis erittäin mieluista tavata Kuura ja nähdä millainen nuori neito pallerosta on kasvanut. Pitänee mainita sekin, että mietin itsekin jossain vaiheessa koiralle nimeksi Kuura.

Tapaaminen meni oikein hienosti. Yllättäen Saiva teki heti alussa selväksi olevansa arvoasteikossa ylempänä, tähän mennessä likka on aina ollut se mielistelevä ja alistuva osapuoli (paitsi nuoremmalle Klepalle). Onneksi arvojärjestys selvisi ilman suurempia rähinöitä Kuuran alistuessa Saivan jäykistelylle ja murinalle. Vapailulenkki meni siis oikein mukavasti juosten, leikkien ja painien.

Kuura-neitokainen oli parahiksi tiputtanut karvansa, joten kalju tyttö oli vastassa. Muuten oikein kaunis nuori koira, luonteeltaan hyvin samanoloinen kuin Saiva. Sama kirkas haukku, vilkkaus, naaman pusuttelu ja leikit. Myöskin uusien muonien suhteen herkkävatsainen ja sama varovainen suhtautuminen uusiin asioihin. Meidän likkaan verrattuna naamaltaan aikuisemman oloinen, säkäkorkeutta enemmän ja selkä pidempi.

Ihastuttava tytsy kerta kaikkiaan, kiitokset kun saatiin pistäytyä ja toivottavasti tavataan uudestaankin!